Wing girl

3 Days of Shopping

Oon täs parina viime päivänä kunnostautunu shoppailussa.Viime keskiviikkona kävin tosiaan ottamas uuden kuvan käsivarteen, joten meriveteen ei oo asiaa viel ainakaan pariin päivään, tai siihen asti, kunnes iho on ihan normalisoitunu ja mun uus vauva täysin parantunu. (Teen tosta tatskasta oman pikku postauksensa, kunhan se on edustuskunnossa - ja kunhan saan aikaseks...) Kelasin sit kuluttaa aikaani shoppailemalla niitä juttuja, mitä oon täs jo kuukauden verran tarvinnu, mut mitä en oo jaksanu alkaa ettii mestoilta. Sunnuntain, maanantain ja tiistain metsästyssaalis näytti tältä:

Olin launtai-iltana tyttöjen kaa vähän viihteellä, mut pääsin sunnuntaina kuitenki sen verran ylös, et kävin J:n kaa tääl Bondilla kiertelee kauppoi ja illallisella. General Pants:iltä löyty kaks toppii, joista toinen oli viel alessa!

 

Kelasin huomen laittaa ton päälle  farkkujen kaa, jos mun mahademoni ei tuu häiriköimään, niin et kehtaan vilauttaa vähän keskivartaloo...Tos topissa lukee sopivasti "Aloha from hell", ku kuulun nykyään yhteen kuuluisaan prätkäjengiin. Tein duunis kahvii yhelle vakkariasiakkaalle, jonka kaa jutellaan niitä näitä joka aamu, kun se kyseli, et oonko menos duunin jälkeen surffaa. Selitin sille sitte, etten voi hetkeen mennä meriveteen, ku otin edellisenä iltana uuden tatskan ja näytin mun siipeä käsivarressa. Se katto sitä vähän aikaa ja tokas, et toihan näyttää ihan  Hells Angelsien logolta, et vaan pääkallo puuttuu. Että niin. Seuraavana ostoslistalla on kai sit ne nahkahousut ja se prätkä. :D

Toinen toppi oli ihan peruskauraa - vähän pidempää mallii oleva verenpunanen (jatketaan nyt täl dramaattisel linjalla) puuvilla-singlet. No sit siihen eiliseen - tärkeimpään ja vaikeimpaan - ostokseen! Oon jo pidemmän aikaa kyyläilly korottomii semivarrellisii nahkasaappaita, ku fläbärien lisäks conssit on ainoot kengät, mitä käytän vapaa-ajalla, eikä mun duunivanssit (ostin jonki aikaa sit duunikengiks aidot vansit, ku meinas selkä hajoo niis halpiskengissä) kestä päivänvaloo, ku heitän niihin joka päivä duunis kaikkee maidosta majoneesiin ja pestosta pesuaineeseen. Halusin kengät, joita voin käytttää arkena ja baarissa ja jotka pitää varpit lämpimänä myös talvella. Sportsgirlistä löyty vihdoin mun tyylinen pari ja eilen - ku sain itteni vihdoin raahattuu duunin jälkeen ihan keskustaan - löyty sopiva kokokin. Oon ihan rakastunu noihin, enkä malta oottaa, et saan laittaa ne jalkaan huomen illalla! :)

Tänään viel jatku metsästys duunin jälkeen ja vaik pari juttuu jäi viel löytämättä, en ihan tyhjin käsin joutunu kaupoista poistuu. Oon tääl blogis jo valitellukki ilmojen kylmenemistä ja ihan oikeesti kauhulla ootan, minkälainen jääkaappi tästä meiän kämpästä vielä muodostuu, kuhan kunnon "talvi" täällä koittaa. Vaik oon näissä mun flanellisissa pyjamahousuissa (niin mukavat - nytkin jalassa) seikkaillu tonne naapuriinki, kelasin, et ois ehkä ihan asiallista ostaa verkkarit. Niitäki oon itse asias ettiny viikkotolkulla, mutten oo vaan löytäny sopivaa mallii. Välil mietin, et ymmärtääköhän kukaan, kuinka vaikeeta mun elämä on... 

 

Mut sit vihdoin mua lykästi ja löysin ok-näköset ja mukavuudessaan melkein pyjamahousuihin verrattavissa olevat yksilöt. Ne on mukavan pehmeet ja lämpimät (ellei pesussa litisty ja ohene hirveesti) ja niissä on hauska köysimäinen vyötärönauha.

Viimesenä löytönä (joo-o, en oo neljään kuukauteen löytäny edes kivoi alusvaatteita) metskasin David Jonesilta parit alkkarit. Tarvetta ois ollu useemmallekki parille, mut noi oli ainoot kivat, mistä oli kokoi jäljellä. Jostain kumman syystä tääl monis jutuis pienet koot on aina loppu ja rekit on täynnä vaan jotain kokoo 14 ja 16. :E

Mut joo, ei voi valittaa, ku kuitenki pari tärkeetä juttuu voi yliviivaa ostoslistalta. :) Viel pitäis jotain lämmintä välikerrosta takin alle, hanskat ja ehkä pipo. Mun kaupoissa ravaus -kiintiö taitaa olla kuitenki vähäks aikaa täynnä, et taidan siirtyy nettikauppaharavointiin! Mut huomen lyhyt päivä duunis ja illal parin kaverin kaa ulos - jee! :) Tääl on torstaina Anzac Day http://en.wikipedia.org/wiki/Anzac_Day ja mun kahvila on kiinni, joten aamul saa nukkuu ja päiväl saa tehä mitä haluu. Toivotan tervetulleeks kaikki juhlapyhät, jotka lyhentää mun työviikon viiteen päivään, vaik sitä tuleeki ehkä tuhlailtuu vähän normaalii enemmän. :D

Hair days and house pants

Heippa! Pikaisen postauksen ajattelin tänne väsätä, vaik oonki heikkojen yöunien ja 8 timman työpäivän jälkeen ihan koomapotilaana täällä. :E Olin eilen R:lla yötä ja sen kämppis vähän sabotoi meiän unirauhaa. Koko päivä meniki sit enemmän tai vähemmän sumuisessa olotilassa, mistä kielii sekin, etten huomannu mitään erikoista duunissa, vaik kadun toisel puolel olevas pankis oli käynnissä aseellinen ryöstö! Mun duunimestasta on siis ihan suora näköyhteys kyseiseen pankkiin ja vois kuvitella, et siinä sellanen härdelli on ollu, et se kiinnittäis edes vähän huomioo. Itsehän havahduin tähän tilanteeseen vasta, ku yks asiakas tuli kertomaan asiasta, jolloin näin teipeillä eristetyn alueen ja poliisit tutkimassa rikospaikkaa ja haastattelemassa ihmisiä. Noooh, mulla on selvästi ollu prioriteetit muualla, jätetään se sikseen. Asiasta kukkaruukkuun, kävin tossa toissapäivänä kampaajalla. Heräsin viime sunnuntaina huonoon hiuspäivään ja totesin, et nyt tälle reuhkalle pitää tehdä jotain ja äkkiä. Kietasin äkkiä hiukset jonkin sortin nutturalle, ettei niitä kauheita kaksihaaraisia näkyis ja ravasin melkein koko päivän etsimässä auki olevaa kampaamoa. Jopa yhden sellaisen löysin lopulta Westfieldistä, mutten menny sinne, ku en halunnu simppelistä tasoituksesta ja pesusta maksaa 80 dollarii. Maltoin mieleni ja odotin tiistaihin, ku pääsin lähtee ajoissa duunista ehtiäkseni kampaajalle. Kampaaja oli ihan ok ja lopputulos hyvä - muutaman sentin lyhyempi sama "malli". Nauratti, ku se sano, et sun hiukset on aika kuivat. Ai miten niin on kuivat, ku en oo tehny niille neljään kuukauteen mitään muuta, ku liottanu suolavedessä ja paahtanu auringossa?! :P

Vähän terveemmältä näyttää taas hiukset, vai musta näytänki tällä pituudella vähän tärähtäneeltä mollamaijalta. All in all, 50 bucks well spent - I think! Toinen muutaman viikon takainen hyvä ostos on mun kotihousut! Ne on ruudulliset ja flanellia ja täydellisen mukavat hengailu/pyjamahousut. Lähin niissä - pikaisen harkinnan- jälkeen jopa R:lle, ku on vaan niin lämpimät ja kotoisat. Kohta mut tunnetaan tääl varmaan sinä outona tyttönä, joka juoksee ympäri Bondia pyjamahousuissa.

Ja jottei taaskaan pysyttäis aiheessa (niin missä aiheessa?), kerronpa tähän vielä yhen hauskan tapahtuman eiliseltä! Menin duunin jälkeen käymään yhessä kelpo tatuointipaikassa tossa Bondi Roadilla, ku oon päättäny hankkii kolmannen lapsen muistoksi täältä. Sain konsultointiajan sattumalta samalle illalle ja mentiin sit R:n kaa - sen kokkaaman-  illallisen jälkeen tapaamaan mun valitsemaa taiteilijaa (sain siellä katsottavaksi kolme eri portfolioo ja niiden perusteella valitsin kyseisen naishenkilön). Matkalla sinne mietin ääneen, että kuinkakohan hyvin osaan selittää ja kuvailla mitä haluun englanniks, ku mitään sataprosenttista sanavarastoo en kuitenkaan omaa ja toisaalta sen tatuoinnin pitää olla just eikä melkeen sellanen, mihin oon tyytyväinen. Mentiin sit sinne mestaan, mis meiät ohjattiin istuu sohvalle ja sielt tuli minuutin päästä tyttö, jonka ulkonäössä ja aksentissa oli jotain hyvin tuttua. Se oli ehtiny sanoo kaks sanaa, ku kysyin et mistä maasta se on. Arvatenkin kuvan selittäminen sujui huomattavasti mukavammin suomeks ja innolla odotan huomista, ku pääsen näkee sen piirtämän kuvan! Mut siis kuinka randomii on, et valitsen Sydneyssä portfolion perusteella tatuoijan, ni et se sattuu olee suomalainen tyttö! :D Anysay, nyt täytyy hyökkää suihkuun, et pääsee ajoissa nukkuu ja - toivottavasti - saa ne kovasti tarvitut hyvät yöunet! Huomen illal pidetään tääl meiän partsilla pienet grilli-iltamat, joten pari unitimmaa varastoon ois ihan hyvä saada. :)

Iholla

Tosiaan torstaina mun odotus palkittiin ja sain kinttuuni tatuoinnin - ja erittäin onnistuneen sellasen! :) Itse operaatio ei kestäny kovin kauan ja kipu oli hyvin kestettävissä, mut siinä mietin neulan alla, et nostan kyl hattuu niille, jotka on ottanu kuvaa esim. jalkapöytään tai kylkiluiden päälle - se olis varmasti saanu mut huutaa hoosiannaa. Jokatapaukses, ku mun tatska oli valmis ja tarkistettu peilin edessä, voideltiin se tatskavoiteella ja kelmutettiin ja teipattiin pakettiin.

Siitä sit lähin matkoihini ja tatuoija kiitti luottamuksesta ja heitti, et ens kerral sit jotain isompaa! Naurahdin (kuiskaten) et jep ja mietin, et ounou, nyt pitää skarpata, etten oo siel mestas kuukauden päästä hankkimas jotain puolhihaa. ;) Himaan ku pääsin, sain A:lta viestin, et "Hyvä sinä! Onnea lapsesta!" Mietin ja nauroin itekseni, et vähän niinku lapsihan toi on; Sitä pitää pestä vedellä ja rasvata bepanthenilla monta kertaa päivässä ja ekaks yöks se piti kapaloida kelmuun (okei lapsiin ei yleensä varmaan käytetä kelmuu), se ei saa altistua auringolle, eikä sen kanssa saa ainakaan pariin viikkoon mennä uimaan tai saunaan, se pitää pukea ilmaviin, hankaamattomiin vaatteisiin ja huolehtii siitä, ettei se osu mihinkään terävään tai kolahda mihinkään kovaan, lisäks ei sais vähään aikaan matkustaa mihinkään tropiikkiin sen kanssa. Mutta joo, lapsi on edelleen elossa ja voi hyvin! Nappasin siitä pari otostakin rasvausten välissä. :)

Se matchaa hyvin mintun väristen varpaankynsien kaa :D

näyttää tyylikkäältä mustavalko-otoksessa

ja mahtuu melkein kokonaan yhteen kuvaan. :)

Asioita, mitä tehdä mykkänä saikulla

Oon ollu täs saikulla koko viikon, viime viikon lopulla kuumeessa ja lauantai-illasta lähtien ilman ääntä, ku mun uskollinen ystävä kurkunpääntulehdus tuli taas kylään. Tää on sellanen kiva kaveri, et tulee käymään pari kolme kertaa vuodessa ja viipyy viikon verran. Tutustuin siihen jo jotain kolme neljä vuotta sitte, mut nyt alkaa vähän kyllästyttää jo koko tyyppi. Meen ens viikol korva- ja kurkkulekurille, joka vissiin nyt VIHDOIN tutkii mun äänihuulet ja suoraan sanottuna toivon, et niistä löytyis esim. joku polyyppi, minkä vois leikata, et tää ystävä jättäis mut rauhaan. Saas nähä kuis sen kaa käy... No anysay, mun piti kertoilla täs mun eilisestä päivästä, joka oli saikkupäiväks ihan mukava! (Oon ollu monta päivää käytännös kokonaan yksin himassa, kommunikoiden mesen ja tekstareiden välityksellä ja nähden muita ihmisii lähinnä telkkarissa.) Aamu alko lääkärissä, ku hain lisää saikkua jatkuvan mykkyyden takii. Tuli vähän kiire himas, enkä ehtiny syödä aamiaista, ni sehän oli sit Robertsin brekkari sen lekurin jälkeen.

Croissant, latte ja tuoremehu - yksinkertaisen hyvää! :) No mun piti kuluttaa ton aamiaisen jälkeen viel aikaa stadissa, ku kello oli viel niin vähän ja tatskaajakin tekstas - onneks tekstas eikä soittanu - et on jotain vartin myöhässä. Mitäs siinä sitte muuta, ku kluuvin kauppoja kiertelee. Not a good idea, but what else was there to do. Menin sit Carlingsille, joka on btw. mun lempparikauppoja ja pari heräteostosta, joskin käytännöllistä sellasta, tuli tehtyy...

Ihana surffiaiheinen löysä T-paita ja

Huom. statement-side jalassa ;)

tollanen harmaa vähän hipahtava toppi, joka oli vaihettava heti päälle, ku sopi mun farkkushortsien kaa paljo paremmin, ku se himassa päälleni pukema yskvärinen ginatoppi. En ois saanu oikeestaan tuhlailla yhtään rahaa, mut toppeja oon kyl toisaalta tarvinnukin lisää, ku aika moni vetelee viimesiään kaapissa olevista. Well, moving on! Eli seuraava etappi olikin sit One Eye Tattoo, johon menin inkattavaks! Teksti ja fontti oli onneks sovittu jo etukäteen, joten montaa sanaa ei onneks tarvinnu kuiskailla tatuoijan korvaan. Niinku H tietääkin, ni tää oli sitä paitsi aika perinteikästä, koska kolme vuotta sitte otin ton ekan tatskan myöski kesäkuussa ja silloinki ilman ääntä. Hyvin onnistu silloin ja sanoisin, et viel paremmin meni nyt! Tatskaaja oli huolellinen, huomaavainen ja lopputulos tosi mieleinen - kaiken kaikkiaan hyvä fiilis jäi. :)

Vauva on viel paketissa

No sanomattaki selvää, et nälkähän siinä penkis tuli (kovasti ei sattunu todellakaan, mut neula on aina neula), joten seuraavaks suuntasin lounaalle. Teki ihan hulluna mieli sushii ja päätinki mennä oikein hyvään sushimestaan, halvemman sellasen sijasta. Päädyin siis Fredan Sushibar + Wine:een ja tällasta tilasin lounaslistalta.

Voin kertoo, et oli hyvää! :) Makit ja nigirit masussa päätin mennä viel johonki terassille latelle ja lukee kirjaa. En ollu ihan viel valmis menee neljän seinän sisään tönöttää ja aurinkoki houkutti, vaik tosin vähän oli vilponen tuuli (vilukissa, mikä vilukissa). Menin mbarin terdelle kahville ja lukee vähänks aikaa - onneks siel ei viel siihen aikaan ollu tuttuja, ni ei tullu kiusausta kuiskia kuulumisii.

Mikäs siinä oli lukiessa ja kahvia juodessa! Tosin jos haluut jotain kevyttä kesälukemista, ni siihen tarkotukseen en suosittele tota mun ostamaa melkein 500-sivusta pokkarii. Ei ihan kauheen iloista luettavaa, eikä myöskään helpointa sellasta englanniks. Don´t get me wrong, aihe on mitä mielenkiintoisin ja oon kyl tottunu lukee englanniks, mut kyseinen kirjoittaja viljelee aika ajoin sellasta sanastoo ja kielikuvii, et pitäis varmaan olla natiivi, et ymmärtäis joka lauseen ihan sataprosenttisesti. Joka tapaukses, tuleepahan harjoteltuu englantii ja synkän aiheensa puolesta oltuu toisaalta kiitollinen, et omassa elämäs ei oo mitään tollasii kauheuksii tullu todistettua. Lisäks tulee kyl kans sellanen olo, et uskaltaakohan sitä koskaan hankkii lapsia, et mitä jos saiskin sellasen ihmishirviön kasvatettavakseen, ku toi Kevin - aika jäätävää. No eteenpäin taas. Lukutuokion jälkeen tekstailin H:n kaa, et menisin sen kaa samaa matkaa himaan, ku se lähtee duunista. Oli kiva nähä sitä edes hetken aikaa, vaik en pystynykään muuten kommunikoimaan, ku käsimerkein ja kännykän avulla. :) Himaan ku pääsin olinki jotenki tosi väsyny ja myöhemmin illal, ku olin menos pesee hampeja, mun kroppa kirjaimellisesti täris väsymyksestä, mikä oli kyl aika jännä tila! Kaipa sitä sit kroppa oli vähän muutenki huonos kunnos ja levon tarpeessa, muukin osa siitä, ku ne äänihuulet! :D

Huihuihui

Huomenna se tulee - jännittää!! :D

Good friends don't let you do stupid things....alone

Sain tänään vihdoin latinan käännöksen ja tittidii - kävin varaamas ajan tatuointiin!!  27.5. hakataan lisää sanoja mun ihoon - I can´t wait! Oon tosi innoissani tosta, mut samalla mua jännittää ja tiiän, et tää jännitys lakkaa vasta, ku nään sen tekstin siinä iholla ja toteen, et hyvä on. Viimekskin muistan, ettei mua pelottanu se mahdollinen kipu, vaan se et aivastan tai jollain tapaa liikahdan ja se tatska epäonnistuu. Tai sit, et se tatuoija esim. pelästyy jotain kovaa ääntä tms. ja sen käsi heilahtaa jne. jne. Viime kerral onnistui, vaik ite olin silloin vielä puhekyvytön kurkunpääntulehduksen vuoksi (H oli mun tukena ja tulkkina). Täytyy toivoo, et tälläki kertaa lopputulos miellyttää. Pyysin jo H:ta tulee paikalle mun jäniksenkäpäläks.

Anysay, kotiin ku pääsin tatskapaikasta ja Satsilta, odotti mua eteisessä tarroin koristeltu kirjekuori...avasin sen ja sisältä paljastu ihana synttärikortti H:lta ja sen sisältä kirje. Olin toivonu H:lta, ettei ostettais toisillemme tänä vuonna synttärilahjoja, vaan et laitettais ne rahat meiän yhteiseen reissuun ja yhteisiin elämyksiin siellä. H myönty mun tahtoon, mut kirjotti mulle niin ihanan kirjeen, et tuli tippa linssiin sitä lukiessa! Ollaan oltu ystävii jotain 20 vuotta ja tietty on hirvittävät määrät yhteisii juttuja ja muistoja kertyny vuosien varrella. Oli liikuttavaa lukee niistä tossa kirjeessä,  kaikkien niiden kauniiden sanojen lomasta.

Otan ton kirjeen mun mukaan Ausseihin (niiden kymmenien valokuvien lisäks) ja voin sitä sitte ikävissäni lohdutukseks lukea. Ja jos mulle siel tulee paha olo joskus ja asiat ei suju, niin voin lukee tota kirjettä ja muistuttaa itseeni, et ainaki mulla on rakkaita ystäviä, jotka pelkällä olemassaolollaan tekee mun maailmasta paljon paremman. <3

Tattoo fever!

Arvatkaa mitä sain eilen nukkumaan mennessäni päähäni? Haluun toisen tatskan! Oon täs viimesen vuoden aikana jo vähän kiusotellu itteeni ajatuksella siitä, mut tyrmänny sen sit heti sen takii, ku päätin tota nykyistä ottaessani, et se jää ainoaksi. Sanoin viel kaikille frendeillekin, et jos alan vauhkoo uusista tatskoista, niin lyökää mua suulle. No tää eilisillan päähänpisto -josta olin niin innoissani, etten meinannu millään saada unta- ei menny niin, et haluun vaan toisen tatuoinnin ja hmm... mikäköhän ois hyvä, vaan ihan toisin päin. Mietin nimittäin taas kaiken maailman asioita ja järjestelyjä Ausseihin liittyen ja tuli taas jotenki huono omatunto kaikesta - tai lähinnä siitä, et teen nyt tollasen radikaalin jutun, koska haluun ja onks se nyt tosi väärin sitä ja sitä kohtaan, ja et vanhemmat pahottaa mielensä jne. jne. Sit pysäytin itteni, et hetkinen, taas mä tunnen huonoo omaatuntoa siitä, et aion tehä elämälleni jotain, mitä joku muu ei pidä hyvänä ideana ja alan epäilee, et oonko ylipäätään jotenki kiittämätön ja itsekäs ihminen. Ja sit mietin, et millonkohan tää loppuu, et milloin tajuisin, et on ihan okei lähtee etsii sitä onnee ja sellasta elämää, mitä itse haluis elää - et ei kannata tuhlaa tätä lyhyttä aikaa täällä elämällä jonku muun elämää. Naurahdin, et täytyis varmaan kirjottaa toi ajatus johonki käteen, ni siinä se ois muistuttamassa mua aina, ku alan epäilee ja synkistelee. Ni silloin mulla välähti - haluun tatuoida ton asian itseeni!

Oon aina enemmän tai vähemmän pelänny tai vältelly joitakin asioita siks, et muut ei tykkäis niistä, et loukkaisin jotain enkä olis hyvä tytär, en järkevä enkä hyvä ihminen ja sit kaikilla olis paha olla. Joka kerta, ku oon tehny jotain oman mieleni mukaan (ja siis jonku muun mieltä vastaan), oon käyny sitä ennen pitkällistä sotaa itseni ja ajatusteni kanssa ja taas kyseenalaistanu oman toimintani oikeellisuuden ja oman arvoni ihmisenä (noin karrikoidusti sanottuna). Niin toi on tosiaan mulle tärkee juttu, et vaikkakin pitää ja haluun elää muut huomioiden ja tietty mahdollisimman vähän ketään loukkaamatta, niin ihan oikeesti, mitä järkee tässä kaikessa on, jos elää elämänsä semisti muiden sätkynukkena? Pitää elää itsensä näköinen elämä eikä pelätä aina muitten reaktioita. Jos joku sitten ei sitä pysty hyväksymään, niin se on tietty tosi ikävää, mut kaipa vielä ikävämpää olis vanhana tajuta, ettei oo eläny ollenkaan niin, kuin olis halunnu ja voinu elää. Kauheeta avautumista heh! Mut joo, ehkä tuli täs perusteltuu toi tuleva tatskani teille. :D

Toistaiseksi vielä se ainoani...

No niin, mennääs sitten asiassa eteenpäin! Eli teksti on suurin piirtein jo sanalleen selvillä ja kieli myöskin. Enää pitäis saada nuo sanat käännettyy latinaksi (haluun 100-varman käännöksen, en mitään Martina Aitolehti -hässäkkää) ja päätettyy sen uuden tekstin paikka. Ja tässä mä kaipaisin apua! Nykyinen kirjoitushan on tossa alaselässä, oikealla puolella, mut en haluu selkään enää muuta. Oon sit vähän miettiny kolmee kohtaa: rannetta, nilkan yläpuolta ja kylkeä/vatsaa...Laitan tähän muutamii googlesta poimimiani kuvii ja toivoisin, et auttaisitte mua päättämään!

Tää on musta nätti, vois mennä joko ranteen ympäri tai sit olla vaan tos ulkopuolella

                             Sisäpuolel on kans kiva - ja sopii myös korujen ja kellon kaa (joilla vois tarvittaessa peittää myös sen tatskan)  

Tää ois toisaalta ihana, mut ei välttämättä toimi, jos on enemmän ku yks sana...