perjantai 12. syyskuuta 2014

Buuu!!


Se elää!! Eilen pääsin eroon vikasta inhottavasta assignmentista ja nyt ois koulusta lomaa aikas monta viikkoa jee! :))) Ehkä, e-h-k-ä nyt jaksan jopa postailla tännekin, kun ei tarvii tuijottaa konetta kouluhommien takia. Mä en edes muista mitä oon tänne viimeks kirjotellu, mut höpöttelen nyt jotain kuulumisia viime kuukausilta....Eli siis, lopetin duunit biksukaupassa, kun yksi pomoista alko niin käymään mun hermoille. Tää cluster manager saatto joskus olla ihan mukavakin (tosin sellasella semi-feikillä tavalla), mut tosi usein lannisti ja suorastaan häiritsi työntekoa jatkuvilla epäilyillä, soitoilla ja vmäisellä tavalla ilmaista asioita. Kun Calvin Kleinilta sit lupasivat vähän enemmän tunteja, päätin sanoo heipat tonne. Vikana päivänä auttelin uutta myymäläpäällikköö (joka on tosi mukava) ja se sit ihan kysy suoraan, et onko tää yks henkilö syy siihen, että lähden. Oli kuulemma käyttäytyny tosi ikävästi häntäkin kohtaan ja jopa yrittänyt mustamaalata häntä johdolle -vaikka on tehny hyvää työtä ja saavuttanu/ylittäny budjetin joka viikko. Ihan sääliks kävi, et mitäköhän joutuu siellä sietämään ton yhden tyypin takia. En pysty ymmärtää, et miks jotku naiset kokee toiset niin uhaksi, että pitää tehdä muiden elämästä vaikeeta.  Well, karma will get her, I hope. Anysay, Calvinilla on kaikki menny (ainakin toistaiseksi) hyvin ja ihmiset on asiallisia ja mukavia. Välil on jotain vuoroja peruttu huonojen myyntien takia, mut muuten on miellyttävä mesta, pomot ja asiakkaat. Muutenkin työ on jotenki aika paljon helpompaa, kun ei tarvii leikkii terapeuttia epävarmuuksiensa kanssa kamppailevien, bikineja sovittavien asiakkaiden kanssa. Don´t get me wrong, ymmärrän kyllä fiiliksen, miltä tuntuu sovarissa, kun peilistä näyttää tuijottavan valkoinen valas ja ne vaatteet ei vaan ollenkaan näytä hyvältä. Silti, välil oli aika vaivaannuttavaa seurata sitä itsekritiikkiä ja huonoa mieltä, kun ei oikein tuntunu auttavan mikään, millä yritit piristää. Jotenki en usko et äijillä on niin paljon ongelmia tolla saralla.  


No mitäs muuta....niin joo meillä vaihtu kämppiskin ihan kahteen kertaan tossa taannoin. Pari viikkoo yritettiin sietää yhtä irkku jäbää, mut kemiat ei kohdannu yhtään ja se oli, no suoraan sanoen ihan ihme tyyppi. Lopulta alko olee tosi vaivaannuttavaa ja onneks se tajus muuttaa pois. Nyt tossa asustelee kanadalainen kundi C, joka on tosi laid back ja mukava. Ihanaa, kun voi taas relaa kotona kämppisten kaa ja nauttia seurasta, sen sijaan, et haluu vaan eristäytyy huoneeseensa, ettei tarvii edes yrittää keskustella. Järkättiin tossa pari viikkoo sit grillibileet meiän partsilla sen muuton kunniaks ja oli tosi hauskaa. Seuraavana aamuna kämppä oli ihan pommi ja sohvalla nukku kolumbialainen kundi. :D Niin ja sain kunnon nuhtelut alakerran naapurilta melusta :/ Kovasti pyytelin vaan anteeks ja seuraavan kerran ku nähtiin oli onneks taas jo tosi mukava. Mut joo, tässä näitä kuulumisia vähän ja muita horinoita. Nyt pitää nopsaa huoltaa nää mun järkyt kynnet, että kehtaa mennä niiden kaa huomen duuniin. Vi hörs! X

Ai niin kuvituksena jotain parin kuukauden takasia otoksia :D

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Lobster birthday


Lobsterin synttäreitä vietettiin oikeana päivänä varsin chillisti! Kutsuin jengii meille grillaa ja istuu iltaa ja lopputuloksena oli rennot ja hauskat kotibileet kavereiden kesken. Sain ihania ja viihdyttäviä lahjoja (mm. vedettävän voltteja tekevän apinan, jonglöörauspallot, viiniapinan, ihanan Rustyn laukun, Gillian Flynnin kirjan, jonka ahmin viikossa), mut parasta oli, et suurin osa mun ystävistä täällä pääsi paikalle ja saatiin viettää super hauska ilta yhdessä. :) Tarjoilu oli Michelin ravintola luokkaa: hodareita ja hampurilaisia. Täydellistä grillihiillosta edelsi pari jännittävää hetkeä, kun meidän pallogrillistä nousi juhannuskokkoon verrattavia lieskoja, jotka melkein poltti avustavan grillimestarin silmäripset ja kulmakarvat. Seuraavaan grilli-iltaan tiedän täyttää grillin puoliksi easy lit -hiilillä ja puoliksi normaalilla, pelkkien easy lit - hiilien sijaan. You live, you learn. Jälkkäristä vastas meidän ihana kakkumestari S, joka oli loihtinu mahtavan nutella-täytteisen kakun, jota koristi LOBSTERI!! :D Kerrottakoon, että kakku oli maukas ja myös sisältä lobsterinpunainen.


Joskus 23 aikoihin kai päästiin lähtee meiltä, mikä oli vähän liian myöhäinen ajankohta, ku pariin paikkaan mihin haluttiin mennä oli piiitkät jonot. Onneks kuitenki päästiin pariin ihan kivaan mestaan sisään, et saatiin varmasti se seuraavan päivän krapula varmistettuu. Vodka tuorepuristetulla omenamehulla on muuten tosi hyvää, sanonpa vaan...No seuraavana päivänä olin aika kalpeena ja hiljaa ja suuret suunnitelmat aamiaisbrunsseista ja hilpeestä hengailusta vaihtui kotisohvaan ja take out ruokaan.


Kotijoukkoja oli tietty ikävä ja olikin ihan mahtavaa saada ylläripaketteja Suomesta!!!! :)
Mua muistettiin mm. ihanilla uusilla villasukilla, jotka on ollu jalassa 24/7


Salmiakilla ja suklaalla


Supermageella piirroksella, kuvilla ja hopeesalmiakeilla


ja hapankorpuilla (naaam) ja Fazerin sinisellä, joista molemmat levyt tuhottiin ennätysvauhtia!


Lobsteri kiittää!!! <3 <3 <3

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Sataa sataa ropisee


Hei vaan! Tässä nopsaa kirjottelen vähän kuulumisia ennen duunia ja kattelen ulos tästä sohvalta, ku ulkona sataa kaatamalla, taivas on ihan harmaa ja tuuli viuhuu. Tulee kyl snadisti ikävä näitä parin viikon takasia rantakuvia!! Mutta joo, oli aikamoista intiaanikesää täällä jo monta viikkoa, joten kai sen talven on täälläkin jotenkin näyttävä (virallisesti täällä kun alkoi talvi 1. kesäkuuta).  Vesi on vielä päälle 20 ja surffaa on pystyny viel ilman märkistä, mut kai siihen on kohta taas ahtauduttava, kun ilmat vaan kylmenee.


Mutta siis joo, koulu alko taas muutama viikko sitten ja aika kiirettä on pitäny assignmenttien ja duunin haun kaa, ja tuijotettuani mun läppäriä tuntikaupalla, ei oo kauheesti ollu intoa bloggailla. :E Alotin casual duunin tossa yhdessä bikinikaupassa täällä Bondilla ja oon siellä tehny sellasta 10 tuntia viikossa, tosin viime ja täällä viikolla enemmän yhden tytön sairastuttua. Ihan kiva shoppi on ja melko kätevästi tossa 5 minuutin kävelymatkan päässä. :) Lisäks kävin viime viikolla haastattelussa Calvin Klein Jeansilla ja tiistaina sain kuulla, et sain sen paikan! Oon aika innoissani tosta brandista ja jos vaan siellä viihdyn, en aio valittaa pitkähköstä duunimatkasta (dösä, juna, toinen juna, kävely).  Eilen olin 3 tuntia töissä/koulutuksessa ja parin viikon päästä pitäis alkaa olee tarjolla enemmän tunteja. Nyt vaan pitäis jotenkin saada nää kaks duunia järkättyy niin, et saisin molemmissa jokseenkin pysyvät viikkovuorot ilman suurempia päällekkäisyyksiä - wish me luck! 


On pitäny alottaa joogakin tässä (sellaset kolme viikkoo) ja kukaties ehkä ens viikolla saan itseni vihdoin raahattua sinne. Viime lauantaina piti luovuttaa ja mennä hierontaan, ku alkoi nti von jäykkäniska esiintymään huolestuttavasti. Muutava viikko sitten sain myös jonkinlaisia selkäoireita (näitä ikääntyvän ongelmia), ku oltiin lähdössä Manlyyn surffi day tripille ja vahasin mun lautaa. En meinannu päästä ylös ollenkaan ja loppupäivän vetelinkin quasimodo-moodilla. Mut onneks oli jotain vanhoja lihasrelaxantteja laatikon pohjalla, jotka pystyin vetää naamaan ja heittää kylmägeelit selkään et pääsin kavereiden mukaan. Katto mua vähän kummissaan, et haluutsä nyt oikeesti lähtee Manlyyn, et eiks kannattais ajaa sut lääkäriin, mut olin oottanu tota retkee niin kauan, etten halunnu jäädä himaan. Jäykähköstä olemuksesta ja satunnaisista kivuista huolimatta pääsin kuin pääsinkin veteen ja pieni liikunta (onneks oli tosi pienet aallot) tuntui itse asiassa auttavan. Niinhän sitä sanotaan, et kaikkeen auttaa suolavesi : hiki, kyyneleet ja merivesi! :) Mutta nyt pitää lopetella - kiitti taas tästä tajunnan virrasta - että ehdin laittaa itseni valmiiks duuniin. Pikkasen enemmän kun vielä kerääntyy tota vettä kadulle, niin pystyn surffaa sinne! 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Tän hetkiset rakkausbiisit

Diudidiu, oon taas ollu melkos kiireinen, hence tää blogihiljaisuus! Lupaan tehdä pari pientä postausta tällä viikolla - asiaa ja kuvia kyl riittäis, mut aikaa jostain syystä ei. Pakko oli heittää tänne pari biisiä (on varmaan soinu Suomessakin), joita oon kuunnellu viime päivinä ahkeraan. Molemmat uppoo aika hyvin, mut ton ekan nimi osuu niin täysillä - Trembling hands hahah!




sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Viime viikkoina


On käyty ulkoilee tyttöjen kaa


Ahmittu maman lähettämii salmiakkeja


Juhlittu Anzac Day:ta ja seurattu jengii pelaamas Two Ups:ia


Löydetty vihdoin se kauan kaivattu pvc-hame


Alotettu syömään terveellisesti (taas)


Poseerattu työpaikkailmotukseen (Top Shop)


Kaivettu esiin lämpöhuopa - talvi on täällä.

torstai 24. huhtikuuta 2014

PS. I love you


Viikko sitte pakattiin auto ja lähettiin ajaa kohti Port Stephensiä. Päästiin lähtee vasta J:n duunin jälkeen ja istuttiin autossa se 4,5 tuntii 2,5 tunnin sijaan, ku Pacific Highwaylla kaks kolaria jumiutti liikenteen useaan otteeseen. Noh, vihdoin saavuttiin meiän camp sitelle joskus ilta kymmeneltä ja saatiin teltta pystyyn, kiitos telttanaapureiden, jotka laitto valot päälle autoonsa, että nähtiin toimia. :)
Seuraavana aamuna (kuten kaikkina aamuina) herättiin varhain, ku linnut (joiden nimeä en ikinä muista, mut jotka kuulostaa hysteerisiltä hyeenoilta) alko "laulaa" ennen aamukuutta. Syötiin aamiainen ja lähettiin tutkii meiän ympäristöö. Meiän camp site oli ihan One Mile Beachin vieressä ja parin minuutin kävelyn jälkeen oltiinki hiekkadyyneillä ja nähtin meri.








Maisemat oli aika henkeäsalpaavat ja vaik kauniita rantoja oon tääl paljon nähnytkin, niin tollasiin hiekkadyyneihin ja rantanäkymiin en oo viel toistaiseks törmänny. 



Niemen kärjen toisella puolella oli Samurai beach (ilmeisesti nakuranta, vaikka yhtään nakupelleä ei siellä kuitenkaan nähty) ja tapansa mukaan J lähti kapuamaan rantakivikkoa sitä kohti. Ei siinä mitään, mistään supervaarallisesta maastosta ei ollu kyse, mut liukkaissa flip flopeissa saatiin tohonkin kokemukseen vähän lisäjännitystä.


Nätti oli sekin ranta, joskin huomattiin et kello alko lähenee puolta kymmentä ja meiän piti palaa camp sitelle hakee auto. 10.15 piti nimittäin olla Nelson Bayn satamassa, josta lähti meiän varaama dolphin cruise! :) Ilma oli kuin tehty risteilylle ja pientä tuulen aiheuttamaa häiriötä lukuun ottamatta lekoteltiin J:n kaa oikein mukavasti laivan kannella. Aluks ei nähty evän evää ja risteilytyypit alko jo varottavaan sävyyn kertomaan, että ihan joka risteilyllä ei delfiineitä näy. Hetken päästä kuitenkin joku bongasi ensimmäisen evän, minkä jälkeen delfiineitä alkoikin ilmestymään joka puolelta. :)) Oon pari kertaa nähny delfiineitä surffatessa (Bondilla ja Newcastlessa), mut ikinä en noin läheltä ja noin montaa. Hypinki ihan hysteerisenä onnesta laivan kannella niitten perässä ja hyvä etten sukeltanu veteen niitten kanssa uimaan. Delfiini on ehdottomasti yks mun lempieläimistä ja oli yks parhaimmista kokemuksista ikinä katsella niiden uiskentelua, leikkiä ja hyppelyä! Nähtiin myös äiti ja vauva-delfiini uimassa vierekkäin, mikä oli aika uskomatonta! <3










Risteilyn jälkeen käytiin äkkii vetää naamaan sikahyvät fish´n shipsit ja lähettiin ajaa Anna Bayhin, mistä lähti meiän kuljetus hiekkadyyneille. Hypättiin meiän 4WD-autoon ja lähettin -kengurukyydillä- dyyneille hiekkalautailee (kuulostaapa taas tosi urpolta suomeks - vrt. sand boarding). Aika hikiset (lämpötila n. +27) ja hiekkaset oli tunnelmat, mut hauskaahan se oli! Mun pettymykseks noilla laudoilla pysty laskee vain istualteen. Ilmeisesti noi dyynit koostuu pääosin märästä hiekasta (kuiva irtohiekka vaan siinä päällä) ja siihen kaatuminen seisaalta saattais murtaa luita. En sitten tiiä, kun oon kuullu, et esim. Etelä-Amerikassa jengi lautailee niillä dyyneillä ihan seisaalteen, mut tällä erää tyydyttiin pebalautailuun. Kävi ihan kuntoilusta toi dyyneille kipuaminen tossa lämpötilassa ja kymmenisen kertaa könyttiin ylös ja laskettiin alas. Vikat kerrat laskettiin J:n kaa tandemina ja saatiin vähän lisävauhtia, joskin laudan töksähtäessä hiekkakasaan lopussa toinen aina lensi kaaressa. :D



 Lautailun jälkeen oltiin yltä päältä hiekassa (sitä hiekkaa oli niin silmissä, suussa kuin korvissakin) ja käytiin Birubi beachilla uimassa. Meitä vähän inhotti (eikä niin vähääkään) meiän camp siten suihkut, joten peseydyttiinki ihan kiertolaistyyliin rannan ulkosuihkuissa. Vesi oli kylmää, mut maisema (josta valitettavasti ei kuvia) oli ihana.


Ilta kului camp sitella grillatessa -hodareita naaaaaam- ja viinillä/siiderillä/bissellä tissutellessa. Oltiin    J:n kaa ilmeisesti ainoot nuoret parittomat ihmiset ja vaik ihmiset olikin yleensä ottaen tosi ystävällisii, saatiin joiltain vaimokkeilta vähän pahaa silmää ja päätettiinkin ihan vaan viettää ilta kahdestaan meiän upeillä telttatuoleilla istuessa.


Seuraavana aamuna ajettiin takas Nelson Bayhin, minne jätettiin auto ja mistä jatkettiin jalan. Käveltiin melko lailla koko päivä, tehtiin pari bush walkia ja nähtiin Shoal bay beach, Zenith beach ja Wreck beach. Shoal bayn rannalta nähtiin pari delfiiniäkin! :)))