lauantai 28. joulukuuta 2013

Time to go


Parin kolmen tunnin päästä on aika taas lähtee kentälle ja sanoo Helsingille toistaiseksi heipat. Neljän viikon aikana oon nähny paljon mun ihanii ystäviä (tosin joitakin en ehtinyt nähdä musta tarpeeksi tai joitain ollenkaan) ja tietysti perhettä. Eilen alko muutamaan otteeseen itkettää ja illal pitikin turvautuu pariin viinilasilliseen et sai ne hanat kiinni. En malta oottaa, et pääsen takas Ausseihin, mut kauhee ikävä jää. Mut kuten toi ylläoleva lause asian hyvin summaa, täytyy olla kiitollinen. <3

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Merry Christmas


Huippua Joulua kaikille!!! :) Palataan asiaan muutamaa kiloa  päivää myöhemmin! 

tiistai 24. joulukuuta 2013

My love in black


Ennen Balia päätin hemmotella itseäni toisella (oikeestaan kolmannella, mut vanhimpaa parii en käytä ikinä) parilla reiskoja. Vaik viel tykkäänki mun punaisista lobsterilaseista, alko ne jo vähän kyllästyttää, ku on tuol Ausseissa naamalla joka päivä. Pitkään olin noista haaveillu ja sit vihdoin marssin Sun glass hutiin ja poistuin tollasen paketin kaa.


Kyseessä on siis täysin sama malli, ku niissä Suomesta ostetuissa punasissa, väri vaan vaihtui klassisempaan mustaan.


Näyttäpä naama harvinaisen valkoselta ennen Indopäivetystä! 

Last night in Kuta


Me going out for dinner and some drinks.


Me the next day.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Nice surprise

Seuraavana aamuna ajelin aamupalan jälkeen N:n ja N:n hotellin eteen, josta lähettiin ajelee kohti Gerupukia. Matka ei sinänsä ollut kovin pitkä, mut tien muistuttaessa suurimman osan ajasta kuoppasta ja kivistä peltoa, kului tohon väliin vähän pidempi aika.


Perille päästyämme mentiin kyselee botskia ja laudan vuokrausta, minkä jälkeen vahat lautoihin, rash vestit päälle ja menoks. Hypättiin kamojen kaa veneeseen ja ajettiin sellainen 5 minuutin matka breakille, minkä nimi oli Dom-dom. Siel jo temmelsi muita alottelevia surffareita ja aallot näytti kivoilta. :)






Aallot oli varmaanki jotain 4-5 jalkasia, mut niin lempeitä ja niiden muoto niin täydellinen, ettei pelottanu yhtään. Muutaman aallon sain ja muistin taas kuinka kivaa surffaus onkaan, kun aalto vaan kestää, niin et pystyy pikkasen kääntää lautaa oikeelle tai vasemmalle sen sijaan, et menis vaan suoraan aallon suuntasesti, niinku aina beach breakilla meen - oi kuinka oonkaan tuhannet kerrat kateellisena kattonu niitä muita surffareita, jotka saa jonku ihan minimaallisen aallon lähellä rantaa ja silti ehtii tekee vaik mitä käännöksii! Meiän piti olla tuol muistaakseni 2,5 tuntii, mut en usko et oltiin  oltu edes kahta, ennen ku piti hyppää takas veneeseen. Harmitti, et toi jäi - tällä erää - ekaks ja vikaks kerraks Dom-domilla.



Surffin jälkeen vedettiin lounas rantaraflassa ja lähettiin ajaa kärrytietä takas Kutalle.


Kurvasin mun hotellin pihaan ja kenen mä näinkään nousevan kamojensa kaa autosta - D:n! D, S ja G (mun Blonkeyt) oli lähteny aamulla Gililtä ja halunnu tulla Lombokille mun vikaks illaks! Parissa päivässä oli ehtiny tulla jo kova ikävä ja olinki erittäin onnessani nähdessäni mun apinatytöt taas! :) Tytöt checkautu sisään, minkä jälkeen vaihdettin kuulumiset. Mietittiin, jos oltais ehditty viel lähtee yhes surffaa, mut kello oli sen verran paljon, et se ei enää oikein onnistunu. Mun piti palauttaa mun ajokki kello kuus ja halusin viel käydä ajelemassa, ni päätettiin et mennään pyörähtää yhes kivassa raflassa, josta oli mageet näköalat. Tytöt vuokras skootterit ja sit lähettiin. Tuol on onneks niin vähän teitä ja risteyksii, et on suorastaan erittäin vaikeeta ajaa harhaan, joten jopa mun johdolla päästiin perillä ekalla yrittämällä.




Nautittiin Ashtarin terassilta aukeavista hienoista maisemista (oli vähän pilvistä, eikä kuvat tee oikeutta oikeille näkymille) ja mm. opiskeltiin homeopatian saloja. :P Sit pitikin jo ajella takasin palauttaa mun skootteria ja mennä suihkuun ennen illallista. Toi skootterilla ajelu oli musta niin mukavaa, et suorastaan vähän harmitti, ku se piti palauttaa, mut viel enemmän harmitti joutua vuokraajan kusetuksen uhriksi! Vuokrasin sen tosiaan paria päivää aiemmin yheltä naishenkilöltä, joka nyt väitti, et oon naarmuttanu sitä. En ollu kaatunu sillä kertaakaan tai kolhinu muutenkaan, joten siitä alkoiki sit semikiivas keskustelu. S ja muut tuli kans tsiigaa ja puolustaa mua, et kumma juttu, miten ne naarmut ois voinu tulla mun käytössä, kun jos se pyörä vaik ois kaatunutkin, niin board rack ois osunu maahan ensin eikä pyörän runko (vai miksikä sitä nyt ikinä kutsutaankin) ois edes koskettanu maata. Muija väitti vaan kivenkovaan, et niitä jäkii ei ennen ollu ja rupes heittää jotain älyttömii summii, et kuinka paljon tulee maksaa korjaus. Toisella puolella oli jonkun toisen aiheuttamat paljon pahemmat naarmut eikä se niiden vuoks ollu hommannu uutta runko-osaa (edelleenkään en tiiä, miksikä sitä kutsutaan), mut sitten näiden oudosti ilmestyneiden ruhjeiden myötä ois pitäny vaihtaa koko homma. Väiteltiin siinä tovi, mut ei saatu taottuu järkee sen päähän (tosin, sehän nyt asian varmaan ties, kuhan halus rahaa) ja sit aloin vaan tinkii sitä hintaa alas, et päästäis sieltä veke ja ettei jouduttais joidenki "poliisien" ym. kaa tekemisiin. Loppujen lopuks suostuin muistaakseni maksaa sille kai jotain 300 000 tai 400 000 rupiaa (n. 30/40 AUD), mikä siihen sen alunperin pyytämään miljoonaan oli sentään parannus. Vmäistä vaan tommonen on ja paskanmaku jäi suuhun koko hommasta. Mut loppujen lopuks isoista rahoista ei ollu kysymys ja tietty jos pitäis valita esim. onnettomuuden tai ton kusetuksen väliltä, niin ottaisin ilomielin jälkimmäisen. Mietittiin vaan, et saipahan se muija nyt sit lisää rahaa ruokkii itseään (oli jo nyt aikamoisen kokonen), God Jul ja niin edelleen.


Käytiin nopsaa suihkussa ja riennettiin siihen kivaan pikku raflaan, jossa N ja N jo istui pöydässä. Syötiin jälleen kerran erittäin hyvät ja halvat ateriat, minkä jälkeen käytiin ostaa suklaata ja keksejä ja mentiin mussuttaa niitä hotellille. Sanoin tytöille hyvät yöt ja aloin pakkaa kamoja kasaan, kun aamulla oli aikanen herätys ja lähtö.



tiistai 17. joulukuuta 2013

Lombokki

Kukkuu! Kuka siellä? No maailman laiskin bloggarihan se täällä. :P Oon nyt lomaillu kaks viikkoo täällä pakastimessa, jota Suomeks kutsutaan ja ollu taas liian "kiireinen" postailemaan. Kaks viikkoo on kulunu asioita hoitaessa, syödessä, nukkuessa ja frendien kaa hengaillessa. Tuntuu, et kaikkia pitää nähdä mahdollisimman paljon, jotenki "varastoon", et sit Ausseissa ei olis niin kova ikävä - vaik tietenki on! Mut ihan kivaahan tällanen lounailla ja kahveilla käyminen ja yökyläily on. Lisäks se, et saa valvoo niin pitkään ku huvittaa ja herää enemmän tai vähemmän silloin ku haluu. Tosin nyt jo jännittää, et miten pääsee siihen iltaysiltä nukkuu ja aamuneljältä herää -rytmiin taas takas, mut turha kai sitä on murehtii vielä, kai sitä sit taas herää, ku herättävä on (sanoo neiti, joka lauantaisten juhlien jälkeen vietti koko eilisen päivän sängyssä). Mut kohta pitää lähtee taas stadiin kahvittelee ja glögitreffeille, niin yritetään nyt saada tää eka Lombok-postaus tehtyy, ettei mee taas ihan sekavaks tajunnanvirraks...


Eli Gililtä hyppäsin botskiin (jossa näin muuten yhen itävaltalaisen kundin Kutalta - tuol Indois tuntuu törmäävän aina tuttuihin naamoihin), joka vei Lombokille. En ollu tolla saarella ennen ollukaan ja olin kuullu, et siel kannattais pyrkii saaren eteläosaan Kuta Lombokille, jos halus päästä surffaa. Venematkan hintaan sisälty autokyyti satamasta (olikohan Bangsal) Kutalle, mikä oli hyvä, koska ajomatka oli jotain kaks tuntii ja sain koisii ainoona matkustajana etupenkillä suurimman osan ajasta. Lisäks kuski tuli sinne satamaan hakemaan, mikä oli helpotus, ku yrität päästä kamoines eteenpäin ja paikantaa itses ja joudut paikallisten kundien piirittämäks ja kuuntelet sitä "Blondie blondie, where are you going? Come with me, let´s have coffee!" hokemaa ja hihittelyä. Alkumatka (ennen mun nukahtamista) kului upeissa vehreissä vuoristomaisemissa ja muutaman minuutin ajon jälkeen alko ihan jäätävä näkyvyyden peittävä kaatosade, missä vaihees olin tyytyväinen, et mulla oli kuski, joka ajoi kaahailematta ja et olin kunnon maasturissa, jonku pikku fiatin sijaan. Noh päästiin perille Kuta Lombokille, jossa maisema näytti aika kuivalta ja karulta ja ympäristö aika yksinkertaselta ja köyhältä. Onneks oltiin saatu Uluwatussa T:ltä majoitussuositukseks Surfer´s Inn -niminen mesta ja pyysinki kuskia heittämään mut kamoineni sinne. 


Saatuani kamat huoneeseen päätin lähtee vähän kävelee ja tutkii uutta ympäristöö.


Mun hotelli oli ihan tien toisella puolella tosta rannasta, mut siellä ei harmi kyllä pystyny surffaamaan. Kävelin pitkin tietä, väistellen autoi ja skoottereita ja huomasin, et taidan olla ainoo tyyppi, joka tuolla kävelee, kaikki liikku jonkinlaisella moottoriajoneuvolla. Matkan varrel ei ollu paljoo muuta, ku pari pientä ravintolaa ja kiskamaisii kyhäelmii, mistä pysty ostaa perusjuttui suklaasta vesi- ja limupulloihin ja aurinkorasvaa ja muuta suhteessa kallista kosmetiikkaa. Täysin erilaista, ku Gileillä tai missään Balilla ja täytyy kyl myöntää, et siel yksin käppäilessä tuntu, et on vähän hukassa.


Näin jonku paikallisen surffikoulun (sellanen pikku kiska, minkä edessä oli muutama surffilauta ja missä mainostettiin surffiopetusta) ja kävin sieltä yheltä tyypiltä kysyy, missä tuol voi surffaa ja miten sinne pääsee ym. Olin parilta kaverilta kuullu pari mestaa nimeltä, mut mulla ei ollu mitään tietoo, missä päin ne oli ja miten ja millon sinne kannattais mennä. Tyyppi yritti kaupata mulle jotain pakettii, johon ois sisältyny kuljetukset autolla, mut hinta oli ihan älyttömän suolanen ja päätin, et sellasii summii kyl en ala maksaa. Käännyin takas ja päätin mennä johonki syömään ja takas hotellille, ku iltaki alko jo vähän pimenee. 


Matkalla takas ihmettelin, ku alko olee pikkasen vaikee hengittää ja huomasin, et tien toisella puolella poltettiin jonkinlaisia kasoja puutavaraa ja roskia. Savu täytti ilman ja ympäriinsä suhas autoja joiden lavoilla istu jonkin sortin poliiseja/sotilaita, joista joillain oli kädessä ase. Olin aika ihmeissäni, et mitä oikein tapahtuu. Myöhemmin kuulin, että toi ranta-alue oli vielä edellisenä päivänä ollu täynnä pieniä hotelleja, baareja ja ravintoloita, kunnes valtion tyypit oli tullu bulldozerin kaa ja pistäny kaikki rakennelmat maan tasalle ja noi poltettavat "kasat" oli useiden perheiden menneitä elantoja ja koteja. Kuuleman mukaan perheet oli aikoinaan rakentaneet valtion maalle eivätkä olleet maksaneet tonteistaan mitään. Nyt oli sitten valtio päättänyt ottaa maansa käyttöön ja kaipa siihen jotain hulppeita resortteja ollaan sit rakentamassa. Sääliks kävi noita ihmisiä, täytyy toivoo, et ne on saanu sentään jotain tulojaan säästöön ja pystyy alottaa alusta jossain muulla. Mut aika karuu kyllä, täytyy sanoa. Pienen ihmettelyn jälkeen päätin vaan mennä vikkelin askelin hotelliin ja pistää oven ja ikkunat kiinni, ennen ku mun huone täyttyy siitä savusta. Ilta kuluikin sitten huoneessa torkkuessa ja leffaa kattoessa. 


Seuraavana aamuna heräsin aikasin, kävin syömässä hotellin aamupalan ja päätin lähtee vuokraamaan skootteria. En ollu ikinä ennen ajanu moista ja vähän jännitti, mut päätin kokeilla, kun tuol ei muuten ois päässy oikeestaan liikkuu mihinkään. Sain sit sellaselta tuhdilta naishenkilöltä sen skootterin (jengi vuokraa tuol enimmäkseen omia pyöriään ja mitään vakuutuksia ei oo, et jos jotain sattuu, niin maksat) ja joku mieshenkilö näytti mulle, miten sillä ajetaan ja odotti ku kokeilin ajaa yhellä hiljasella tien pätkällä. Sit palattiin takas siihen kiskaan täyttää tankki. Siinä tankatessa sit kuulin vieressä muutaman ihmisen puhuvan suomea ja aloin juttelee niille. Kävi ilmi, et ne oli menossa yhdelle biitsille, minkä itekin halusin käydä tsekkaa ja ne kysy, jos halusin lähtee messiin. Olin yksin, en tienny reittiä ja ajoin ekaa kertaa skootterii - joo-o olin aika fiiliksissä tosta tarjouksesta. :) Sit vaan hotlalle hakee lautaa ja kamoja, skootteri käyntiin ja menoks. 


Ajettiin sellaselle biitsille, ku Selong Belanak, joka on kuvankaunis hevosenkengän muotonen ranta, josta mulla ei valitettavasti oo yhtään kuvaa, ku unohdin puhelimen ja kameran mun huoneeseen. Siel on beach break, jota pystyy surffaa, mut swelli oli niin pieni, et parii pikku beachietä lukuun ottamatta aika kulu lähinnä laudan päällä istuessa ja vedessä pulikoidessa. Maisemat oli kuitenki upeet, aurinko kuuma ja vesi lämmintä, joten kovin huonot ei ollu oltavat. Lounaaks vedettiin sairaan hyvät grillatut maissit ja sit lähettiin ajaa takas Kutalle. Voin tosiaanki suositella käymään tuol rannalla, jos nyt en surffin puolesta, niin kauniiden maisemien ja sen ihanan ajoreitin takii. Ajettiin pientä tietä, joka meni vehreiden peltojen läpi ja semikorkeilla mäillä ja joka puolella näky lehmiä, vuohia, koiria ja ties mitä. Liikennettä ei paljoo ollu ja lähinnä pitikin vaan tsiigailla, ettei eteen juokse niitä koiria, lehmiä tai tien vierellä kulkevia lapsia. Ja se skootterilla ajohan oli ihan sairaan kivaa! :) Sovin mun uusien suomalaiskaverien kaa illallistreffit ja hyökkäsin poolin kautta suihkuun. Peiliin katsoessa oli vastassa taas tuttu näky - lobster. Joskin ne normi biksurajat oli tällä kertaa vaihtunu topin ja shortsien rajoihin ja yläselässä viel bonarina fiksut repun olkaimien rajat. Veteen mennessänihän laitoin huolella aurinkorasvat ja naamaan sinkit, mut kiireessä lähtiessä en tajunnu, et tol ajomatkallakin vois palaa. Noh, nytpähän tiedän sit senkin. 


Mentiin yhdessä syömään sellaseen pienen kioskin näköseen mestaan, jossa sai älyttömän halvalla ruokaa, joka oli HYVÄÄ. Syötiin, juotiin muutamat bintangit ja painuttiin nukkuu. Seuraavana aamuna sovin surffideitit N:n ja N:n kaa ja lähettiin ajelee Gerupukiin.