Mirror mirror on the wall, who´s the tidiest of them all?

Kuka arvaa mun tänpäiväset suunnitelmat? Siivousta - blaah, kreisisiivousta - double blaah! Oon monesti miettiny, et multa puuttuu sellanen siisteysgeeni, joka aiheuttais pakottavan tarpeen siivota. Okei, sitte ku siivoon, teen sen huolella, mut se alottaminen on AINA yhtä vaikeeta - nytkin aloin kirjottaa tätä, vaik piti jo alkaa se siiivous. Tänään ohjelmassa siis tiskausta, pölyjen pyyhintää, imuroimista ja vessan kaakelien kuuraus lattiasta kattoon. Tää viimesin mun on pitäny tehä jo monen kuukauden ajan, mut oon aina onnistunu lykkää sitä syystä, että mulla ei oo sopivaa siivousvälinettä kaakeleitten pesuun - sellasta, millä yltää kattoon asti. No nyt mutsi sit oli viime viikolla ostanu mulle sellasen, ni kai se on sit tää operaatio hoidettava, dämit. Lattioitten pesukin on ollu asialistalla hyvin pitkään, mut sitä on vielä siirrettävä siihen asti, kunnes oon saanu hankittuu puuttuvan osan mun moppiin...

Ennen siivousurakan alkamista on kuitenki valittava siivousmusa. Hyvää siivousmusaa musta on sellanen suhteellisen nopee ja ilonen, mikä pitää energiatason ylhäällä. Tähän tarkotukseen ois varmaan tehokkaampiiki keinoja, mut pitäydytään nyt kuitenki vielä näis terveellisis vaihtoehdoissa. ;)
Musa vaan kovalle, kumihanskat käsiin ja raivo päälle! Täl kertaa mun siivoussoittolista koostuu The Shinsistä, The Kooksista, Garbagesta, The Killersistä, The Black Keysistä ja MGMT:stä.
Illal ois sitte suunnitelmis mennä syömään ja leffaan kattoo toi uusin lumikki, jossa ainaki Julia Robertsin rooli vaikuttaa musta lupaavalta...

No niin nyt hemmetti, se tiskiharja käteen! Oispa mulla 7 kääpiöö auttamassa....

Bintang and Eastbound and down

Tänään olin sopinu meneväni L:lle hengailee illaks. Treffattiin duunin jälkeen ja mentiin poistamaan kampin koosta pari bissee ja sieltä a-kaupasta valkkaria. Sitte suunnattiin yhteen thaikkuraflaan hakee vähän take away thaikkusafkaa,

joka oli hyvää, mut supertulista!! Diggailen chilistä paljon kyllä, mut tossa annoksessa mentiin kyl aika sietokyvyn äärirajoilla - onneks oli vähän valkkarii neutralisoimassa tota tulisuutta. :P Ainiin pakko jakaa, ku mua alko naurattaa alkossa, ku sellanen keski-ikänen mieshenkilö nykäs sitä alkon myyjää viinipuolella hihasta ja sano, et tarttis lipiteltäväks el tiempoo, sellasta makeahkoo, et on menossa tonne penkille istuskelee. Tuli mieleen ihan Ketosen ja Myllyrinteen Alko-sketsit! :D
Anyhow, safkailun jälkeen alettiin kattoo netistä sellasta HBO:n sarjaa ku Eastbound and down. Monet on mulle tota kehunu ja nyt ymmärrän miks. Katottiin  L:n kaa jotain 5 jaksoo putkeen ja naurettiin vedet silmissä -sisältää erittäin huonoo (siis hyvää) huumorii!

Aluks en muistanu ton sarjan nimee, vaan ainoastaan, et päähenkilö oli joku Kenny Rogers. Sanoin L:lle, et googlaa sillä ni varmaan löytyy se sarjan nimiki. Noh pikkasen meni ohi, ku ton hahmon nimihän siis on Kenny Powers. Pakko laittaa tähän se kuva, mikä tuli noil ekoil hakusanoilla, ku revettiin L:n kaa niin pahasti! :D

Toi on siis joku v. 1938 syntyny jenkkiläinen singer-songwriter, ei ihan mitä haettiin, vaik ihan charmantti omal tavallaan.

Jepjep, mut sit siihen Bintangiin. Eli illemmalla seuraan liittyi C, jolla on syndet sunnuntaina, minkä kunniaks oltiin käyty hakee sieltä k-marketista kallista tuontiolutta - Bintangii. En oo ikinä ennen ollu mikään oluen ystävä, mut viime aikoina oon oppinu tykkää näistä ns. litkubisseistä, eli Coronasta, Solista, Salitoksesta yms. Balilta löyty sit tää Bintang ja se oli rakkautta ensi huikalla. Erittäin hyvää ja halpaa (Suomen hinta n. nelinkertanen) ja Balil niitä tuli juotuu enemmän, ku uskallan laskee. Toivon vaan NIIN paljon, et noita löytyy Ausseista!

Saaks teleporttaa ittensä tonne Gilin kuumalle ja kauniille rannalle ton kylmän Bintangin kaa?!!

My life as(s) an athlete

Kävin tänään lekurissa mua muutaman viikon ajan vaivanneen -kiusallisessa paikassa olevan- säryn takii. Oon jostain onnistunu hankkii itelleni kipeen vasemman pakaran ja eilisellä step-tunnilla alko kramppaa sen verran paljon, et päätin mennä näyttämään pebaani lääkärille. :P Ajattelin sen -miespuolisen- valkotakkisen nähdessäni, et tästä tulee kiusallista (viel kiusallisempaa ku pari viikkoo sitte saamani mieshierojan suorittama pakarahieronta), mut ei tullukkaan. Se valkotakkinen vaan vähän paineli kipeitä kohtia, liikutteli mun jalkoja ja kokeili refleksit ja totes, et mulla on pakaralihaksessa tulehdus ja sit jotain lihasten aineenvaihdunnasta ja hermoista. Hoitokeino on 10 päivän tulehduskipulääkekuuri, orudis-geeli, venyttely ja jalkatreenikielto. Noi muut mua nyt ei haittaa (pillerit ja geelit on mulle tuttuja ja venyttelyki on vaan viitseliäisyydestä kiinni), mut ärsytti taas toi liikuntakielto. Tänään ois ollu mulle rakas combat-tunti ja huomen piti mennä vetää H:n kaa pitkä juoksulenkki, niin ja lauantaina uimaan. Tuntuu, et muutaman viikon voi urheilla normaalisti ja sit tulee aina jotain - flunssa, migreeniputki, kramppi siellä, tulehdus täällä. Ois pitäny ton nykyisen tekstin sijaan tatuoida se invamerkki tähän alaselkään. Anyway, purnasin vaan sille valkotakkiselle, et ei taas liikuntakieltoo, niin se tarjoili mulle lohdutusta muodossa "Niinhän sitä sanotaan, että urheilija ei tervettä päivää näe". Hymähdin ja mietin, et jaetaankohan noille lääkäreille sellanen "kliseitä joka hetkeen" -kirjanen, mistä voi kattoo aina jonku lauseen, kun ei keksi mitään sanottavaa. Sitte heitti mulle viel vinkin, et kylmä auttaa myös, et voin ottaa lunta pussiin ja painaa sillä sitä pakaraa. Mietin, et joo-o, tai sitte vaan lasken housut alas tossa hakiksen torilla ja istun lähimpään lumikasaan.

Jep eihän tässä sit muuta, ku popsitaan lisää nappeja - tällä kertaa sain keltaisia - ja levitellään geeliä (pyörivin liikkein, niinku apteekin naishenkilö mua ohjeisti) vasempaan pakaraan. Niin ja venytellään ja näytetään peballe hernemaissipaprikaa. Sit täytyis keksii jotain liikuntamuotoja pelkästään yläkropalle. Kaipa sitä täytyy raahautuu sinne salille ihmettelee niitä laitteita ja ajattelin kyl lauantaina mennä kokeilee uimista ilman jalkoja -saa nähä kuinka monta minuuttii pysyn pinnalla...

 Näillä mennään

 Ja näillä kompesoidaan sitä kevät- ja lääkepöhnää. I <3 coffee!

Cupcakes and cuteness

Sunnuntai oliki sitte harvinaisen kiva tällä kertaa! :) Ensiks oven taakse tuli uupunu ja nälkäinen H (toiset ne kykenee lenkkeilee sunnuntaisin) ja syötin sille vähän lohta ja salaattii, ettei ihan pökertyny. Sit mentiin kauppaan poistelee cupcake-tarvikkeita ja kohta H sekoitteliki jo taikinaa mun keittokomerossa. H oli löytänyt ton reseptin ja lopulta - kuorrutteen levittämistä lukuun ottamatta - tekikin kakut ite sillä välin, ku mä ihmettelin kylään tullutta koiraneitiä Kiaa. M ja Kia tuli siis mun luo yökylään, ku M oli kerranki Suomessa ja sillä oli Kia-vuoro sopivasti samaan aikaan, ku oltiin sovittu kyläily, jee!! :) Neiti oli valloittava niinku yleensä ja leikkisällä päällä - sain aika monta märkää koirapusua tuona iltana.

Moi!

Mua kuvataan!

Meen tänne taljan päälle köllöttelee...

Meiän herkku-cupcakesit!!!

Mun teemaan sopivat sukat :P

Cupcakesien jälkeen vedettiin M:n kaa viel vähän mozzarellapizzaa - suolaista ja makeeta on hyvä syödä vuoron perään, et pysyy asiat tasapainossa - ja katottiin twilightii, ennen ku mentiin kaikki kolme nukkuu. M oli kuulemma yöllä heräilly jatkuvasti komentaa Kiaa, ku se oli yrittäny kuopii mun sohvaa tehdäkseen itelleen pesää - toinen! Oon siis tyytyväinen, et M pelasti mun sohvan, mut onhan toi vaan niin hellyyttävää! :D Mä en näemmä heränny mihinkään, ku olin liian uppoutunu mun painajaisiin, jossa Bella ja Edward oli melomassa jossain joella (ilmeisesti Australiassa) ja joutu krokotiilin hyökkäyksen kohteeks....liskoja oli siis ainaki mun unissa. Aamulla lähin painelee duuniin, ku M sai jäädä Kian seuraan tekee etätöitä. Olin niin kade, ku M laitto mulle viestii, kuinka on Kian viekussa, ku se kuorsaa siinä sohvalla!

Mua nukuttaa....

Kattokaa nyt mua!

zzzzz

Noh kotiin ku tulin, ni olin kovin pettyny, kun Kia oli jo ehditty hakee pois. :(  Mut toisaalta M oli tiskannu, käyny kaupassa ja ostanu mulle kukkia! Aika hyvä vaimo, I gotta say! :D

Käytiin H: ja M:n kaa lenkillä, minkä jälkeen vedettiin kanatortillaöverit M:n kaa, huh. :P Leffan jälkeen kierittii sohvalta sänkyyn ja aamulla piti sit hyvästellä M:kin, kun taksi vei neidin kentälle, nyyh!

Bless me father, for I have sinned

Rakas päiväkirja, minun täytyy tunnustaa sinulle, että olin taas eilen baarissa. Lähdin hyväntahtoisesti ja vilpittömin mielin E:lle ja R:lle viettämään rauhallista koti-iltaa hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Tarkoitus ei missään vaiheessa ollut juoda pullokaupalla viiniä ja lähteä baariin, vaan ottaa sivistyneesti ja mennä sunnuntaina H:n kanssa juoksemaan pitkä lenkki. No olisihan se pitänyt arvata - viimeistään siinä vaiheessa, kun näin ne 5 viinipulloa - että ei tässä ole enää mitään tehtävissä, että kohta alkaa se baariin ylipuhuminen ja sitten se on menoa. Sanomattakin selvää, että hetken päästä löysin itseni taksin takapenkiltä siideripullo kädessä matkalla keskustaan. Päädyimme Teatteriin, joka ei ole lempipaikkojani, mutta jossa oli noin suurella joukolla kohtuullisen mukavaa. Drinkkejä suorastaan kannettiin eteen ja pakkohan niitä sitten oli siinä siemailla. Pilkun jälkeen lähdimme etsimään yöpalaa ja muutaman sekavan vaiheen jälkeen söimme hampurilaisia räntäsateessa. Taksijono näytti siltä, että kyydin olisi saanut joskus sunnuntai-iltapäivällä, joten suuntasimme yöbusseille. Hetkisen päästä olinkin sitten jo uitettuna koirana kotona hytisemässä. Kivaa oli, mutta aamulla vähän harmitti, kun aurinko paistoi kauniisti enkä ollut juoksukunnossa.

Onnekseni minulle oli tulossa kovasti odottamani karvainen vieras ja ei, en tarkoita pizzalähettiä. Olin sopinut yökylän M:n ja hänen koiransa Kian kanssa ja H:kin saapui lenkiltään paikalle tekemään kuppikakkuja ja seurustelemaan. Todellinen sunnuntai-illan pelastus. :)

Do they wear hotpants in the navy?

Kävin äsken hakee mun H&M-paketin tosta ärrältä ja oon erittäin tyytyväinen sen kivaan, joskin vähäiseen, sisältöön! :) Hennesil oli tossa muutama viikko sit sellanen kampanja, et sai kaikesta 10% alennusta eikä tarvinnu maksaa postikuluja - täytyhän se hyväkskäyttää sitte!

Paketista löyty tällanen navy-henkinen trikoomekko

ja neljät saumattomat hotpantsit

Nää on aivan sairaan ihanat päällä - vetää mukavuudellaan vertoja CK:n hottiksiin - ja musta myös kivan näköset. Hyvä H&M! Jos on vielä kestäviäkin (time will tell), niin on kyl ihan parhautta! Niin ja nää kaikki oli siis yhteensä vaan jotain 26€, eli ei ollu hinnalla pilattu taas nää mun ostokset. Nyt pitäis vissiin lopettaa tää datailu ja raahautuu suihkuun, et ehtis viideks E:lle ja R:lle syömään tortilloja. Paikalle kuulemma saapuu vielä eräs pikkuinen peikkoherra (vanhempineen), jota oon kovasti odottanu tapaavani. :)

Kuha(n) juo(nit)tiin

Jepjepjep, ei menny eiline ihan niin rauhallisesti, ku ajattelin. Munhan piti siis vaan mennä A:n ja J:n kaa kauppaan ja sieltä A:lle tekee safkaa, punoo niitä Aussijuonii ja juoda pari! lasii viinii. No lähin duunista neljältä ja nää tyttärethän oli sit Coronan terassilla skumpittelemassa. Sanoi, et hae itelles lasi, tai no ota hei toinen pullo samalla! No siinä juotiin sit vähän kuplajuomaa lämpölamppujen alla ja höpöteltiin kaikkee kivaa ja ajattelin, et tästä sitte lähetään sinne kauppaan ostaa kuhalle oheisii. I was wrong. Seuraava kohde oliki Bakers, missä tavattiin J:n frendit L ja S ja sielhän sit joutu juomaan viel 2 lasii skumppaa (oli siis 1,5€ lasi), voivoi. No vihdoin päästiin ku päästiinki S-markettiin - pikku hiprakoissa - ja saatiin ostettuu kuhalle kavereita. (Tosin jos eräistä ois ollu kii, ni oltais varmaan vaan jääty sinne Bakersiin juomaan mustikkashotteja aamuneljään.)

A:lla sitten kokkailtiin kuhat ja ihanat rucola-päärynä-saksanpähkinä-halloum-saldet ja oli NIIN hyvää!! Muutama viinilasillinenki tuli siinä taas kumottuu, ettei suu kuivunu liiaksi (moottoriturpien lajityypillinen ongelma).

Vähän tuli jo punottuu Aussijuonii, mut huomion vei suurimmaks osaks toi kuha ja siitä muodostetut erilaiset hokemat...johtuiko sitten niistä viineistä vai mistä, who knows... ;) Pääsin ku pääsinki onneks vielä dösällä himaan ja ihan ihmisten aikoihinki. Aamulla oli sellast pientä päätuntumaa kyllä, mut onneks lähti parilla napilla. Se on toi mun ystävä, joka innostuu tosta viinistä ja varmaanki myös siitä vuoristoilmasta, mitä sen viinin kaa tulee vähän nautittuu. Yrittää vissiin musta jotain absolutistia tehdä - onnea vaan siihen yritykseen! :P

Juonia

Tänään meen duunin jälkeen A:lle punoo juonia liittyen meiän Aussilan reissuun, jee! Pääsen myös ahdistelee J:tä kaikenlaisilla Aussiaiheisillä kyssäreillä, eeexcellent...Mukaan otin ton mun "kevyen" lonely planetin (painaa sellasen 2 litran viinipönän verran), sitä onki sit kiva raahaa siel reissus mukana. :E

Mörkö lähtee Aussilaan! :D

Tehdään  vähän safkaa, juodaan lasi jos toinenkin viiniä ja fiilistellään Ausseja - mikäs sen parempaa perjantai-illan viihdykettä!

Elämäni pillerivillenä

Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää, mä mietin tänään, kun heräsin hirveeseen jysäriin takaraivossa. Kyllä, uskollinen ystäväni migreeni tuli taas vierailulle ja ei muuta ku lihasrelaksantti ja migreenilääke nassuun, et pysty raahautuu duuniin. Rapussa moikkasin naapurii (mua ehkä vähän nuorempi poika) joka lähti liikenteeseen samaan aikaan, mut se ei moikannu takas, vaan lähti juosten paikalta. Okei, en varmasti ollu hehkeimmilläni, mut en kai mä nyt niin pelottavan näkönen kuitenkaan ollu, ettei voi edes tervehtii ja et pitää lähtee juosten pakoon? Laitoin kuitenki olosta huolimatta meikkiäki tähän naamariin, ja kyl sillä on ainaki ennen saatu ihan semielävän näkönen feissi tästäki...

No duuniin ku pääsin, ni H huomas heti, et ei oo taas ihan terve kaveri ja ku katoin peiliin, ni kyl mun silmät näytti siltä, ku olis pahempiki putki takana. Onneks lääkkeet sai jokseenki toimintakykyseks, mitä nyt oli sellanen puolikiree vanne tossa ohimoilla ja toisaalta vähän hönö olo siitä relaksantista. Pakko kai on alottaa ne migreenin estolääkkeet taas (lopetin ne, ku lähin Balille), vaikkei nekään aina kyl pidä tota ystävää poissa, sen verran lojaali se on. Sain noi estolääkkeet joskus muutama vuos sitte, ku alko sellanen krooninen jomotus ja pahoinvointi - oli vähän niinku jokapäiväinen krapula ja pää tuntu painavan niin paljon, ettei sitä ois millään jaksanu pitää ylhäällä, vähän niinku mun kaula ois tehty ylikypsästä spagetista ja pää ois ollu joku vesimeloni siinä. Noh kävin sitte lekureilla ja testattiin kaikkee ja käytiin fyssarilla yms. ja lopuks lääkäri sano, et tos on sulle noi estolääkkeet! Tilitin siinä sit, et eihän tää näin voi mennä, et tulin lääkäriin, ku en haluu syödä niin paljon lääkkeitä ja mitä mä saan -lisää lääkkeitä. No eihän siinä sit muu auttanu ja noita pillereitä oon sitte syöny -annoksii nostaen ja laskien- ainaki jotain viis vuotta. Haittavaikutuksii ei mulla oo niin voimakkaita ilmenny, mitä nyt aiheuttaa jonki verran muistihäiriöitä ja väsyttää. Tosin 50mg päiväannoksella huimas niin paljon, et kävelin seinii pitkin, unohtelin pelottavan paljon kaikkee ja suu oli kuiva ku beduiinin sandaali. Laskin annosta parin päivän jälkeen.

Joo mut mietin vaan aina, et on niin paljon paskempiikin sairauksii, et loppujen lopuks tää migreeni, niska-hartiavaivat ja joku astman tapanen tsydeemi on kyl ihan siedettävii juttuja, vaikka ne välillä ottaaki päähän -kirjaimellisesti. Lääkkeet - liikunnan ym. ohella - kuitenki ihan hyvin auttaa noihin, ettei tarvii kauaa kärsii, eikä ne - toivon mukaan - aiheuta mitään vakavaa pysyvää damagee. Ja sitä paitsi mähän lähen muutaman kuukauden päästä Aussilaan ja uskon vakaasti, et ainaki toi migreeni jää suurimmaks osin tänne venailee. Ku jos noista migreenittömistä lomareissuista voi jotain päätellä, niin vaikka onki uskollinen ystävä, niin ei taida tykkää matkustamisesta! :D

Mun uudet lempifarkut!!

Hyvä metsästysonni sen kun jatkuu! Kävin ennen combattii kuluttamas aikaa paris kaupassa and what do you know, löysin mun uudet lempifarkut Selected Femmestä! Nää vanhemmat lempifarkut on palvellu mua hyvin - en oo varmaan mitään farkkui käyttäny ikinä näin paljon - ja tykkään niistä edelleen, but a girl needs another pair of jeans. Nää uudet lempifarkut on samaa low waist - skinny leg -mallii, mut tollaset savunharmaat/mustat - toivottavasti samanlainen hittituote, ku edeltäjänsä. Hinta oli vähän suolanen, mut onneks Cityshopparilla sai yhestä tuotteesta -20%, ni en köyhtyny ihan liikaa.

My new babies

Vyö on Ginasta

Tyrkkäs mulle tollasen esitteen, mis oli kaikkii viisauksii

Että niin! ;D

Yey - I have something to wear!

Oon niin tyytyväinen nyt! Kuten aiemmin kirjottelin, mulle tuli lauantaina vaatekaappia penkoessani vastaan tosi paljon vaatteita, mitä en oo käyttäny aikoihin. No eilen sitte kävin sen kaapin sentti sentiltä läpi ja pakkasin kirpparikasseihin noin 1/3 sen sisällöstä. Tuli hyvä mieli siitä, et nyt siellä ei roiku enää muita, ku sellasii kledjuja, mitä vois laittaa lähes milloin vaan (säävarauksella) päälle - eli ei siis enää niitä "en oo käyttäny yli vuoteen, mut ehkä sitte ku laihdun, tai sitte ku on sellanen tilaisuus mihin tää sopii (never)" -vaatteita.

No tällanen tyhjennyshän tietty aiheutti akuutin ongelman siitä, et mulla ei oo paljookaan enää vaatteita (ihan oikeesti lähti sen verran tavaraa) ja päätin, et saan ostaa muutamia edullisia tosi perusvaatteita, mitä on helppo käyttää ja mitkä kestää aikaa. Päätin, et meen tänään duunin ja kavereiden kaa kahvittelun jälkeen itikseen mylläämään, josko noita edellämainittuja sieltä löytyis -varovaisen toiveikkaana, koska oon sen verran nirso (ja musta tää Helsingin valikoima on vieläkin kovin huono), et usein on vaikeeta löytää yhtään mitään. Lukemattomii kertoja oon joutunu metsästää jotain ihan peruskamaa (tyyliin valkosta toppia tms.) monena päivänä tuntikaupalla, ennen ku on oikeenlainen vihdoin löytyny. Is is me that is wrong or the selection, I ask you?! Noh, tänään - kerrankin - mun metsästys oli tuloksellista ja tulin himaan varsin hyvän saaliin kanssa! :D

Onewaystä löyty kiva sininen tunika/mekko legginssien kaa

Ginasta perusruutupaita

ja ihana inkkarikuvioinen T-paita, josta otin L-koon, et sitä voi käyttää leggareiden kaa tunikana

H&M:lta ihanan helppo ja mukava neuletunika

ja perusneuletakki tollases luunvärissä - sopii hyvin monien mun vaatteiden kaa

ja myös ton uuden paitulin kaa jee!

Noi kaikki oli yhteensä jotain kuuskymppii, not a bad deal is it! :D
Näillä luulisinki pärjääväni taas jonkin aikaa ja kirpparilta saatavat tienestit menee mun Aussikassaan - I swear!! Mut ihanaa, ku on taas pitkästä aikaa jotain kivaa päällepuettavaa huomenna, me so happee! :)

From sunny sunday to scary monday

Eilen aamulla oli aika rapsakka olo, ku heräsin siitä N-M:n sohvalta sellases maailmanlopun hedarissa (mikä helpotti vasta 2 migreenilääkkeen, 1 buranan ja kahvikupin jälkeen -ja vatsa kiittää). Jotenki on noista dagen eftereistä tullu nykyään niin rankkoja, et meinaa henki lähtee (vaikka olis baarissa juonu vaan bisseä). Oisko liikaa vaadittu, et sais edes kerran kuussa vähän naukkailla, ilman et saa ihan huolella kärsiä siitä seuraavana päivänä - kysynpä vaan! No joo, tulipahan taas sellanen fiilis, ettei tarvii astuu baariin muutamaan viikkoon. Onneks se elämä alko kuitenki jonkin ajan kuluttua vähän voittaa ja päästiin kauppaan ostaa brunssitamineita.

Noita sunnuntai-brunsseja pitäis kyl todellaki järjestää joka sunnuntai ts. niistä pitäis tehä jotenki lakisääteisiä, koska ainakin musta ne helpottaa aika paljon erinäisiin ahdistustiloihin, mitä usein sunnuntaisin ihmisillä nousee esiin. Sit jos väsyttää niin paljon tai on muuten vaan heikossa hapessa tai jossain kauheen kaukana jumissa, ni tarjolla vois olla sellasii ilmasii pikkubussikuljetuksia jonku frendin luokse tai johonki kivaan ruokapaikkaan. Sen lisäks, et auttaa ahdistukseen, niin tollanen sunnuntainen frendien kanssa hengailu yleensä tuottaa kaikenlaisii luovii ideoita, yleensä niin, et se väsymyksen taso korreloi vahvasti niitten ajatusten luovuuden kanssa. Eilenki keksittiin kokonaan uus terveysvaikutteinen elintarvike: Passivia-jogurtti - liian aktiivisille ihmisille. Todellinen tulevaisuuden menestystuote, I tell you! :D

Noi oli osasyyllisiä siihen aamun olotilaan (S:n idea - kiitti vaan sulle!)

<3 toi kämppä

Noh brunssin jälkeen piti sit jossain vaihees palata himaan ja välittömästi alko se ahdistus nousemaan taas. Keittelin itelleni sitten nakkikeittoa lohdutukseks ja roikuin netissä vaatejahdissa ja kirjottelemassa. Ennen ku huomasinkaan, kello oliki jo yli puolenyön ja sunnuntai-ahdistus alko vaihtuu maanantaisiin pelkotiloihin. En tiiä onks muilla tällasii fiiliksii, mut mua aina jotenki vähän pelottaa kaikki maanantaisin, jos oon ollu lauantaina viihteellä. Ihan ku jotenki taantuis sellaseks araks pikkulapseks, joka on epävarma kaikista tekemisistään ja ylipäänsä omasta selviytymisestään täs maailmas - semijäätävä olotila.

Oon vähän niinku toi säikkyturpa tossa

Onneks duunis ei ollu mitään liian haastavaa ja tästäki maanantaista taas selvittiin. Nyt pitäis vaan viel jaksaa siivoo tää kämppä, huah! Olo on sellanen, ku ois vetäny pari purkkii passiviaa.. :P

Help - I have nothing to wear!

Siis kauhee vaatekriisi tuli taas lauantaina, ku olin lähös N-M:lle! Käänsin mun vaatekaapin melkein ympäri, ku yritin ettii jotain siedettävää asua, missä lähtee kaverille syömään ja baariin, enkä vaan löytäny mitään. Tai en mä siis alasti lähteny liikenteeseen kuitenkaan, vaan vedin jalkaan hädissäni ne samat lempifarkut (toivottavasti ne kestää miljoona käyttökertaa, koska se raja menee kohta rikki) ja jonkinlaisen kompromissitopin, et pääsin vihdoin lähtemään -reippaasti myöhässä. Sitä vaatekaappii penkoessani tuli taas vastaan hyvin paljon sellasii kledjuja, mitä en oo käyttäny aikoihin. Täytyy näemmä taas tehä pieni inventaario ja pakkaa pois parit mekot ja farkut kirpparikasseihin tuolta pölyttymästä.

Anyway, huomasin, et mulla on erittäin akuutti tarve jollekki rennolle mekolle tai tunikalle, minkä vois heittää päälle leggareiden ja saappaiden kaa. Ostin syksyl Korkkari 37:sta kivat mustat saappaat, mut neki on lähinnä pölyttyny tos kenkähyllys, ku en oo oikeen keksiny sellasta asukokonaisuutta, mihin ne sopis. No vietinki sit suurimman osan sunnuntai-illasta Nellyn, Asoksen ja Bubbleroomin sivuilla (hyvää viihdettä, ku TV:stäkään ei tullu taas yhtään mitään) läpikäyden lukemattomia mekkoja, toppeja ja tunikoja ja vihdoin löysin yhen kivan -ja edullisen! :D
Tai siis olihan siel vaik kuinka paljon kivoi juttui, mut hinta oli monen kohalla sen verran suolanen, ettei täs tilantees pystyny investoimaan. Mut joo onneks löyty yks kiva, toivottavasti olis sopiva!

www.bubbleroom.fi/fi/naiset/dalli-top-henna

Tuliskohan tästä kauan kaivattu vaihtoehto niille farkuille ja mun lauantai-iltojen pelastaja?

Pikapikaa

Piti tulla laittaa kuva noista eilisist susheista - ihan hyvin onnistu musta!

Nyt suihkuun ja sit N-M:n ja S:n kaa kokkailee tortilloja, hamhamham...Herkullista viikkistä kaikille! :)

Wake me up, when it´s sushi time!

Klik - ja sinne meni ensimmäiset sataset säästöön! Eivätpä enää kiusaa mua siel käyttötilillä! :D Soittelin jo vakuutusyhtiöönki ja pyytelin tarjousta ns. pidennetystä matkavakuutuksesta, ku ei tuo normaali kata ku max 45 vuorokauden pituisen reissun. Pitänee kysellä useammastaki paikasta, et mistä sais kaikkein edullisimmin...jos jollain on kokemuksii näistä, ni ottaisin mielelläni vinkkejä! Vakuutusyhtiön naishenkilö ihmetteli vähän, ku oon näin aikasin liikenteessä. Sanoin sille, et on aikas paljon kaikenlaista hoidettavaa ja muistettavaa tässä ja et mitä nopeemmin asia on hoidettu, niin saa sen sit mielestä vaivaamasta. En sanonu sille, et oon seminihkees flunssas tääl duunissa, eikä jotenkaan kauheesti nää työt nyt näytä innostavan - hence hoitelen omia, kiinnostavampia juttujani. ;) Sit on myös sellanen olo kokoajan, et mitä enemmän saan näit asioita hoidettuu valmiiks, ni sitä todellisemmalta tää juttu alkaa tuntua ja lähtökin tuntuu lähenevän. Kauheesti himottais jo ostaa lennotki (onneks A jakaa mun kaa tän fiiliksen -oot ensimmäinen tyyppi, joka on yhtä kärsimätön ja innoissaan jostain reissusta ku mä!), mut ensiks pitäis viel käydä neuvottelee pankissa ja työkkärissä.

Sit ku oon saanu nää "duunit" hoidettuu, ni lähen bussil Porvooseen tekee sushii systerille ja sen miehelle! Ne on syöny vaan kerran sushia joskus vuosii sitten (huonoin kokemuksin) ja on ootellu, et mä menisin pyörittelee makeja ja nigirejä niille maisteltavaks (en siis oo mikään kokki, ihan vaan harrastelijapohjalta pyörittelen). Kauheet paineet tässä nyt sitten saada jotain hyvää aikaan, ettei ne mun takia ala vihaa sushia, heh! :D Sushi on musta yks maailman parhaimmista asioista ja haluisin saada nekin koukutettuu siihen. Hyvä (ja huono) puoli tossa sushin tekemises on, et niitä tulee yleensä ottaen tehtyy sen verran paljon, et voi huoletta syödä, kun raflas on yleensä sen verran hintavii, ettei tuu otettuu mitään 50 palan platterii. Useemmin ku kerran on vaan seurannu sen verran jäätävät sushiöverit (esim. H:n kaa vedettiin kerran yhen illan aikana jotain 40 palaa per nassu), et on varma, ettei tee mieli sushii seuraavaan kahteen kuukauteen, mut heti ku se ähky on laskenu, ni taas maistuis muutama maki - se on kyl jännä juttu.

Kuis söpö? Pakko oppii tekee toi!!

Surffikuumetta ja kesähepeneitä

Mulla on taas ihan kauhee surffikuume! Viimeks Balilla surffailtiin ja oli kyl parhaimmat setit tähän mennessä ja ensimmäiset reef breakilla, me likey! Nyt siit tuntuu olevan jo ikuisuus (reaaliajassa n. 4,5 viikkoo) ja viel on NIIN pitkä aika siihen, ku seuraavan kerran pääsee, snif. Niin tekis mieli lähtee jonnekki Portugaliin vaik viikoks leikkii hyljettä, mut pakko on malttaa siihen joulukuuhun, ku ei oo sitä sampoa himassa.

Siel Ausseis pitäiski sit varmaan hommaa joku käytetty surffilauta (budjetti ei ehkä ihan riitä bränkkäriin), et pääsis sit surffaa aina ku siltä tuntuu ja on surffiseuraa. Mun verkkokalvolle on painunu kuva ihanasta pinkistä laudasta, minkä bongasin viime reissulla Manlyllä

Toi ois niin ihana!!!

Surffikuumeen lisäks mua vaivaa joku järjetön tarve tsiigailla kaikkii kesävaatteita netistä. Kokoajan tekis mieli tilailla biksuja, shortseja ja muita ranta- ja kesäkledjuja. Oon kuluttanu semipaljon (työ)aikaa mm. tuol Planet Sportsin sivuil ihailemas kaikkien surffimerkkien kesämallistoja ja aletuotteita. Viel oon kyl pysyny kovana, mut ens kuussa olis Planettiin 10€ voucher, ni ehkä joutuu tekee jonku pikku tilauksen...Yhet bikinit lens just roskiin, ni täytyyhän niiden tilalle saada pari, vai mitä?! Lisäks tarttisin kevääks ja kesäks jotku ballerinat ja kivat sandaalit. Kivoja löytyi jo kyllä, muttei mun tän hetkiselle budjetille sopivia - täytyy siis viel jatkaa metsästystä!

Ai niin, Satsilla mainostettii tänään sellast kaverikorttii, jolla jäsenen kolme frendii saa tulla viikoks ilmaseks treenaamaan sinne! Oisko joku kiinnostunu tulee esim. ens tai sitä seuraaval viikol, jos käyn nappaa niitä korttei? :)

Hyvää Aussimaasta

Kun tossa mun viime postauksessa keskityttiin lähinnä noihin inhottaviin otuksiin, niin tasotetaan tilannetta nyt tällasella Hyvää Aussimaasta -katsauksella. Australiastahan kun tulee kaikenlaisia ihanuuksia esim. maailman ihquimpiin eläimiin kuuluvat koalat,

kengut

ja wombatit

Ryan Kwanten,

 Chris Hemsworth

ja mun kaikkien aikojen unelmien mies, Heath Ledger - RIP.

Ajattelin tehä sellasen pyhiinvaellusmatkan tonne Perthiin, mun edesmenneen sielunystävän kotiseudulle... Eräitä tuttuja kävikin jo ettimässä Heathin hautaa siellä Perthissä, kunnes kävi ilmi (muutaman tunnin hikisen hautausmaavaelluksen jälkeen), että kyseiset tuhkat on siroteltu mereen. No tästä viisastuneena mä voin sitten mennä sinne mereen heittämään ruusuja ja vuodattamaan pari kyyneltä mun rakkaalle. Ja kuka ties - ehkä Heathilla on jotain vähän samannäkösiä, sopivan ikäisiä sukulaisia siellä Perthissä....hmmmm....Ja ettei nyt oltais liian nirsoja, niin paremman puutteessa käy myös ton Ryanin tai Chrisinkin (identtiset) sukulaiset.

You might accidentally get killed

Siis mullahan on ihan kauhee hämähäkkipelko ja haikammo. En erityisesti pidä käärmeistä, rotista tai yleensä hyönteisistä, mut hämähäkit ja hait on pahimpii! Skidinä tuli tsiigattuu varmaan kaikki Tappajahai-leffat, jotka oli semitraumatisoivia, mut pahin leffan tuottama trauma tuli kyl ehdottomasti tosta (laatu)elokuvasta nimeltä Araknofobia. Siis tää ysärileffa on niin paha, et se aiheuttaa vieläki mussa vilunväristyksii, ku sitä ajattelen. Kuten nimestä voiki jo päätellä, niin tässä leffassa on niitä hämppiksii paljon ja niitä on jokapuolella -en voi suositella.

Niin jännittävää täs on se, et oon sit menos tonne mantereelle, jolla on tunnetusti maailman eniten maailman vaarallisimpii eläimii, mm. myrkyllisii käärmeitä, meduusoja, hämähäkkejä (2900 eri hämähäkkilajia??!!), haita ja krokotiileja. Niin, ja sit tää ylläri: vesinokkaeläin! Siis miten voi olla, et näin sympaattisen näköinen otus voi olla myrkyllinen?

Täytyy vaan sit toivoo, ettei mun kohdalle osu noita vesipetoja tai myrkyllisii käärmeitä tai hämiksii. Ei kai ne niin yleisiä oo...Lähinnä pelkään sitä, et oon jossain surffaamassa ja huomaan vedes jonku -delfiinin- evän ja saan sydärin siinä laudalla. Tai et näen jossain sellasen mun pään kokosen -ei myrkyllisen- hämiksen (kiitti L, ku kerroit mulle näistä), no sydärihän siitäki seuraa. No joo, ehkä näistä on turha huolehtia tällee etukäteen ja voihan jopa olla, et pääsen mun fobioista eroon tuolla! Viimeks en ainakaan murehtinu haikaloja, kun hyppelin Bondin aalloissa enkä muistaakseni törmänny ku yhteen inhaan hämppikseenkään,

vaik todennäkösesti noita jälkimmäisii tulee kuuden kuukauden ajan tutuks useampia. Mut laittelen sit kuvii teille mun uusista kavereista, jos ne nitrot on toiminu, enkä oo delannu niihin sydäreihin! ;)

Tähän viel lopuks tällanen Tervetuloa Aussilaan -video! :D

Viisumeja hulluille

Tiiättekö mitä - sain tänään meilin, et mun viisumihakemus on hyväksytty jeee!!!! Eilen illalla täytin hakemuksen, niin aamupäivällä tuli jo vastaus - melko nopeeta toimintaa I´d say! :) Itse hakemus oli melko helppo täyttää: moniin kyssäreihin piti vastaa ei -minulla EI ole tuberkuloosia tai minä EN ole tuomittu (sota)rikollinen- ja moniin piti vastaa kyllä -KYLLÄ aion kunnioittaa Australian lakeja ja KYLLÄ minulla on tarpeeksi varoja elämiseen ja lentoihin- niin no, tulee olemaan niitä varoja...
Yhen kerran piti kilauttaa kaverille -kiitti L:lle avusta- kun en osannu kääntää nykyistä ammattiani enkuks, eikä googlekaan osannu mua auttaa, mut onneks kaveri osas! Vähän jouduin miettii myös ton parisuhdestatuksen kohdalla, kun ei ollu perinteistä "naimaton" tai "sinkku" -vaihtoehtoa, mut valitsin sit lopulta "Never married", kun ei mikään muukaan vaihtoehto käynyt. (Jos siinä ois ollu jotain tyhjää tilaa, niin oisin laittanu siihen vielä "and Never will".)

Niissä terveyteen liittyvissä kysymyksissä (joihin siis kaikkiin kandee vastaa EI) kysyttiin mm. et "Do you have a mental illness?" -vastasin siihen tietty "No", vaikka kyl koenki itteni ehkä vähän hulluks. Tuli mieleen se, kun kerroin systerille yhdestä L:n ja mun uima-altaassa -jo kahdesti- kohtaamasta vanhemmasta naishenkilöstä ja systeri totes, et ehkä se on silleen sopivasti hullu! Tää henkilö on siis siks hauska tapaus, kun tuli kerran viime syksynä nauraen kysymään, et ollaanko me L:n kanssa muistettu kehua itseämme, että itseään pitäis kehua aina kerran tunnissa! Sit kohdattiin uudestaan viime lauantai-aamuna, jolloin sano et "Teidäthän mä oonkin tavannu" ja et "No, ootteko muistanu kehua itseänne?" :D Naurahdetaan siinä sit L:n kaa ja tää jatkaa siitä, kuinka on ihanaa olla vanha, että täällä hän vaan juttelee mitä vaan kaikille komeille nuorille miehille, joille ei olis ikinä nuorena uskaltanu puhua. Ja että hiuksistakin tulee kuin piikkilankaa, ettei niitäkään tarvitse enää laittaa, kun pysyvät itsestään. Toteaa vielä naurahtaen, että tässä on meille mitä odottaa vanhuudessa ja lähtee reippain vedoin jatkamaan uintejaan. Todetaan L:n kaa, et onpas mahtava tyyppi ja et toivottavasti mekin ollaan vanhoina samanlaisia!

"Sopivasti hullu" on mun mielestä positiivinen attribuutti ja mä oon ainakin mieluummin sopivasti hullu kuin täysin järkevä, koska sehän nyt on selvää, et vähän hulluilla on aina hauskempaa! On mussa siis se järkevä ja organisoiva puolikin, enkä pystyis varmaan elää täysin vailla rutiineja ja sääntöjä, mut se täytyy kyl sanoo, et kaikkein hauskinta yleensä on ja elämä maistuu parhaimmalta sillon, ku tekee jotain spontaanisti ja seurauksia sen pahemmin miettimättä. Tarkotan niitä hetkii, ku miettii, et onhan tää nyt vähän hulluu, mut ihan sama -antaa mennä! Jälkeenpäin niistä jutuista saattaa sit seurata tietty jotain vähemmän kivaa, mut silti sitä yleensä jälkeenpäinki muistelee, et olipas kuitenki hauskaa! :D Hulluus on tietty niin suhteellinen käsite, et se merkkaa monille kovin erilaisia asioita. Joillekki hulluu on pelkästään jo se, et alkaa selvinpäin juttelee jollekin vieraalle ihmiselle, ku toiset on sitä mieltä, et täytyy vähintäänki hypätä base-hyppy johonki onkaloon pureskellen samalla maailman tulisinta chilii. Sit on niitä, joille hulluutta on se, et irtisanoo ittensä vakkariduunista ja lähtee puoleks vuodeks Australiaan. Joku viisas on joskus todennu, et enemmän ku mitään, mitä on tehny, sitä lopulta katuu niitä asioita, jotka on jättäny tekemättä. Mä uskon tohon! Ihan liian usein sitä jättää tekemättä jotain (oli se sit pientä tai isoa), koska joko pelkää tai sit ajattelee, mitä joku toinen haluaa (eikä mitä itse) -ja ihan liian usein ajattelee jälkeenpäin, et olis pitäny rohkaistua tai olis pitäny ajatella omia halujaan. Life is too short!

Loppukevennykseks (jottei menis liian syvälliseks):

Säästökuuria

En oo ikinä ollu mikään kauheen säästeliäs tyyppi. Tykkään hyvästä ruuasta, juomasta ja vaatteista ja lisäks musta on kauheen kiva tukea Helsingin baareja (pelkään, et ne menee konkkaan ilman mua) ja ajella sieltä baarista kotiin taksilla. Sen verran oon onnistunu aina pistää sivuun, et oon päässy noille mun reissuille, mut nyt kun pitäis säästää varmaan lähemmäs neljä tonttuu Ausseja ja joku tonttu kesälomareissua varten, niin täytyy kyllä ottaa jotkut vähän järeemmät keinot käyttöön!

Shoppailu mulla on musta viime aikoina pysyny aika hyvin aisoissa (Kiitos H&M 2003 - 2009) eikä täs nyt -toivottavasti- pitäis olla tulossa mitään isompii vaate- tai kenkähankintoja lähiaikoina. Tietty välillä sitä aina nousee kaikenlaisia "tarpeita", niin täytyy vaan sit keskittyy ja miettii, et hei, tarviinko TODELLA tätä 8. mustaa mekkoa, vai voisko sitä kiskaista päälleen jonkun noista kaapissa jo roikkuvista? Täl hetkel on muutenki vähän sellanen fiilis, et samapa se toisaalta, minkä näkösenä sitä täällä nää muutamat kuukaudet hiihtelee ja et ehkä mun kaverit ei hylkää mua, vaik mul onkin päällä taas ne samat farkut ja sama musta toppi! :D No mut joo, tää on aina sellasta henkien taistoa  ja marraskuussa sitä viimeistään sit nähdään, makaako ne setelit tilillä vai viikattuna vaatekaapissa.

No sit on se ruoka. Ruuan laadusta mä en sinänsä ajatellu tinkiä, mut jonkinlainen järkevöittäminen näis mun ruokaostoksissakin ois paikallaan. Mulla kun on tullu tavaks käydä siel ruokakaupassa melkein jokaikinen päivä ja ostaa aina just sitä, mitä milloinki mieli tekee. Eihän siinä mitään vikaa kai sinänsä oo, mut oon vaan huomannu, et mulla menee viikossa ruokaan varmaan saman verran rahaa, ku jollain nelihenkisellä perheellä! Oon kuullu sellasta huhua, et kannattais aina suunnitella melkein koko viikon ruokalista ja käydä sit kerran viikossa ruokakaupassa poistamassa ne elintarvikkeet. Kokeilin tätä kikkaa viime viikolla ja pääsinki melkein tavoitteeseen kahdella kauppakeikalla! Pitää myös mainita, et kävin viime viikolla jumpan jälkeen H:n kaa Lidlissä ja sieltähän tosiaan saa monia juttuja aika paljon halvemmalla! Kyllä mustakin vielä tarjoushaukka tehdään jee!

Viimesenä mahdollisena kompastuskivenä onki sitte ne baarit ja niiden lieveilmiönä taksit. Helsingin baareilla ja mulla on pitkä historia ja vähän myös sellanen viha-rakkaussuhde. Sinkkulobsterina sitä on tullu vietettyy aika moni perjantai- tai lauantai-ilta lipittelemässä ilolientä erinäisissä kuppiloissa ja kylhän se vaan niin on, et tää ei oo niitä edullisimpia harrastuksia. Jotenki on aina ihan kyllästyny niihin samoihin mestoihin ja sit sitä tarviikin yleensä ne pari ylimäärästä naukkua siihen, et unohtaa missä sitä taas on. Seuraavana päivänä on aina morkkis (oli sitä tullu hölmöiltyy tai ei) ja kädet täristen kirjaudutaan sinne verkkopankkiin ihmettelee, et kuinka monta tuoppii ja shottii on taas tullu juotua. Pari päivää sitä sit kuulutellaan kaikille, et nyt en ainakaan mee vähään aikaan mihinkään baariin, kunnes sit seuraavana lauantaina huomaa taas istuvansa jossain Pihvissä tai Kuubassa se tuoppi kourassa. Ja sieltä Pihvistä tai Kuubastahan tullaan sillä taksilla kotiin, aika ajoin viel sen mäkkärin kautta. No mut täähän loppu nyt (tai tarkemmin sanottuna pari viikkoo sitte)! Tavoitteena olis baaritella tästä lähtien kerran kuussa sillee semihuoletta ja keksii muille viikonlopuille jotain halvempaa ja tervehenkisempää puuhaa (baaritteluksihan ei siis tietty lasketa viinin lipittelyä frendin luona ja se nyt muutenki on musta vielä ihan tervehenkistäkin). Tää "Man vs. Bar" on suhteellisen haastava taistelu allekirjoittaneelle (muthan tunnetaan myös tyyppinä, joka voidaan ylipuhuu "parille" kahdessa minuutissa), mutta nyt sitten testataan tää luonteen lujuus ja selkärangan vahvuus tässäkin asiassa. Eniten jännittää varmaankin toi tuleva kesä, et onnea vaan mulle! :P

Hei lopuks on pakko kommentoida tota Ruotsin prinsessan nimi-asiaa, niin hyvin ku se tähän aiheeseen liittyykin! Tuli nimittäin L:n kaa puheeks tää nimikohu ja musta oli hauskaa, et molemmilla tuli tosta Estellestä ekaks mieleen Frendit sarjasta se Joeyn agentti! :D On pakko laittaa pikku klippi tähän ja pilata teiltä muiltakin toi nimi, jos oisitte siitä sattunu tykkäämäänkin! :P

I think I´m paranoid

Tiiättekö sen fiiliksen, ku on metrossa tai dösässä tai ihan vaan kävelee jossain stadissa, ku tuntuu, et kaikki tuijottaa? Ne ekat katseet ei oo viel niin häiritseviä, mut useamman tuijottelijan jälkeen sitä on jo varma, et on vähintäänki unohtanu housut kotiin tai toinen puoli naamasta roikkuu jonku äkillisen kasvohalvauksen seurauksena. Mut sit sitä vilkasee itteään vaivihkaa jostain ikkunasta eikä huomaa mitään erikoista ja niistä tuijotuksista tulee entistä häiritsevämpiä!

Viime lauantaina oltiin E:n kaa kaupugilla ja tuli taas tää tuijottelufiilis. Mainitsin siitä sit E:lle (ajattelin, et jotenki vaan kuvittelen koko homman), niin se sano, et huomas kans, että mua tuijotetaan. Todettiin molemmat, ettei mun ulkoisessa olemuksessa ollut yhtään mitään erikoista ja niinpä mysteeri jäi jälleen kerran ratkaisematta. Oon miettiny tätä asiaa jonkin verran ja ennen lauantaita mulla oli kaks vaihtoehtoista teoriaa: a) oon harhainen ja b) musta liikkuu jotain epämääräistä materiaalia netissä. Lauantaina E sitten kumosi ton ekan vaihtoehdon ja jäljelle jäi toi b. En tiiä, mistä on kyse ja mitä materiaalia se on, mut toivon ettei mitään ihan kauheeta (mieleen tulee jotain exän vihapäissään photoshoppaamia juttuja). E ei ollu, ainakaan vielä, törmänny mihinkään sellaseen ja toivon tosiaan, et toi teoria b:kin osoittautuu epätodeksi. Mut jos joku jossain vaihees törmää, niin please let me know! ;D

Aiheeseen sopii musta hyvin tää Jennin kipale! :D

Ainiin sain muuten tänään yhen tarjouksen Ausseista, mikä täytyy varmaan hyväkskäyttää, kun sinne pääsen! C (surffarikundi, johon tutustuttiin viime reissulla siellä) alko facen mesessä kyselee kuulumisia ja kun kerroin sille, et oon tulossa Autraliaan joulukuussa, se kirjotti, et mun täytyy tulla tapaamaan sitä sitten. Vastasin, et joo täytyy tulla ja et meiän täytyy mennä surffaa yhessä, niin se laittoi, et oon tervetullut sen luokse asumaan, jos haluun ja tarviin yösijaa ja et se jää venaamaan mun saapumista. Kuinka loistavaa?! Täytyypä siis ainakin jossain vaiheessa poiketa sinne Sunshine Coastille...

Taskuntäydeltä arskaa

Juuri ku olin ehtiny kirjottaa täällä, kuinka yllättyny olin mutsin asenteesta, niin eiköhän se ollu tässä parissa päivässä ehtiny kääntää kelkkansa negatiivariin -I told you so! Se osaa viel esittää asiat aina sillee, et ärsyynnyn tosi paljon. Nyt kysyi esimerkiks, että onkohan se ohjannu ja kasvattanu mut jotenki väärin, ku oon nyt tehny tällasen ratkaisun. Että mitä sitten kun palaan, niin silloinhan kaikki on vielä kaksin verroin kauheempaa, kun ei oo sitten yhtään rahaakaan. Tunsin vaan sen pettymyksen, mikä nous siitä ku tajusin, että eihän se ymmärtänytkään mun tilannetta ja oloa, et se positiivinen suhtautuminen olikin vaan joku hetkellinen mielenhäiriö. Lisäks on aina tosi kiva kuulla tollasta, että äiti epäilee kasvattaneensa mut huonosti, ikäänku olisin jotenki epäonnistunu sen mielestä ihmisenä. No, ei se varmaan sitä tarkoittanu oikeesti, mutta herkkä ihminen ku oon, niin mielenihän minä siitä pahoitin. Onneks soitto E:lle auttoi ja loppu se kyynelehtiminen taas!

En todellakaan oo mikään positiivari, mut en jaksa ollenkaan sitä, että kaikista asioista kaivetaan aina ensimmäisenä ne negatiiviset puolet esiin. Että ei vaan kannata mitään uutta kokeilla tai mihinkään muutokseen ryhtyä, kun huonostihan siinä käy kuitenkin. Mutta mitäpä, jos ei käykään? Mitäpä jos löytääkin sen, mitä etsii ja asiat loksahtaa paikoilleen ja järjestyy? Kuulostaa ehkä hassulta, mut silloin viimeks Ausseissa ollessani sain sellasen fiiliksen, et ei kannata liikaa murehtia, asioilla on tapana järjestyä. No worries! Oon yrittäny pitää sen mielessä siitä lähtien, mikä on kyl ollu semihaastavaa, ku tääl Suomessa tuntuu toi murehtiminen ja pirujen seinille maalailu olevan se vallitseva tapa. Aina välillä se unohtuukin ja sit joutuu muistuttaa itseään. Ja sit on ne rakkaat ystävät, jotka jaksaa uskoa ja kannustaa silloin, kun iteltä on usko loppu.

Don´t get me wrong, musta kyynisyys ja negatiivisuus on ihan mahtavaa (Mielensä pahoittaja on yks mun idoleista) ja niistä voi niin sanotusti ottaa ilon irti esim. avautumalla ystävän kaa yhessä. Mut tää on musta jollain tavalla ihan erilaista negatiivisuutta, sellasta yksittäisistä asioista ja fiiliksistä nousevaa, mikä saa huutamaan kirosanoja tai avautuu ystävälle ja mistä sit heitetään p*skaa läppää jälkeenpäin. Se on jotain ihan muuta, ku kokonaisvaltainen negatiivinen asenne kaikkeen, toisten arvostelu ja kaikenlaisista pikkuasioista valittaminen -sitä mulla on vaikeeta sietää, toisin sanoen siitä pahoitan kyllä mieleni!

Haluun sanoo, et mun mutsi on noin muuten ihana (se esim. täyttää edelleenkin mun jääkaappia ja lähettää yleensä pari kertaa viikossa viestiä, et tarviinko kyytiä jonnekin), mut sen negatiivinen suhtautuminen ottaa välillä tosi koville. E uskoo, et oon sille edelleen vauva (miksi kutsutaan kolmekymppisiä vauvoja?), et sen on vaikeeta päästää irti -hence the negative attitude. Jos ja kun tää pitää paikkansa, niin mun ois varmaan nyt aika katkaista se napanuora! Ehkä pitäis myös katkaista tää avautuminen (tälle illalle)!:D

Lopuks tähän toi Natashan biisi "Taskuntäydeltä arskaa", mistä tää blogikin on saanut nimensä!