torstai 28. helmikuuta 2013

Lobster Shake


Heee-ei! Olin eilen aamuvuoros siel leipomo-kahvilassa ja aloin kyselee pomolta vuoroista, kun halusivat Cafe Bondistakin tarjota mulle joitain vuoroja, jos saisin leipomosta fixed shifts eli joka viikko samat vuorot. No pomo sitte kysyi, et haluisinko työskennellä heille kokoaikaisesti? Sanoi, et oli tosi vakuuttunu musta jo silloin lauantaina, et oon fiksu ja energinen ja haluis mut tiimiinsä. What do u know - mulla on kokoaikatyö! :D O:n kaa viestittelin facessa ja se nauro, ku oon ollu nyt niin mones eri mestas duunissa. Kyl mullaki on alkanu olee vähän dizzy olo täs pyöritykses ja musta on ihanaa nyt olla duunis yhes paikas, keskittyy niitten juttuihin ja käytäntöihin ja opetella yhet työskentely- ja toimintatavat, mahdollisimman nopeesti ja hyvin. Pomo on ilonen ja mukava ja tosi kannustava, mikä tuntuu tosi tärkeeltä ainaki näin alkuvaihees, ku yrittää nopeesti opetella tekee kaikkii asioita. Kaks tyttöö, mitä oon nähny, on kans kivoi ja varsinki yhestä aussitytöstä diggailen ihan kybällä - on ehkä yks mukavimmista tyypeistä, mitä oon tavannu. Eilen näin ohimennen kolmannen ja seki vaikutti kivalta, ehkä saksalaiselta. Anysay, nyt on pari vapaapäivää, tää ja huominen ja lauantai-aamuna taas kuudeks töihin (mikä tarkottaa herätystä siinä nelosen aikaan). Ens viikon rosterii en oo viel nähny, ku en saa täl hemmetin vodaphonen liittymäl noita multimediaviestei auki (yritin tuntikaupalla eilen ettii netistä ohjeita ja ladata jotain asetuksii, mut ne ei vaan skulaa), mut varmaan aika työntäyteinen viikko on tulossa - jes! Täytyy tänään mennä ahdistelee noita vodaphonen myyjii Junctionille, jos ne sais noi asetukset kuntoon, et alkaisin vihdoin saamaan noita multimedioita auki.
Ainiin sellasii kuulumisii vielä, et kävin tossa viime viikolla lekurissa yhen kiusallisen vaivan vuoks. Ne jotka mut tuntee hyvin, tietää, et mulla on jo jonkin aikaa kädet tärissy vähän, ei mitään parkinson-luonteista tärinää siis, mut sellasta vakauden puutetta, etten pystyis esim. kirurgina työskentelee (mitään muita esteitähän tälle ei olisi). No täällä toi tärinä on vähän pahentunu ja näissä kahviladuuneissa tullu aika hyvin esille, kun pitää niitä piripintaan ahdettuja kahvikuppeja kannella lautasilla pöytiin ym. Officeduunis moinen tärinä ei oo paljoo häirinny ja joskus jossain juhlissa kuppeja kantaessani oon vaan naureskellu mun kavikuppineuroosille, mut täällä toi ei oo paljoo naurattanu. Hirveen nöyryyttävää kantaa varovasti yhtä kahvii kerrallaan pöytään ja ojentaa sitä tärisevin käsin asiakkaalle, ku muut - normaalit - työntekijät vie useita kerrallaan ja paljon nopeemmin. Asiakkaita moinen ei oo häirinny, itse asias 90% niistä on ollu tosi sulosia ja kannustavii ("Oh, is it your first day? Don´t be nervous, you´re doing fine honey!"), mut ku ite tiiät, et kyse ei oo hermoista vaan jostain fyysisestä ja jatkuvasta jutusta (hence, it would be my first day forever), niin alat vaan häpee ittees eikä asiakkaiden säälivät katseet tunnu kovin kivalta. Mua sit alko ottaa toi asia niin paljo päähän (ku monessa mestassa ois ilman sitä menny tosi hyvin), et menin viime viikol lääkäriin. Mukava naislääkäri totes, et ei oo kyl ihan normaalii nuorella ihmisellä tällanen tärinä ja määräs verikokeisiin. Multa otettiin laaja verenkuva ja yhteensä 6 putkee verta. Hoitaja oli aasialaistaustainen mies ja ilmeisen huolissaan siitä, etten pyörry, ku kyseli kaikkee, et pelkäänkö neuloja, oonko syöny lounaan ym. ym. Yritin sit vakuuttaa sille, et oon syöny ja etten tosiaankaan pelkää neuloja (multa on otettu tähän ikään mennes varmaan 10 000 verikoetta). Vähintäänki hämmentävä oli sen mieshoitajan kysymys siinä vaiheessa, ku se iski sen neulan suoneen, ku se kysy "How was it for you?" En tiiä, onks tää vaan mun likanen mielikuvitus, mut mulle tosta kysymyksestä tuli mielleyhtymä johonki ihan muuhun tilanteeseen, ku verikokeeseen ja kysyin ihmeissäni vaan et "Excuse me?" Sit se täsmens et "The needle, how was it for you, did it hurt?" ja naurahdin vaan, et ei, hyvä oli, ei sattunu, kiitos kysymästä. :D Nojoo, anyway, maanantaina kävin kuulemas kokeiden tulokset ja kaikki arvot oli kuulemma tosi hyviä, mitään erikoista ei löytyny niistä. Lääkäri faksas lähetteen sairaalaan neurologille ja sieltä sairaalasta soittivatkin tiistaina mulle. Kyseisel neurologil ei oo aikoja julkisel puolel ja joutuisin menee yksityiselle vastaanotolle, mut se ei olis ongelma, kun hoitajan mukaan saisin medicaresta takas suurimman osan palkkiosta, jolloin mun lopulliseks osuudeks jäis vaan jotain 30 dollarii. Ongelma on, et eka aika ois 20 kesäkuuta ja mietin, et onko järkee mennä niin myöhään, et pitäiskö vaan antaa asian olla ja mennä sit ihmettelee tota juttuu lääkärille Suomessa, ku oon takas siellä. Ku nyt en oo ees varma, oonko edes Sydneyssä enää kesäkuussa...Mutta täytyy varmaan soitella sinne takas ja kysellä, miten noi ajanvaraukset ja peruutukset menee siellä. Ainiin sellanen juttu viel (tähän järkkypitkän avautumisen loppuun), et ihan kohta pitäis ottaa yhteyttä Kilroyhin ja muuttaa mun paluulennon ajankohtaa. Toi lennon muutos maksaa joka kerralta 180€, joten hirveen montaa kertaa sitä ei haluis tehä, mut toisaalta, ku ei sitä kristallipalloo oo, niin tota omaa tulevaisuuttakaan ei oo niin helppoo ennustaa. Millonkas mä palaisin takas sinne Pohjolaan - ehdotuksii?! :D

maanantai 25. helmikuuta 2013

Heeps of sheep

Nyt ois taas luvassa maanantai-illan luontohetki - edellisestä onki jo aikaa! Tällä kertaa pääosassa on lampaat ja sivuosassa hylkeet, ku matkataan ajassa taaksepäin joulukuiseen Uuteen Seelantiin. Seuraavat kuvat on Kaikourasta, mut noiden lampaiden osalta vois olla ihan mistä päin eteläsaarta tahansa, koska koko mesta oli täynnä noita valkosii otuksii.

Kuka häiritsee mun ruokailuu?!
Ei kiinnosta, jatkan syömistä!

Mihin vaan A:n kaa mentiinkään, siel oli lampaita - aivan sairaasti lampaita!! Aluks luultiin, et kaikki ruohikot oli täynnä jotain valkosta rikkakasvii, mut tarkemmin ku katottiin, tajuttiin, et siel oli vaan tuhansii ja tuhansii lampaita. Alettiin A:n kaa kelaa, et noilla lampailla on salee joku salaliitto tekeillään, et ne päiväsaikaan vaan leikkii viatonta ruohonmussuttajaa, mut yöaikaan kokoo joukkoja, punoo juonia ja lopulta - oikeen hetken koittaessa - vallottaa koko Etelä-saaren (ja sen jälkeen maailman).

Tää näkymä potenssiin 10 000 ja päästään lähelle sitä norminäkymää

Siitä huolimatta, et niil oli selvästi pahat mielessä, oli noi pallerot kauheen söpöi meiän mielestä ja oltais aina haluttu mennä halailee niitä. Varsinki kylmänä iltana, mikä ois ihanampaa, ku halailla lämpösii ja pehmeitä lambeja, paijata niitä ja kuunnella niitten rauhottavaa määintää...some day I´m gonna do it, some day...

Brunetit oli vähemmistöä
I bet it would have been quite a show...

No sitten ne hylkeet! Ne oli kyl aika hellyyttävii, vaik kuulemma osaa myös käyttäytyy aggressiivisesti ihmisii kohtaan sille päälle sattuessaan. Kaikourassa lenkkeillessä nähtiin aika monta yksilöö, mut toteltiin varoituskylttei ja pidettiin turvaväli.

Ohhoh, ku on rankkaa!

Täytyy kyl sanoo, et koaloiden lisäks noi on rennoimpii eläimii, mitä mä oon ikinä nähny! Ne vaan köllötteli auringossa - yksin tai pareittain - ja välil liikahti pikkasen, jos lokki tuli häiritsee.

Damn seagulls!

Sit taas jatkettiin unia.

So tired...
I´m not moving!

Aloin jo kelaa, et mitenköhän noi pysyy hengissä, ku ei näytä jaksavan tehä mitään, kunnes myöhemmin näin noita pullukoita kalastamassa ja uimassa dösän ikkunasta. :) Nähtiin myös A:n kaa kaks pikkusta pingviinii (varmaan aviopari) seisomassa rannal ja tuijottelemas merta - paras dösänikkunabongaus ikinä!!

perjantai 22. helmikuuta 2013

Valentine´s at Bondi



Viime torstaina päätettiin O:n kaa tehä jotain illal, ku sattu olee Valentine´s Day eikä kumpikaan ollu koskaan viettäny sitä mitenkään. Sovittiin, et mennään jonneki syömään ja bisselle tääl Bondilla ja mäki päätin ihan pukee mekon päälle sen kunniaks. Päädyttiin sit lopulta Bondi Pizzaan, mikä on kiva paikka tos Cambell Paradella ihan rannas. Mesta oli ihan täynnä ihmisii ja pääteltiin, et ruuan on pakko olla hyvää siellä - ja niinhän se oli!


Tilattiin eri pizzat, mis toises oli mm. katkarapui ja chilii ja toises italialaisii lihapullii ja parmesania. Tais olla kalleimmat pizzat, mitä mä oon ikinä syöny (jotain 25 dollarii per lettu), mut oli kyl herkkuu kylmän bissen kaa! Pizzeriasta mentiin sit pariin mestaan bisselle ja lopuks bottle shopin kautta meiän parvekkeelle. Kuunneltiin musaa, tuijoteltiin taivasta ja juotiin skumppaa, mis vaihees molemmat repes, ku onnistuttiin sit kuitenki tekee jotain kornii ja kliseistä tona iltana, mikä ei ollu tarkotus! :D Mut kivaa oli ja vähän ikävä tulee tota iltaa nyt, ku O lähti maanantaina takas himaan.

torstai 21. helmikuuta 2013

Köyhän miehen vansit

Johonki trialiin menossa...

G´day! Päivät on taas menny niin nopeesti ja kaikenlaista on tullu mietittyy ja kaikkial pyörittyy, etten enää oikeen ees tiiä, mistä aina seuraavaks postaisin. Tästä seuraa, et tulee kirjoteltuu ja heiteltyy kuvii tänne ihan random järjestyksessä, sorry about that! :P Kuitenkin, oon täs parina viime viikkona käyny muutamis haastatteluis ja trialeis ja täl ja viime viikolla tehny parit vuorot parissa eri kahvilassa. Vakkariduunin oisin saanu sieltä tän viikkosesta mestasta ja aluks sen otinki vastaan, mut kolmen aamuvuoron jälkeen (5.30 - 10 am) totesin, ettei oo se mesta mulle. Ei sinänsä, et mulla ois varaa mitenkään nirsoilla duunin suhteen (enkä aiokaan), mut muutama tekijä siinä paikassa aiheutti mulle niin suurta stressiä, etten kokenu sitä enää sen rahan arvoseks. Harmittaa vaan, et peruin kaks vuoroo siinä viime viikkosessa kivassa mestassa, ku nyt oisin sit kuitenki voinu ne tehä tänään ja huomenna. But there´s no use crying over spilled milk ja sitä rataa, joten eteenpäin vaan sano lobsteri aalloissa. :) Eilen kävin kääntymäs yhessä leipomo-kahvilassa ja lauantai-aamuna meen niitten toiseen haarakonttoriin aamukuudeksi. Mulle ei ihan käyny selväks, saanko siitä lauantaista rahaa vai en, mut meen sinne anyway, ja toivon et se homma natsais! Mestana vaikutti vähän rennomalta verrattuna tän viikkoseen ja palkkaki ois pari dollarii parempi tunnilta - peukut siis pystyyn taas! :D Tänä iltana on sit yks haastis koskien myyntikeikkaa sunnuntaisil Sydney Soundwave festareilla. Kaikki raha ja duuni on taas täl hetkel erittäin tervetullutta, joten mielelläni menisin sinne myymään T-paitoja (tai jotain vastaavaa - en enää muista tarkkaan sitä mainosta). Flunssa on taas päällä täällä, mut toivon, etten saa mitään järkkyy yskänkohtausta siel ja et mun hieman nasaali ääni ei ihmetytä sitä haastattelijaa liikaa... :P


Jokin aika sit tuli hankittuu mustat tennarit, ku ei oikein ollu mitään siistei kenkii, mil ois voinu mennä trialiin tai ylipäänsä kahvilaan duuniin (siel ku ei saa olla avoinaisii jalkineita). Mieli ois tehny ostaa mustat Vansit, mistä oon nähny päiväunii jo jonkin aikaa (ja mitkä ois ollu vähän paremmat jalalle), mut budjetin sanelemana marssin Factoryyn poistaa 19 dollarin tossut. Pohjaa noissa on vaan nimeks, et mitenkään kauheen mukavat noi ei oo, mut musta näyttää - tarpeeks kaukaa ku kattoo - niiltä mustilta Vanseilta. Lisäks jos järjel ajattelee, ei oo ehkä kauheen kannattavaa ostaa 70 dollarin tennareit duunikengiks, ku ne joutuu parin kuukauden päästä todennäkösesti uusii kuitenki erinäisistä ulkonäkö- ja hygieniasyistä. :D Mut nyt suihkuun ja valmistautuu ja ihmettelee matkareittiä sinne haastispaikalle! Lähetän sinne Suomeen vähän aurinkoo ja lämpöö täältä! :)

torstai 14. helmikuuta 2013

7 days in sunny June

Kelasin tehä tällasen pikaisen kuvapostauksen viimesiltä seitsemältä päivältä. Näissä ei - taaskaan - oo oikeen mitään punasta lankaa, kuhan vaan isken tänne mun samsungin galleriasta kamaa hah! Anysay, tässä tulee!

Job seeking & breakkie - with a view!
3 $ Sushi roll with brown rice - healthy & delicious :)

Friday night´s dinner
Felt like fruit
They were giving away free lips in Bondi...
Almost killed that big cockroah this morning.
It was pancake day on tuesday.
I ate too many :P
I got mail yesterday from Finland <3
Waiting for the bus this morning and enjoying that sunrise :)

lauantai 9. helmikuuta 2013

Levoton lauantaina


Lauantai-lobsteri täällä moi! En oo tehny tänään paljo mitään muuta, ku kävässy kämppiksen kaa biitsillä (tossa vieres) ja ettiny vähän duunii ja nyt - no nyt on levoton fiilis! Toisaalta, en sais tuhlata yhtään rahaa oluisiin, mut toisaalta, ajatus lauantai-illasta yksin himassa kirjan kaa tuntuu erittäin tylsältä ja väärältä täl hetkellä. "Nautiskelen" tässä herkullista goonia ja mietin, josko vastaanottaisin yhen baarikutsun....


Dösäl pääsee ilmaseks liikkuu ja jos baaris juo vaan olutta, ei siit illast varmaan hirveen hintanen tuu. Ja huomen ei oo mitään järkevää tekemistä muutenkaan, eikä ilmakaan oo kai enää kovin hyvä. Mitäs muuta täs tarvis vakuutella ja selitellä?! :P Ai niin, mähän voin vedota torakan jälkeiseen stressitilaan ja siihen, et oisin koko illan yksin tääl kämpillä torakkavainoissani - ei, ei hyvä!


Saanks mä jo luvan lähtee viihteelle (ennen ku sekavoidun ja hulluunnun tästä enää enempää)? Niin ja nää kuvathan ei liity tähän hetkeen tai mielentilaan mitenkään, on vaan ollu kameras kuukauden päivät, ennen ku eilen sain vihdoin aikaseks siirtää ne koneelle. Shortsit on vanhat (kesäl Tallinnast ostetut), mut ton neuleen ostin kylmissäni yks päivä Westfieldin Surfectionista. Sellanen merkki ku MinkPink ja alessa mulle sopivaa hintatasoo. Diggailen tota avointa selkää ja mustaasuosivana  raitafriikkinä myös tota väritystä. Anysay, voisko joku antaa mulle synninpäästön nyt tässä baariasiassa?!

Beach life


Hello! Tääl on ollu ihanan lämmintä viimeset kolme päivää ja työnhaun lomassa on tullu vietettyy aika lailla aikaa biitsillä. Bondilla hengailuun alko jo vähän kyllästyy, ni oltiin kämppiksen kaa sit eilen ja toissapäivänä Tamaramalla.


Hiekal oli niin hikistä, et oli ihana välil pulahtaa vilposeen meriveteen! Tamarama on surffareiden suosiossa, ku siel on semi-isoi aaltoi ja kyl tos ihan rannan tuntumassaki (kauemmas ei kandennu mennä, ellei halunnu joutuu/päästä hengenpelastajien asiakkaaks) oli aikamoista pyöritystä. Biksuistaan piti pitää kiinni, ettei kellahtanu toplessina tai aku ankkana takas biitsille.


Siellä me loikoiltiin, lueskeltiin ja nähtiin kovasti vaivaa hyvän rusketuksen eteen. Lobsterikin on onnistunu saamaan sellasen hyvän pohjavärin, et palamista ei oo ollu enää havaittavissa, vaik tietty aurinkorasvojen kaa joutuu lotraa edelleen. Tänään ois ohjelmas taas rantaelämää, ehkä Manly täl kertaa! :) Tääl kämpillä oli aamul vähän eläimellistä menoo, ku muurahaiset oli vallannu keittiön. Eikä se viel mitään, mut ku menin petaa sänkyy, ni huomasin kuolleen vauvatorakan siinä mun tyynyn vieressä - heeeeeeeelp! :E  Noita torakoita näkee aina sillon tällöin - yleensä jonku yksilön iltasella keittiössä - eikä niitä sen kummemmin pelkää, vie vaan harjalla pois ja heittää parvekkeelta alas. Mut torakka nukkumas mun sängyssä - that´s where I draw the line - shit! :/ Noh, lakanat on pesussa ja kämppis lupas ostaa muurahais-spraytä - kyllä me niille näytetään prkle! :D

Ainiin ja mul on vaik mitä postauksii tulossa, kuhan saan vaan aikaseks! Muutama NZ-kuvaoksennus, samoin ku A:n ja mun jouluaaton Coastal Walk -setti (jotain 50 kuvaa) ainaki täs lähipäivinä. :P

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Girls´nite in


Eilen päätettiin kämppiksen kaa jäädä vaan viettää koti-iltaa, ku ulkona satoi ja oli kylmä. Oikeesti aamul ku heräsin, olin ihan jäässä ja piti ekan kerran Uuden Seelannin jälkeen laittaa leggarit ja villasukat jalkaan ja huppari päälle. No huurteisten aamutoimien ja perinteisen gumtree-session jälkeen sit lähettiin M:n kaa Westfieldiin ruoka- ja juomaostoksille ja mäkin sain pitkästä aikaa hedelmii, ku viinirypäleet oli alessa Colesissa. :D Oli sellanen fiilis, et naama kaipas jotain hoitotuotteita ja toinen kämppis ystävällisesti lahjotti pari silmänaamioo. Kasvoille heitettiin sit M:n saamia japanilaisii naamiokurkkuja, jotka tuntu tosi kivalta iholla ja mitä tärkeintä, näytti hassuilta.

I´m SO pretty!

Siinä sit istuttiin sohvalla kurkut kasvoilla ja juotiin skumppaa. Yhen pullon jälkeen M otti parin tunnin power napit ja mä skypetin H:n kaa kevyet kaks tuntii. Oli melkein ku ennen vanhaan lauantai-iltana, ku H:n kaa höpöteltiin ja juotiin skumppaa - ainoo vaan, et H istu toisel puolel maailmaa himassa kylpytakissa ja mä humalluin täällä yksinäni. :P Oli niin ihana jutella ja nettiyhteyski toimi vihdoin hyvin, mitä nyt aluks piti kolme kertaa sammuttaa ja avata sitä asemaa ja vedellä johtoja irti ja laittaa niitä kiinni. Mut sen sähellyksen jälkeen oikeesti skulas ekaa kertaa skype kunnolla - so nice! :) Parin tunnin päästä M sit heräs ja juotiin viel yhet lasit viinii, ennen ku kummatki luovutti ja meni nukkuu. Ihan onnistuneet kalsarikännit oli, mistä tänä aamuna muistutuksena pieni tuntemus otsan seudulla.

perjantai 1. helmikuuta 2013

Up in the air


Yks päivä sit hinattiin A:n kaa ittemme gondolalla ylös kattelee ihanaa Queenstownia yläilmoista.


Maisemat oli aika upeet ja kamera raksutti molemmilla tiuhaan. Pääsin myös ekaa kertaa kunnolla testaa mun zoomia! :)




Rakastan noita veden eri värisävyjä - myös ihan terävii kuvii tolla mun penillä tulee! :)


Siellä ne meiän munakupit liikkuu vaijerilla! Tuolla ois myös voinu maksaa lisää ja mennä ajelee sellasil polkuauton näkösil vempaimilla, mut sen verran nössön näkönen oli se rata, et päätettiin A:n skipata kyseinen aktiviteetti. :P



Järvellä seilas myös vanha höyrylaiva


 ja ylhäällä järveä reunusti samettiset vuoret lumisine huippuineen.


Joku hullu päätti mennä roikkuu narusta - me A:n kaa päätettiin mennä juomaan bisset aurinkoiselle terassille.


Sitte vaan  munakupeissa takas alas!


Ihan nätillä paikalla toi hautuumaa - wouldn´t mind resting in peace there.


Astetta isompi kuusi.


Kuis rento kahvila?! :)