Näytetään tekstit, joissa on tunniste urheilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste urheilu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Punaista lankaa etsimässä


Tsiisus! Oon postannu tänne viimeks kaks ja puol viikkoo sitte - ja sillonki onnistuin kirjottaa ihan yhen lauseen. :E Ihan hirveesti ois asiaa koko ajan, mut jotenki ei vaan vuorokauden tunnit taas riitä! Miljoona juttuu tosiaan, mut sellasii, mistä haluun kirjottaa vähän tarkemmin - nyt oon vedessä pyörimisen ja itseni melkein tajuttomaks syömisen jäljiltä liian väsynyt pitkään ja järjelliseen postaukseen. Eli luvassa siis sarjassamme lyhyitä ja sekavia otteita lobsterin elämästä. Viime viikon maanantaina kävin J:n (vaimon) kaa Watson Bayssa tsiigailemas maisemii, ottamas kuvii ja syömäs fish´n ships. Tän viikon maanantaina olin taas vapaalla ja matkustin itekseni junalla Blue Mountainseille, ku ei aaltojakaan ollu. Molemmista olis luvassa omat pikku kuvaoksennuksensa postauksensa piakkoin - kuvat sain jo eilen ladattuu koneelle -progress!! :P Mut siis mitäs mä oon täällä puuhaillu...Alotin pari viikkoo sit hot joogan, ku oli pakko saada jotain jeesii niska-hartiaseudulle ja jotain muuta terveellistä harrastusta surffauksen lisäks. Siellä oon hikoillu järjettömästi ja yrittäny taivutella itteeni niihin luonnottomiin asentoihin - samalla ku oon toisinaan pidätelly naurua, ku oon sattunu näkemään itseni peilistä. Se touhu on kuitenki vaatinu niin paljon keskittymistä, et väkisinki on jääny kaikki stressi ym. salin ulkopuolelle, mikä on luonnollisestikin ihan rentouttavaa. Lihaksetkin oon saanu jonkin verran kipeiks aina joogailujen jälkeen, et kaipa se ihan suht tehokastakin on.


Surffi on jääny aika vähiin, ku oon taas tehny semipitkii päivii duunissa ja sit on joko ollu ihan flattii, super kylmä, tai lobsteri ei oo väsymykseltään kyenny vetää edes märkistä päälle. Tänään kuitenki selviydyin veteen, ku pääsin duunista kahdelta ja ennuste lupaili sopivia aaltoja. Tulin äkkii himaan ja skippasin taas ruokaostokset -heippa vaan sille valolle siellä jääkaapissa - vedin take out lounaan nassuun ja änkeydyn mun märkikseen. Keli oli vissiin semisti huonontunu aamusesta, ku vastassa oli semi-iso ristiaallokko. Aikamoista taisteluu oli ulos pääseminen, mut mukavastihan se vilponen vesi herätti duunin jälkeisestä koomatilasta. Suurin osa ajasta meni paddlatessa ja pesukoneessa pyöriessä, mut sitte mun kärsivällisyys palkittiin ja sain ekan kunnon aallon mun Bearilla! Olin NIIN fiilareissa, et pussasin (yes, I´ve lost it a long time ago) mun lautaa! Jonki aikaa viel koitin onneeni vedessä sen jälkeen, mut sit alko tulee liian ahdasta vedessä, eikä tuuletkaan yhtään parantunu, ni päätin rantautua. Täl viikol ois parasta päästä surffaa mahdollisimman useesti, ku ens viikol tulee yks pikku juttu iholle, eikä taas pääse veteen varmaan johonki viikkoon. Huomen ja perjantaina olis lyhyet päivät duunissa ja todella toivon, et surffi ois lobsterille sopivaa!


Anyway, hiekalle päästyäni oli luvassa taas tuttu rituaali: etsi fläbärit ja avaimet. Tää oli nyt varmaan joku viidestoista kerta, ku kävelen hölmistyneen näkösenä laudan kaa edes takas rannalla ettimässä mun fläbäreitä ja niiden alla olevii kotiavaimii. Siin on kyl kaikkee muuta ku fiksu olo, ku kierrät ympyrää ja etit huolestuneena jotain yhestä paikasta varmaan varttitunnin ja sit löydät sen jostain aivan muualta. Aina ennen veteen menoa jätän mun kamat siihen hiekalle ja katon jonku maamerkin, minkä perusteella ne pitäis löytyy helposti. Silti - joka kerta - kävelen siellä hiekkaa tuijottaen ku joku epätoivonen lokki. Mutta joo, fläbärit ja avaimet löyty ja lobsteri pääsi kotiin ja suihkuun. Sit hätäsille ruokaostoksille kalliiseen hevi (hedelmä-vihannes) -kauppaan  ja pari astetta kämäsempään, mut yhtä kalliiseen minimarkettiin. Koska en halunnu syödä purkkiruokaa tai pakastepizzaa, päädyin kasvistortilloihin. Muuten tosi terveellinen illallinen, jos sitä smetanaa tai fetajuustovuorta ei lasketa. Ihan hyvää siitä tuli, joskin edelleenki diggaan kanasta täytteenä. Just muuten tajusin, et on ollu vähän wräppitäyteiset pari  päivää: eilen söin lounaaks duunissa kanawräpin, tänään lounaaks kanaburriton ja sit noi kasvistortillat. Onkohan tää vaan joku vaihe, vai pitääks mun alkaa hakee apua? No joo, oiskohan tässä jo sekavaa sepostusta kerrakseen...yritän taas seuraavaan postaukseen saada jotain punasta lankaa...jep jep

Niin ja kuvissa on muuten mun lemppari-conssien lisäks mun uudet Billabongin lempparishortsit, jotka on ollu kovassa käytössä viime viikkoina! <3

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Tramping

Tänään duunin jälkeen vittuunnuin turhauduin yhestä ihmisestä, jota mun ei toivon mukaan huomisen jälkeen tarvii enää miettii ikinä. En aio siitä sen enempää tääl avautuu, ku et tulin melko pahalle tuulelle yhestä viestistä. En viittiny ärsyyntyneenä (ja väsyneenä) lähtee laudan kaa koettelee onneeni aalloille, ku eilenki tuli semipahasti turpiin hahah. Mieluummin meen hyvillä mielin, niin et pystyn keskittyy enkä menetä hermojani, ku pyörin siel pesukonees viidettä kertaa puolen tunnin sisällä. Jotain oli pakko tehä hyvän mielen ja olon saavuttamiseks ja päätinki lähtee juoksee, ku en oo jaksanu sitäkään harrastaa hetkeen. Tunnin verran ku jolkottelin menemään ja sain hyvän hien päälle, muistin taas, miks juokseminen on niin kivaa! Siinä jos jossain saa päänsä hyvin tuuletettuu ja hyvän olon niin fyysisesti (jos niitä huomisii puujalkoja ei lasketa) ku henkisestikin. Takas himaan päästyäni tein parit vatsat ja hyppäsin suihkuun - olo oli 100% parempi. :) Tän päiväsen juoksun kunniaks heitänki tänne blogiin vihdoin kuvia mun ja A:n yhestä Uuden Seelannin tramping-sessiosta (upee aasinsilta eikö?)! Paikkana oli Queenstown ja ottaen huomioon, et oltiin edellisenä iltana maisteltu vähän viinii ja olutta, suoriuduttiin musta tosta erittäinki kunniakkaasti.


Noi maisemat ei mun pokkaril otetuissa fotoissa pääse tosiaankaan oikeuksiinsa, mut ehkä niistä jonkinlaista kuvaa saa. Niin nätti mesta kyl oli, et joutuu varmaan joku päivä vierailee uudestaan!



Tramping-polku kiemurteli suurimmaks osaks metsän keskellä ja arvatenkin ylämäkeen mentiin, välil aika jyrkästikin. Välis piti vähän puhallella, ku tuli aika hyvä kisahiki ja reidet ja peba huus hoosiannaa. Meil A:n kaa oli kuitenki tavoitteena ´buns of steel´, joten se mielessä jatkettiin vaan tarmokkaasti matkaa ja päästiin huipulle asti. ;D


Sanottiin A:n kaa noita samettivuoriks, ku ne näytti niin ihanan pehmeiltä ja halattavilta; Ilmeisestikään ei oltu ainoita höpsöi kävijöitä tuolla... :)


Tehtiin tollanen hieno merkki meille, ku muutki oli tehny. Olihan toi nyt kuitenki melkeen ku ois Everestille kiivenny. Huipulta näki myös lentokentän! :D


torstai 11. lokakuuta 2012

Referee in red

Nyt on pakko kehuu yhtä halpiskosmetiikkatuotetta, nimittäin Gina Tricot:n kynsilakkaa. Sellanen ku tarttu mulla mukaan viime viikolla, ku teki mieli ostaa jotain punasta ja oli ihan siinä kassan vieressä, niissä viimehetkenhoukutusbokseissa. Lakka levitty hyvin, kuivu nopeesti ja kiiltääki kivasti. Lisäks ei oo viel kulunu yhtään, vaik yleensä onnistun saamaan kynnet epäsiistin näkösiks jo saman vuorokauden aikana, ku en päällilakkaakaan jaksa ikinä laittaa (terveisii vaan H:lle)! Suositan siis, varsinki ku hinta oli muistaakseni jotain 3-4€. :)


Eilen oli sit sen verran special tiistai, et mentiin J:n kaa illal lätkämatsiin! En oo ikinä ollu Nordiksel tsiigaa lätkää, ni jo oli siis aikakin. Kauheen sateinen ja pimee arki-ilta, ni mikäs sen mukavampaa ku jännittää jäähallissa isojen punaisten kissojen puolesta. Koska en sit löytäny vaatekaapista oikeen mitään tilanteeseen sopivaa punaista vaatetta, päätin pukeutuu erotuomariks! :D


Ennen matsin alkuu käytiin vetää pizzaslicet ja Hoegaardenit nassuun, et jakso sit 3 x 20 minuuttii istuu ja kannustaa. Eka ja toka erä oli semisti sähläystä, mut saihan siinä kuitenki pomppii penkiltä ja huudella muutamaan kertaan. Kolmas erä oli sit huomattavasti parempaa kiekkoo ja viihdyttävämpää seurattavaa.


Kissat teki kolme maalii, piti omansa puhtaana ja Peltonen otti kolme kakkosta. Manaatti sai jännittää ja huutaakin, mut sopivasti - ei sillee MM-kisatyyliin nitropurkki kourassa. :)



lauantai 15. syyskuuta 2012

Move On Up

Viime viikkari meni suhteellisen urheilullisis merkeissä. Lauantaina mentiin ekaks J:n kaa kiipeilee, sit keilaa ja sunnuntaina viel frisbee golfaa. Saldona oli kiipeilystä kipeytyneitä lihaksii ja kokoelma uusia mustelmii jaloissa sekä yks parantunu ranne. Mut olipahan kerranki aktiivinen ja tervehenkinen viikonloppu (niitä lauantai-illan bissei eikä lonkeroita lasketa, kuten ei myöskään sitä yskänlääkkeeks otettuu jäger-shottia) ja tuli kokeiltuu kaikkee uutta ja kivaa. :) No siitä kiipeilystä sitte! E:n polttareissahan pääsin kokeilee pikkasen kalliokiipeilyy, ku mentiin sillon aamusella Käärmekalliolle toilailee. Innostuin lajista jo vähän siellä ja sen verran siitäki oli näemmä hyötyy, et tajusin nyt tuol kiipeilykeskukses luottaa omiin jalkoihini ja punnersin itteeni niillä ylös sen sijaan, et oisin jotenki pelkillä käsivoimilla yrittäny nousta. Pikkasen jännitti kyl aluks, mut nopeesti se jännitys katos, ku lobsteri innostu!

J varmistaa

Muutaman seinän (tai reitin) sain kiivettyy ihan ylös asti ja hitto se on kyl siistii!! Paril reitil tuli sit puoles välis seinä vastaan (päivän puujalka hahha) ja vähän kyl ärräpäät lenteli, ku kädet vaan lipes useista yrityksistä huolimatta. Sen verran jäi noi pari reittii harmittaa, et pakkohan ne on jossain vaihees vetää ylös asti - siis pakko!

Katto vai lattia? :P

Mut kaiken kaikkiaan oli kyl tosi kivaa ja voin sanoo, et mua puri pieni kiipeilykärpänen. Valjaitten ja kenkien vuokra + n. 3 tunnin kiipeily kustans tuol Tapanilas vaan jotain 16€, ku oli varmistustaitoisten tyyppien (esim. J) kaa klättraamassa, joten vararikkoon tossa harrastukses ei tarvii itteensä viedä. Lisäks on aika monipuolista liikuntaa toi - siis jos oikeesti kiipeilee, eikä vaan kattele korkeuksiin patjoilla levätessä. :)

It´s a hard knock life...


maanantai 3. syyskuuta 2012

Midnight swim


Lauantai-iltana oli sit vihdoin se Midnight swim run ja ajaks tuli mulla 01:01:13, eli vähän jäätiin tavoitteesta. Koska aina pitää keksii jotain tekosyitä, ni syytän huonosta ajasta mun urheiluu estäneitä muita kiireitä ja ampiaisen pistoo, josta sain muutaman päivän liikkakiellon ja antibioottikuurin! ;) Anyhuu, maaliin päästiin kuitenki - ens kerral sit ehkä nopeemmin. :)


Tosiaan ilma ei ollu mitä miellyttävin, ku asteita oli jotain 13 tienoilla ja vettä tuli ku esterin assista, mut koska ei olla M:n kaa sokerista, mentiin - omasta mielestämme urheina - juoksee anyway. Juoksee ku päästiin, ni kylmyys alkoki helpottaa, eikä se läpimärkyyskään enää niin haitannu. Ärsyttävintä oliki seisoskella lähtöö odottelemas yli puol tuntii kaatosateessa, ku minkäänlaista suojaa ei ollu lähettyvillä ja kamat (takit, sateenvarjot yms.) oli pitäny jo jättää säilytykseen. Siinä juontajat sit yritti kai piristää ja tsempata huutelemalle "kädet ilmaan" -tyylisii lineja, jotka siin kaatosateessa seisoessa (lähdön myöhästyttyy 20 minuuttii), kyl enemmän ärsytti ku tsemppas. Yhes vaihees kuulin, et sielt huudellaan "Nyt ranteet auki!", kunnes tajusin, et lanteistahan se puhu eikä ranteista. :D


No juoksu meni kaiken kaikkiaan ihan mukavasti, ku M:n kaa mentiin rinta rinnan ja jonkin verran kannustajiikin oli vaivautunu radan varrelle ilmasta huolimatta. Lisäks sadekin loppu parin kolmen kilsan päästä ja sitä ehti jopa osaksi kuivua siinä loppumatkasta. :) Juoksijoita oli ihan joka lähtöön - suurin osa oli meitä sinipaitoja, mut radalta bongattiin myös mm. batmaneitä, kirurgeja, rokkareita ja mun ja M:n suosikit - pantterimiehet! :D


Johonki 7 kilsan kohalle päästyäni alko voimat vähän hupenee ja vikat kolme kilsaa oliki enemmän tai vähemmän väkisin vääntöä. Pienen loppukirin sain kuitenki aikaseks, ettei näyttäis ihan löntystelyltä mun meno. Maalialueella oottikin sit mun yhden hengen huoltojoukko, joka kyyditsi mut lämpimään suihkuun ja ojens kylmää coronaa - lucky me! :)

Kuvat by huolto

torstai 26. heinäkuuta 2012

Just some little things

Mul on niin rytmit sekasin! Kello on puol kakstoista, eikä mua nukuta viel yhtään. Onneks oon viel lomalla, vaik huomen pitää kyl herää viimeistään ysiltä, ku lähen kahen tytsyn ja yhen babyn kaa päiväristeilylle Tallinnaan. Oh well, onneks tän viikon jälkeen on viel ne 7 lomapäivää, et voi pikku hiljaa yrittää päästä normaalimpaan rytmiin (en oo tyyliin mikään ilta menny nukkuu ennen puolta kahta). Tänään sain muuten astma-diagnoosin ja oon tyytyväinen, et mun hengitysongelmille löyty vihdoin joku syy ja et kohta pääsen alottaa oikeenlaisen lääkityksen, jolla olon pitäis parantuu. Ainut huono juttu täs on ajoitus. Jos olisin saanu tän diagnoosin alkuvuodesta (niinku mun ois pitäny, ellei yks lekuri ois sössiny asiaa), oisin ehtiny hakee Kelalta astmalääkkeiden erityiskorvattavuutta, koska sitä voi hakee vasta, ku lääkkeitä on käytetty säännöllisesti vähintään 6 kuukautta, kontrollikäyntei on ollu kolme jne. Nyt tää ajankohta osuis tammikuun loppuun ja mähän satun olee sillon sopivasti toisella puolella maailmaa. Ei siinä sinänsä mitään, sitä korvattavuutta voi hakee Aussien jälkeenki, ainoo vaan, et noita inhalaattoreita menee PALJON ja ne maksaa hunajaa. Well, what can you do!
No menin sit juhlistaa tätä mun kauan kaivattuu diagnoosii stadikalle. Lekottelin, luin ja uin - kilsan! Aiemmin kirjottelinki siitä, et se on ollu mulle tärkee tavote (niin hassulta kuin se joillekin kuulostaakin), koska toi hengittely on mulle ollu niin vaikeeta just uidessa. Nyt tuol stadikal ulkoilmassa mun kilsan rintauinti suju kuitenkin vallan hyvin, vaikkei varmaan mikään huippuaika tullukaan (mitä en kyl lähteny millään tavoin edes tavottelemaankaan). Voin kertoo, et tuli hyvä fiilis! :) Rintauinnis pystyn hengittelee täysin rauhallises rytmis, mut kroolii en pysty viel putkeen uimaan paljon mitään, ku siinä mun hengitys on jotenki ihan paniikinomasta. :E Mut ehkä mä joskus viel opin hengittää siinäkin. No oiskohan täs tarpeeks tilitystä uimisesta?! :P Mun piti näyttää teille pari pikku juttua, mitä oon ostanu viime päivinä. Nää on oikeestaan kummatki sellasii mitättömän tuntusii asioita, joita saattaa kuitenki olla yllättävän vaikee löytää just oikeenlaisii. Ekaks nää, mitä kutsun "ballerinasukiksi",


eli sukat, jotka on niin matalat, ettei ne näy ballerinojen alta. Harvoin näkee ihan näin matalia, varsinkaan puuvillasia, jotka on musta miellyttävämmän tuntusia ja toivottavasti myös vähän kestävämpii ku ne sukkismatskua olevat. Lisäks nää näyttääki musta vähän balettitossuilta tai siis on niin söötin näköset, ettei mua hävettäis hengaa näitten kaa jossain ihan sukkasilteenikin. :) Nää kyseiset on H&M:ltä eikä maksanu varmaan kuuttakaan euroa toi setti. Toinen juttu on sit nää "alustuubit",


joita voi pukee liian avarakaula-aukkosten mekkojen tai toppien alle tai sit tietty ihan muuten vaan. Mulla ei oikeestaan oo ollu näille ennen mitään tarvetta, ennen ku tänä kesänä satuin ostaa yhen mekon (se Pariisista ostettu musta maksi) ja yhen topin (Roomasta ostettu pääkallotoppi), jotka on huomattavan avonaisia. Ajattelin aluks, et noi wonderbran olkaimettomat on sen malliset, ettei ne vältsy näkyis noitten alta, mut näkyhän nekin. Siis, täytyi ettii jotain pientä, mitä vois laittaa olkaimettomien rintsikoiden päälle ja mekon/topin alle. Musta ois ihanaa, jos voisin käyttää niiden alla vaan pelkästään noita - ois varmaan niin mukavaa - mut sen verran rintavarustusta on toi luoja suonu, ettei onnistu mitenkään muuten, ku ihan kotioloissa. :E Well anyway, kauheen etsinnän (ylläri hah) jälkeen Ginasta löyty yks malli (toi neonvihree), yhdessä värissä. Muistelen nähneeni tota mallia monessa eri kuosissa ja värissä aiemmin kesällä / loppukeväästä ja kirosinki itteeni, ku en tajunnu sellasen tarvetta sillon, ku niitä viel oli myynnissä. Toi valkonen löyty sit Monkista ja se on muuten ihan täydellinen, paitsi et siinä on ylhäällä silikonireunus (joka on rintsikoiden päälle puettuna turha) ja vähän tollasta rypytystä edessä. En oo viel kokeillu sitä mun valkosen pääkallotopin kaa, mut toivon, et se sopis kuitenki ja et pääsisin VIHDOIN käyttää sitä toppia! No nyt mun on pakko varmaan yrittää sitä nukkumaan menoo, etten ois huomen ihan zombie siel Tallinnas. Palailen jossain vaihees varmaan pienel Tallinna-postauksella ja toivottavasti myös pienellä tilille tehdyllä damagella...

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Don´t let the bedbugs bite!

Olipas kiva päivä tänään! Eka olin sellases histamiinialtistuskokeessa (vähemmän kivaa), jossa meinasin tukehtuu, mut päivä parani huomattavasti, ku sain haettuu ässästä eväät, javasta laten ja hypättyy kolmoseen. Menin siis uimastadikalle, jossa ajoittain oli jopa kuuma (hupparin olin fiksuna tyttönä ottanu mukaan sinne nurtsille, et pysty heittää päälle aina, ku tuli iso pilvi). Lekottelin ja lueskelin pari tuntii, kunnes A pääs duunista ja sen kaa sit reippailtiin! Lämmittelin muutaman altaanmitan vesijuoksulla ja uin 800 metrii / 32 altaanmittaa. Oon niin ilonen, ku hengittely sujuu tuol ulkoilmas (ainaki rintauinnissa) ja jaksan ilman taukoja ihan hyvin uida, toisin ku uimahalleissa, mistä voidaan päätellä, et mun ongelmien täytyy siis johtuu niiden hallien sisäilmasta. Ens kerral, ku on paremmin aikaa, aion uida sen kilsan jee!! I know it´s not a big deal for most, but it´s a milestone for me! :))
No stadikalta sit suunnattiin kaupan kautta A:lle ja kokkailtiin chevrekanaa ja bataattia -nam! Alkupalaks nautittiin tällasia.


Sit ku oli ruuat ja affegatot (vaniljajädee yhdistettynä espressoon) navassa, alettiin tsiigaa Seelanti- ja Aussimajotuksii ja nyt meillä on nekin erittäin hyvällä mallilla! :) Seelannista varattiin muutama yö näistä http://www.hostelbookers.com/hostels/new-zealand/queenstown/6348/ ja http://www.pictonholidaypark.co.nz/ ja Sydneystä näistä http://www.hostelleja.com/hostelli/The-Original-Backpackers-Hostel/12104 ja http://www.hostelbookers.com/hostels/australia/sydney/77432/. Noi kaikki vaikutti kuvissa ja arvosteluissa siisteiltä ja kaikis on metallisängyt, mitkä ainaki vähentää luteiden mahdollisuutta. Toivottavasti ei tarvii niihin hirvityksiin törmätä koko reissulla! Mut anysay, nyt on katto pään päälle jo moneks yöks, jippii!! :D

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Kierrätyshousut

Heippa! Täs on taas väliin pikapostaus, ku pääsin vast äsken himaan päivän ja illan riennoista - tarviin vuorokauteen lisää tunteja, mut mistä niitä sais? :P Ostin jotain viikko sitte uudet jumppa/juoksupöksyt, kun noi mun suosikkitrikoot ois hiertäny tatskaa ja kelasin kuitenki tässä urheilla normisti (vaik pari viime viikkoo on mennykki turhan lepsusti). Intersportista tuli meiliä, et kupongil ja plussakortil saa 30% yhdestä tuotteesta (myös aletuotteesta), ni sieltähän lähdin niitä housuja ettimään. Löyty ku löytykin semipituset trikoot Nikeltä - mun lemppari urheilumerkki - valmiiks alennettuna ja siitä vielä pois se 30 pinnaa. Hykertelin tyytyväisyyttäni. :D


Himaan ku pääsin, irrottelin hintalappuja ja huomasin yhen hauskan jutun, nimittäin sen, et tää vaate on tehty kierrätetyistä muovipulloista!


Musta oli superhauska ylläri! :D Nyt on ollu useemman kerran käytössä ja kyllä on taas olleet hyvät! Tuol Satsil on kesällä viel niin kuumakin (varmaan jotain 35 astetta), et lyhyemmät urheiluhousut on siel melkein lakisääteiset.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Oispa aina perjantai

Voi ei, on taas sunnuntai-ilta nooouu! Miks nää viikonloput menee aina niin älyttömän nopeesti? Oispa nyt vaan taas se perjantai-ilta - en haluu mennä huomen töihin! Mut mennään nyt pikakelauksel pari päivää taaksepäin ainaki tällee ajatuksen tasolla. Perjantaina sain yövieraan Kotkasta, kun P pääs viikonloppulomille stadiin. P on siis mun tyttökaveri, joka on auskultoimas vuoden Kotkas - ei mikään 18-kesänen inttikundi-salarakas. Tehtiin sit P:n kaa safkaa ja katottiin Voice of Finlandii ja naurettiin älyttömille jutuille - en tiennykään, kuinka hauska toi ohjelma voi olla, ku sitä vaan kattoo tarpeeks väsyneenä ja väsyneitähän me oltiin! :D No Voicen jälkeen alettiin kattoo leffaa, joka oli Alejandro González Iñárritun Biutiful. Leffa vaikutti sillee synkäl taval hyvältä, joskin vähän hidastemposelta, mut eihän me jaksettu kattoo sitä ku vähän yli puoliväliin, ku alko väsyttää liikaa. Ei sit seuraavana aamunakaan ehitty tsiigaa, joten täytyy vaan joku kerta vähän virkeempänä vuokraa uudestaan toi pätkä. No aamul vedettiin aamiaiset napaan ja katottiin uusintana Arvostele mun illallinen Ruotsissa, joka on noista eri maiden versioista ehdottomasti hauskin. Parasta koko ohjelmas on ihan ylivoimasesti kertoja Helge Skoog, joka saa mut nauraa jokasel kommentillaan. Se on niin hauska, et voisin mennä vaan ihan siitä syystä naikkareihin sen kaa, harmi vaan, et wikipedian mukaan herra on syntyny vuonna 1938 - ehkä snadisti liian vanha meitsille. 




Aamiaisen jälkeen hilpasin sit satsille tapaamaan personal trainerii ja tekee mulle uutta saliohjelmaa. Se PT oli tosi mukava ja pirtsakka tyttö ja oli laatinu mulle mun toiveiden ja tavotteiden perusteella tosi hyvän ohjelman. Tarpeeks monipuolinen ja haastava ja kylhän täs on tänään lihakset jo jonkin verran kipeinä. Mut nyt alkaa tosiaan operaatio kiinteytys ton uuden ohjelman myötä ja oon taas innostunu saleilusta jee! :) PT-meetinkin jälkeen menin sit Stadiumiin ostamaan itelleni kunnon juoksulenkkarit, etten ainakaan huonoil kengil riko mun jalkoja juostessa (ku noi paikat tuntuu prakaavan jo ihan muutenki). Siellä sit  kivan myyjän kaa kateltiin mun jalkoja ja kokeiltiin lenkkareita ja Asicsethan ne sit pääty sinne kassalle. Ovh oli 159€, mut mulla oli 20% alennusseteli, niin hinta laski sillä ihan kivasti. Noi on tosi mukavat jalassa ja aika nätitki vielä - plussaa noista pinkeistä nauhoista ja pohjista!


Mun uudet vauvat :)

Kenkäshoppailun jälkeen menin himaan ja hetken päästä oliki jo treffit H:n kaa cittarissa. Käytiin poistaa vähän elintarvikkeita ja vinettoo ja painuttiin mun luo kokkailee ja leipoo. Mä tein vuohenjuustosalaatin ja H vääns upeen omppupiirakan.


Kyl se on hieno!

naminami

Ruuat onnistu hyvin, mut viinivalinnat meni täl kertaa ihan mönkään - scandalous! :D Salaatin kaa juotiin chileläistä roseeta, joka oli semikitkerää, mut jälkkärin seuraks valittu skumppa oli jo suorastaan pahaa. Siis se maistu jotenki lakulle ja mentholille ja oli kyl semivaikeeta saada kurkusta alas (mut urhoollisesti juotiin, ku ei ollu varapulloo kaapissa). Pakko laittaa tähän ihan varotukseks teillekin kuva tosta pullosta, ettette erehdy vaan sitä ostaa!


Ja tätä oli viel suositeltu jossain makeen jälkkärin kaa?!

Mut anyway hauskaa oli, ku seura oli hyvää. :) Seuraaval kerral sit vaan ehkä jotain tuttuu ja hyväks havaittuu vinettoo pöytään!

torstai 5. huhtikuuta 2012

Tuhoja ja ruhoja Stadiumissa...

Saatoin tänään vähän tehdä tuhoja Stadiumissa... Tää ei oikeestaan oo edes mun vika, koska hierojan sairastumisen takii mun maanantain aika siirrettiin keskiviikko-iltaan  ja niin myöhään, et mun oli pakko hengailla kaupoissa siinä duunin ja hieronnan välissä pari tuntii. Menin siis ihan viattomasti Stadiumiin, ku piti vaihdattaa sykevyöhön patteri, jonka arvelin olevan lopussa ton mittarin antamien oudohkojen sykkeiden perusteella (tai sit vaan oon zombie). No pattereitahan niillä ei ollu, mut muuten kaikki 25% alessa. Ihan vaan vähän kävin kattelee ja jotenki tarttu käteen tollaset juoksupökät (joita oon kyl tarvinnu). Menin niitten kaa sitte sovariin ja järkytyin pahasti! Tiiän, et oon vähän ottanu massaa täs viime viikkoina, mut mun alaruumis näytti aivan kauheelta siinä sovarin peilissä. En tiiä, onks ne peilit jotenki erityisen armottomii siel Stadiumis, mut lopputulos oli se, et ostin noi juoksutrikoot,  päätin mennä huomen juoksee kunnon hikilenkin, alkaa (taas) syödä terveellisemmin ja lisäks aloin miettii jonkun kiinteyttävän geelin ostamista - jollain kokemuksii? Noh, oli noi trikoot Niken vaatteiks tosi edulliset, joten kai ne oli ton sovarikärsimyksen arvoset....

Siitä sitten olin menossa kassalle, ku nappasin mukaan vielä yhen bad hair day /juoksupipon. Oli musta kivan värinen, superpehmee ja pesulapun mukaan 100% bambua - weird. Tollaselle on aina käyttöö ja sekin oli jo valmiiks semihalpa miinus viel se 25%. Lisäks voin vielä vedota sovarijärkytyksen aiheuttamaan shokkitilaan.



Voin muute kertoo, ettei oo ihan kauheen hyvä idea kokeilla kaupassa pipoja, ku hiukset on valmiiks supersähköset. Ihan vaan vinkiks, jos joku ei haluu näyttää trollilta julkisella paikalla, vaik se kai näin pääsiäisen alla on ihan sallittuu. Huomenna sit duunin jälkeen testaa uusii trikoita, pipoja ja sitä sykemittarii. Niin ja päätin muuten (jo eilen tosin) liittyy E:n leiriin tässä herkkupäiväasiassa. Eli kerran viikossa saa herkutella jollain makeella ja that´s it - it´s time for drastic measures I tell you! :D

torstai 29. maaliskuuta 2012

My life as(s) an athlete

Kävin tänään lekurissa mua muutaman viikon ajan vaivanneen -kiusallisessa paikassa olevan- säryn takii. Oon jostain onnistunu hankkii itelleni kipeen vasemman pakaran ja eilisellä step-tunnilla alko kramppaa sen verran paljon, et päätin mennä näyttämään pebaani lääkärille. :P Ajattelin sen -miespuolisen- valkotakkisen nähdessäni, et tästä tulee kiusallista (viel kiusallisempaa ku pari viikkoo sitte saamani mieshierojan suorittama pakarahieronta), mut ei tullukkaan. Se valkotakkinen vaan vähän paineli kipeitä kohtia, liikutteli mun jalkoja ja kokeili refleksit ja totes, et mulla on pakaralihaksessa tulehdus ja sit jotain lihasten aineenvaihdunnasta ja hermoista. Hoitokeino on 10 päivän tulehduskipulääkekuuri, orudis-geeli, venyttely ja jalkatreenikielto. Noi muut mua nyt ei haittaa (pillerit ja geelit on mulle tuttuja ja venyttelyki on vaan viitseliäisyydestä kiinni), mut ärsytti taas toi liikuntakielto. Tänään ois ollu mulle rakas combat-tunti ja huomen piti mennä vetää H:n kaa pitkä juoksulenkki, niin ja lauantaina uimaan. Tuntuu, et muutaman viikon voi urheilla normaalisti ja sit tulee aina jotain - flunssa, migreeniputki, kramppi siellä, tulehdus täällä. Ois pitäny ton nykyisen tekstin sijaan tatuoida se invamerkki tähän alaselkään. Anyway, purnasin vaan sille valkotakkiselle, et ei taas liikuntakieltoo, niin se tarjoili mulle lohdutusta muodossa "Niinhän sitä sanotaan, että urheilija ei tervettä päivää näe". Hymähdin ja mietin, et jaetaankohan noille lääkäreille sellanen "kliseitä joka hetkeen" -kirjanen, mistä voi kattoo aina jonku lauseen, kun ei keksi mitään sanottavaa. Sitte heitti mulle viel vinkin, et kylmä auttaa myös, et voin ottaa lunta pussiin ja painaa sillä sitä pakaraa. Mietin, et joo-o, tai sitte vaan lasken housut alas tossa hakiksen torilla ja istun lähimpään lumikasaan.

Jep eihän tässä sit muuta, ku popsitaan lisää nappeja - tällä kertaa sain keltaisia - ja levitellään geeliä (pyörivin liikkein, niinku apteekin naishenkilö mua ohjeisti) vasempaan pakaraan. Niin ja venytellään ja näytetään peballe hernemaissipaprikaa. Sit täytyis keksii jotain liikuntamuotoja pelkästään yläkropalle. Kaipa sitä täytyy raahautuu sinne salille ihmettelee niitä laitteita ja ajattelin kyl lauantaina mennä kokeilee uimista ilman jalkoja -saa nähä kuinka monta minuuttii pysyn pinnalla...


 Näillä mennään



 Ja näillä kompesoidaan sitä kevät- ja lääkepöhnää. I <3 coffee!