Buuu!!

Se elää!! Eilen pääsin eroon vikasta inhottavasta assignmentista ja nyt ois koulusta lomaa aikas monta viikkoa jee! :))) Ehkä, e-h-k-ä nyt jaksan jopa postailla tännekin, kun ei tarvii tuijottaa konetta kouluhommien takia. Mä en edes muista mitä oon tänne viimeks kirjotellu, mut höpöttelen nyt jotain kuulumisia viime kuukausilta....Eli siis, lopetin duunit biksukaupassa, kun yksi pomoista alko niin käymään mun hermoille. Tää cluster manager saatto joskus olla ihan mukavakin (tosin sellasella semi-feikillä tavalla), mut tosi usein lannisti ja suorastaan häiritsi työntekoa jatkuvilla epäilyillä, soitoilla ja vmäisellä tavalla ilmaista asioita. Kun Calvin Kleinilta sit lupasivat vähän enemmän tunteja, päätin sanoo heipat tonne. Vikana päivänä auttelin uutta myymäläpäällikköö (joka on tosi mukava) ja se sit ihan kysy suoraan, et onko tää yks henkilö syy siihen, että lähden. Oli kuulemma käyttäytyny tosi ikävästi häntäkin kohtaan ja jopa yrittänyt mustamaalata häntä johdolle -vaikka on tehny hyvää työtä ja saavuttanu/ylittäny budjetin joka viikko. Ihan sääliks kävi, et mitäköhän joutuu siellä sietämään ton yhden tyypin takia. En pysty ymmärtää, et miks jotku naiset kokee toiset niin uhaksi, että pitää tehdä muiden elämästä vaikeeta.  Well, karma will get her, I hope. Anysay, Calvinilla on kaikki menny (ainakin toistaiseksi) hyvin ja ihmiset on asiallisia ja mukavia. Välil on jotain vuoroja peruttu huonojen myyntien takia, mut muuten on miellyttävä mesta, pomot ja asiakkaat. Muutenkin työ on jotenki aika paljon helpompaa, kun ei tarvii leikkii terapeuttia epävarmuuksiensa kanssa kamppailevien, bikineja sovittavien asiakkaiden kanssa. Don´t get me wrong, ymmärrän kyllä fiiliksen, miltä tuntuu sovarissa, kun peilistä näyttää tuijottavan valkoinen valas ja ne vaatteet ei vaan ollenkaan näytä hyvältä. Silti, välil oli aika vaivaannuttavaa seurata sitä itsekritiikkiä ja huonoa mieltä, kun ei oikein tuntunu auttavan mikään, millä yritit piristää. Jotenki en usko et äijillä on niin paljon ongelmia tolla saralla.  

No mitäs muuta....niin joo meillä vaihtu kämppiskin ihan kahteen kertaan tossa taannoin. Pari viikkoo yritettiin sietää yhtä irkku jäbää, mut kemiat ei kohdannu yhtään ja se oli, no suoraan sanoen ihan ihme tyyppi. Lopulta alko olee tosi vaivaannuttavaa ja onneks se tajus muuttaa pois. Nyt tossa asustelee kanadalainen kundi C, joka on tosi laid back ja mukava. Ihanaa, kun voi taas relaa kotona kämppisten kaa ja nauttia seurasta, sen sijaan, et haluu vaan eristäytyy huoneeseensa, ettei tarvii edes yrittää keskustella. Järkättiin tossa pari viikkoo sit grillibileet meiän partsilla sen muuton kunniaks ja oli tosi hauskaa. Seuraavana aamuna kämppä oli ihan pommi ja sohvalla nukku kolumbialainen kundi. :D Niin ja sain kunnon nuhtelut alakerran naapurilta melusta :/ Kovasti pyytelin vaan anteeks ja seuraavan kerran ku nähtiin oli onneks taas jo tosi mukava. Mut joo, tässä näitä kuulumisia vähän ja muita horinoita. Nyt pitää nopsaa huoltaa nää mun järkyt kynnet, että kehtaa mennä niiden kaa huomen duuniin. Vi hörs! X

Ai niin kuvituksena jotain parin kuukauden takasia otoksia :D

Että sellasta!

Okei, sitä vois ehkä kirjottaakin tänne jotain välillä....Tosiaan sellaset kolme kuukauttahan tossa vierähti ilman postauksen postausta ja koska en pystyny alkaa läpikäymään noin pitkän ajan tapahtumii täällä, heitin joitakin satunnaisii iphone-otoksii, et edes jotain olis täällä tolta kyseiseltä ajanjaksolta hahahah! :P Anysay, kirjottelen nyt kuitenki muutamii "essential" juttuja kuluneelta kolmelta kuukaudelta tässä. Sain VIHDOIN mun oman huoneen, ku H muutti pois! Nyt meitä asustelee täällä kolme tyyppiä, minä, J (vaimo) ja T (Jenkki kundi). Ollaan J:n kaa pienellä budjetilla yritetty parantaa meiän kämpän viihtyvyyttä (mm. pari ikea-visiittiä ja uus telkkari - hallelujah - johon tosin T ja vuokraisäntäkin osallistui) ja mulla on tietty ollu oma pesänrakennusviettini ton mun huoneen kaa. Mitään radikaalia ei oiken pysty tekee, mut pieniä juttuja, jotka saa paikan tuntuu kodilta. Postaus on luvassa sit joskus, kun saisin jonkun -luvattomasti- poraa reiän mun seinään, et saisin yhen kuvataulun ripustettuu. Mitäs muuta...noh opiskelut tosiaan alko helmikuun alussa ja ihan ok matskuu, mut yllättävän paljon isotöisiä tehtävii (assignment -mikä on suomeksi?), joiden kirjottamiseen ei oo oikeestaan mitään apua "opetuksesta" (käytän lainausmerkkejä, koska musta materiaalin ääneen lukeminen ja typerien "oman elämän esimerkkitilanteiden" toistaminen uudelleen ja uudelleen, ei oo opetusta) tai oikeestaan siitä oppimateriaalistakaan. Lisäks kysymykset on muotoillu joku ei niin natiivi englannin puhuja (myös J:n toistama fakta, joten ei ilmeisesti vaan mun mielikuvitusta) ja niiden ymmärtäminen on ihan oma lajinsa (lue: viidennen lukemiskerran jälkeenkään, et yhtään tiedä, mitä siinä haetaan). Well, long story short: muutaman tuhannen  hermoromahduksen, googletuksen, pähkäilyn ja ähinän jälkeen läpäisin kuitenkin ekat kaks face-to-face -ainetta ja yhden online-aineen mun hulppeesta (kidding) Advanced Diploma of Management -tutkinnosta.  Nyt on meneillään eka school holiday, ennen toisen termin alkua 28.4. No se kolmas juttu ois varmaan sit se, et irtisanouduin mun kahviladuunista. Mun piti tehdä koulun alettua maksimissaan se 30 tuntia duunii viikossa, mut eipä tainnu kulua yhtään viikkoa helmikuun alusta mun vikaan päivään, et tunnit ois rajoittunu siihen kolmeen kybään. Aina oli joku lähdössä ja uusia koulutettavana ja kukahan sai kaikki ne ylimääräiset tunnit?! Okei, en kertaakaan alkanu asiasta varsinaisesti riehumaan, koska tiesin, et tilanne on vaikea, mut stressiä koulusta ja väsymystä kyllä jonkin verran valitin. Enkä siis valittais jostain parin tunnin viikkotyön ylityksestä, mutta kun tunnit ylitty jollain 20-25 tunnilla jatkuvasti, alko mun henkinen ja fyysinen mitta täyttyy. Astmakin alko pahenee nopeella tahdilla, kun jatkuvasti oli niin stressaantunut ja väsynyt, eikä energia riittäny urheiluun. No rohkaistuin  sit viimein ja sain sanottuu asian pomolle,  joka onneks otti asian ihan hyvin. Eilen olin sen kaa lounaalla ja lupas suositella mua, jos suosituksia tarviin ja kehoitti mua laittaa CV:hen ihan rohkeesti Café Manager, koska sitä kahvilaa käytännössä pyöritin. Rehellisenä suomalaisena käytin tietty vähempi arvoista nimikettä, mutta nyt aion sen kyllä muuttaa! :) Anysay, nyt oon sit vapaa ku taivaan lintu, joskin toivottavasti kohta jotain uutta duunia löytyis (näillä Sydneyn asuin- ja elinkustannuksilla ei voi kauaa pummailla). Jotain vaatekauppaduunia haikailen tällä hetkellä, koska se on mulle tuttua (Kiitos H&M 2003-2009) ja niissä duuneissa ei yleensä tarvii herätä neljältä aamulla. :P Wish me luck!!!! No mitäs vielä muuta....surffaa oon päässy pikkasen enemmän ja muutama viikko sit oli mulle henk.koht. paras surffi koko Sydneyssä oloaikana (tää ei kuitenkaan tarkota mitään kunnon surffausta, vaan sain vaan muutaman aallon tosi pienellä kelillä ja se oli mulle se juttu). Sain mun Blonkeyt tänne Byron Baysta ja oon viettänyt niiden (S ja D) kaa tosi paljon aikaa surffaten, hengaillen ja bilettäen - ja S:n kaa rantajuosten (kuulostaapa tosi urpolta suomeks hahahha -vrt. beach run). Muutamilla hauskoilla deiteillä oon käyny, mut täl hetkellä oon "over men" koska "they´re all pigs". No ei kai sentään, tai no oikeestaan joo. ;D Huomen illemmalla ajellaan J:n (vaimon) kaa Port Stephensiin telttailee kolmeks päiväks. Että sellasta!

Time to go

Parin kolmen tunnin päästä on aika taas lähtee kentälle ja sanoo Helsingille toistaiseksi heipat. Neljän viikon aikana oon nähny paljon mun ihanii ystäviä (tosin joitakin en ehtinyt nähdä musta tarpeeksi tai joitain ollenkaan) ja tietysti perhettä. Eilen alko muutamaan otteeseen itkettää ja illal pitikin turvautuu pariin viinilasilliseen et sai ne hanat kiinni. En malta oottaa, et pääsen takas Ausseihin, mut kauhee ikävä jää. Mut kuten toi ylläoleva lause asian hyvin summaa, täytyy olla kiitollinen. <3

Lobsterilla on asiaa

Heipä hei täältä sohvalta! Oli tänään lyhyt päivä duunissa ja kauppa- ja apteekkivisiitin jälkeen majoituin tähän sohvalle kattomaan Gatsbyä. Vähän heikossa hapessa pyörin täällä taas, ku sain viime viikol kämppikseltä (joka asuu mun huoneessa) flunssan ja sen verran vaikeeta on ollu perus hengittäminen muun muassa, et tiistaina menin duunin jälkeen lekuriin ja sain antibiootit - taas! Tänään sit heräsin aamulla ja huomasin saaneeni kaupan päälle silmätulehduksen. Noh saapahan aamul nukkuu sen vartin pidempään, ku ei tarvii mitään meikkii tähän naamaan nyt sit laitella hetkeen, hah! Oon viettäny viime aikoina hiljaiseloa tääl blogissa, kun oon säätäny kaikkien muiden juttujen kaa. Oon siis päättäny tulla tänne mun viisumin umpeuduttua takas opiskelijaviisumilla ja ekat tuition feet on jo maksettu kouluun, samoin kuin vakuutus opintojen ajaksi. Sellasen ku Advanced Diploma of Managementin meen suorittaa Australian Pacific Collegeen  ja sitten 9 kuukauden päästä tsiigailen tilannetta uudestaan, saanpahan sen aikaa nyt kuitenki oleskella tässä maassa. J suorittaa tota nimenomaista kurssia täl hetkellä ja vaikuttaa hintaansa nähden ihan hyvältä. Mitään huippuopetusta sieltä nyt on varmaan turha odottaa, mut ei vissiin kuitenkaan ihan huonommasta päästä oo ja on nyt vaan niin kätevällä etäisyydellä tossa Bondi Junctionilla niiden kampus. Samalla voin jatkaa duuneja tuolla kahvilassa ja jos asiat menee niinku toivon, asumista täällä Bondi Roadilla.

Suomeen lentelen täältä edelleen alkuperäisten suunnitelmien mukaan 28. marraskuuta, ja asustelen sit mutsilla ja faijalla, systerin perheen luona ja parilla kaveripariskunnalla, jotka on ystävällisesti ilmoittaneet mut tervetulleeksi vieraakseen. :))) Mun vanha ja uskollinen asuntohan on nyt sitte myynnissä, ja jos kaikki sujuu hyvin, on jo jonkun toisen lobsterin oma silloin, kun oon takas siellä.
Mutta siis, siellä oon asunu NIIN kauan, et vaikka toisaalta ajatus täydellisestä omasta rauhasta houkuttaakin, niin itse paikkaa en varsinaisesti kaipaa, varsinkaan, kun mitään omia kamoja siellä ei olis kuitenkaan ja huonekalutkin pistetään myyntiin. Lisäks, tuun todennäköisesti olee Suomessa tällä kertaa vaan noin kuukauden, niin saapahan vietettyy mahdollisimman paljon aikaa rakkaiden kaa, kuhan ne ei vaan kyllästy muhun nyhjäämässä niiden nurkissa...:P Anysay, ennen Helsinki-Vantaalle laskeutumista aion vierailla ainakin Den Pasarin ja Ballinan lentokentillä (ja niiden ulkopuolella), kun pidän vähän lomaa ennen lomaa ja lentelen Balille ja Byron Bayhin. Balilla ois tarkotus hengailla pari viikkoo ja Byronissa viitisen päivää. Ohjelmassa olis ensisijaisesti nukkumista, syömistä, surffausta ja auringon palvontaa, sekalaisessa järjestyksessä. Tarkempia suunnitelmia ei sit vielä ookkaan! :D Mut nyt (tän huikeen postaussuorituksen jälkeen) hyökkään suihkuun ja keittiöön keittelee pastaa. Ehkä yhen leffan ehdin viel tsiigaa, ennen ku täytyy mennä nukkuu, et jaksaa huomisen tuplavuoron... :)

Ai niin, oliks mulla joku blogi?

Johan on taas vierähtäny tovi viime postauksesta! Puolustuksekseni ajattelin kuitenki tarjota - vähäisen vapaa-ajan lisäks - noin viis päivää kestänyttä jäätävää oksutautia, joka hetkeks aikaa vei kokonaan mun voimat, ruokahalun ja melkein järjen. Heräsin toissa sunnuntai aamuna tosi pahaan oloon (ei sellaseen, joka ois aiheutunu edellisiltana nautituista muutamasta viini- ja olutlasista) ja parin minuutin päästä olinki jo nelinkontin kaakelilattialla puhumassa norjaa. Ravasin makkarin ja vessan väliä seuraavat 24 timmaa jotakuinki vartin välein ja ihmettelin, että mistä näitä senttejä oikein tulee. Mä en hetkeen ookaan onnistunu saamaan vatsatautia, enkä muistanukaan kuinka järkyttävää se voi pahimmillaan olla. Illemmal alko sit nousee kuume ja kun edes pieni vesihuikkakaan ei pysyny sisällä, kutsuin meiän kämpille lääkärin, ku duuniin ei pystyny seuraavana aamuna lähtee. Lekurilta sain piikin pahoinvointiin ja lääkettä kuumeeseen, mut muutaman minuutin torkahduksia lukuun ottamatta, yö meni aikamoisessa tuskan hiessä. Seuraava päivä meni kuumeessa, mut kelasin, et eiköhän se olo kohta ala paranee ja ruoka menee pikku hiljaa alas. I was wrong. Seuraavan kerran sain pienen annoksen kiinteetä ruokaa pysyy sisällä torstai-iltapäivänä, ku menin duunivuoron jälkeen lekuriin ja aloin vetää antibiootteja. Täytyy sanoo, et keskiviikkona ja torstaina oli duunis yks aika kalpee ja hiljanen tyyppi, ku toi vastentahtonen limupaasto yhdistettynä huonoon oloon vähän verotti. Anysay, siitä taudista selvittiin kuin selvittiinkin ja tänä aamuna otin vimosen antibiootin. Vieläki oon kiitollinen joka kerta, ku syön - ja pari ekaa päivää oli syömisen jälkeen suorastaan euforinen olo hahah! :D

No, vähän muitakin juttuja tapahtu viime viikolla, jotka hieman poikkes arjesta täällä. Meiän Japanilainen kämppishän tosiaan lähti Balin kautta takas kotiin ja olin surullinen siitä. J:n kaveri L oli kuitenki maksanu takuuvuokran siitä huoneesta ja olin toisaalta ilonen, koska L vaikutti tosi mukavalta tytöltä. No L sit päätti, ettei muutakaan tänne ihan vielä, vaan asuu viikon vanhassa kämpässään, ennen ku lähtee pariks viikoks käymään kotona Englannissa. Se halus jonku asumaan tohon huoneeseen siks aikaa, mut J yritti sille sanoo, ettei kannata lähtee yrittää niin lyhyeks aikaa ja et meistä ei oikein tunnu kivalta, et joku ventovieras asuis meiän kämpässä kaks viikkoo, ku tää ei oo mikään hostelli, vaan meiän koti. Noh, L sit ei vissiin oikeen kuunnellu, ku se marssitti tänne viime maanantaina jonku kundin kattoo sitä huonetta. Mulla ei ollu asiasta mitään tietoo ja olinki pahassa olossani sille raukalle aikas tyly. Tiistaina sit kuulen J:ltä, et L on illal tulossa jonku tytön kaa ja ku avaan oven, siel on L ja joku hippimimmi KAIKKINE KAMOINEEN.Aina mukava yllätys, ku oot kipeenä himassa menossa nukkumaan, et joku ventovieras muuttaa suoraan siltä istumalta sisään. No, olin siinä vaiheessa niin velttona ja väsynyt, etten jaksanu edes sanoo mitään, vaan painuin suoraan sänkyyn. Aamul ku herään neloselta duuniin, ihmettelen, et miks tääl kämpässä haisee voimakkaasti joltain palaneelta. Kelaan, et joku on polttanu pastansa tms. pahasti pohjaan ja lähen duuniin. Myöhemmin sit nään H:n (ranskalainen tyttö, joka asu mun huoneessa), joka valaisee mua edellisillan ja yön tapahtumista. H oli kohdannu edellis iltana aikamoisen yllätyksen, kun oven avaa ventovieras tyyppi  ja kämppä on ihan täynnä savua. Siinä se oli kuulemma hierassu silmiään ja yrittäny nähdä sen savun läpi, et onko tää meiän olkkari, vai onks se parin viinilasillisen jälkeen jotenki onnistunu harhailee väärälle ovelle. No kolmas asia, minkä se näkee, on tän mimmin kädessä oleva asia, joka kuulemma näytti jättimäiseltä palavalta ja savuavalta jointilta. Mimmi vaan selitti jotain liian suuresta liekistä, muttei ollu onnistunu sammuttaa sitä - haloo, laita se hanan alle lavuaariin! - tai tajunnu tuulettaa ja avata ovia ja ikkunoita. H on ihan raivona ja menee J:n huoneeseen kysyy, et mitä tääl tapahtuu. Ne sit menee yhdessä kysyy tältä mimmiltä, et yrittääks se polttaa meiät elävältä, vai mikä on meininki. Tää sit kertoilee jotain enkeleistä ja pahoista hengistä ja sanoo halunneensa puhdistaa jotain energiota, siunata sänkynsä ym. sekoa. J sit soittaa L:lle ja sanoo sille, et tän hullun kaa me ei asuta, et hoida tää  tyyppi pois meiän asunnosta. Täl välin se on lähteny keskel yötä pilkkopimeeseen kävelylle - kolmeks tunniks - eikä vastaa L:n puheluihin tai viesteihin. No vihdoin saadaan tää friikki sit ulos meiän asunnosta iltapäivällä, ku J lupautuu lähtee saattaa sitä johonki joogamestaan, mikä vuokraa huoneita. Läheiseen hostelliin kuulemma tää tyyppi ei pysty menee, koska siel on niin paljon ihmisii - Well hello, you are in Bondi! - et niitten henget häiritsee liikaa. Matkalla se oli sit kertoillu J:lle, kuinka aboriginaali-henget oli johdattanu sen Bondille ja et se oli edellisyönä istunu kolme tuntia niiden kaa juttelemassa - perfectly normal... L oli tästä episodista tosi pahoillaan ja kelattiin J:n kaa, et ehkä se on tarpeeks häpeissään ja tajuu nyt jättää asian sikseen. No ei. Seuraavat päivät se vaan ahdisteli J:tä ja mua puhelimitse, et voidaanko näyttää sille ja sille huonetta. Mua ei kiinnostanu yhtään ottaa stressiä asiasta ja olin muutenki ihan kypsä koko ihmiseen. Välttelin sitä J:n kaa vaan siihen asti, et se lähti Englantiin. Nyt siinä huoneessa kuitenki asuu kaks viikkoo yks ranskalainen tyttö - H:n kaveri - joka joutu lähtee toisesta asunnosta torakkaogelman vuoksi ja tarvitsi epätoivosesti huonetta. Paljon se ei englantii puhu, mut vaikuttaa hiljaiselta, suloiselta tyypiltä, joka siivoaa jälkensä eikä aiheuta ongelmia. Suoraan asiaa en oo siltä kysyny, mut tietääkseni ei myöskään puhu henkien kanssa.

Twisted

Välil tuntuu, et mun elämä on ku jostain huonosta (onks niitä hyviä?) saippuaoopperasta. Mun ja R:n juttu tosiaan kuivu kokoon jokin aika sit, ku R meni takas Länsi-Australiaan, eikä oikein oltu yhteyksissä. Kuulin D:lta (joka siis on R:n hyvä ystävä) juttuja, mitä R:lle millonki tapahtu ja totesin, et jos se ei vaivaudu mulle edes kertoo, et se on saanu fudut duunista ja on Balilla, ni ei kai oikein oo mitään järkee enää tapailla. Viikko ennen paluuta herra ilmotti et se tulee takas ja kyseli, et syödäänks illallista yhessä. Kelasin, et jubailen sen kaa ja et ollaan jonkinlaisii kavereita kuitenki.No perjantai-aamuna (täst on siis muutama viikko aikaa) tuli tekstari, et se on Sydneyssä ja et oonko duunissa. Olin tuplavuorossa ja vähän vitutti väsytti, ni vastasin vaan et joo, oon duunissa. Lauantai-iltana se sit kutsu bisselle paikalliseen ja kelasin, et voidaan jutella, kunnes se 1,5 tuntii myöhemmin ilmottiki, et on Beach Roadilla poikien kaa dokaamassa, et tuu tänne jos haluut. Lähin sunnuntaina sit tyttöjen kaa ulos, ku oli vihdoin kaks vapaapäivää. Oltiin Beach Roadilla illalla, ku se lähettää viestii, et telo jalkansa perjantaina (eli ei voi lähtee ulos) ja on yksin himassa, et haluunko tulla sen kaa kattoo leffoi - Are you serious?! No en vaivautunu vastaa sen viestiin - mun douche-mittari oli jo punasella, vaan seuraavana aamuna vaan laitoin viestii, et haluutko tulla hakee surffilautas. Pari viikkoo kulu taas, ennen ku tuli vastaus, et on palannu takas Ausseihin Fidziltä, et haluis lautansa takas, mut ei oo hetkeen Sydneyssä, et pyytää D:tä hakee sen. No toissa perjantaina olin sit D:n ja hullujen ruotsalaisten kaa vähän juhlistamas Juhannusta Cafe Bikinissä ja menin D:lle yöks - kavereita ku ollaan. No sehän sit pussas mua, mut mitään muuta ei todellakaan tapahtunu. Se on ollu mun mestie (=male bestie) täällä ja vähän oli outo fiilis nähä sitä sen jälkeen, mut kelasin et ei siinä mitään, unohdetaan se ja ollaan tosiaanki vaan kavereita. No se sit tuli hakee R:n lautaa ja ku kysyin, et missä R on, ni se vastas, et tääl Bondilla sen luonahan se taas majailee. Naurettiin kämppiksen kaa, et ei oo todellista, et jäbäl ei oo pokkaa tulla hakee edes omaa lautaansa, vaik on täällä!! Luonnollisesti mun kuva siitä huononi entisestään ja kelasin, et varmaan ei sit enää edes moikata ku tavataan.

Noh, eilen illal sit juhlittiin M:n (yks meiän kämppiksistä) läksiäisii ja kutsuttiin myös D ja A (yhteinen kaveri) meiän house partyihin. Olin aikasemmin jo sanonu D:lle, et R:n ei kannata tulla ja kelasin, et ei se varmaan haluiskaan tulla. Eilen päiväl sit tuli sellanen jännä fiilis, et hmmm...meinaakohan R kuitenki kuokkii meiän bileisiin...Tuntii myöhemmin D lähettää viestin, et "R haluis tulla, mut sanoin sille, et se ei varmaan oo hyvä idea". En vastannu mitään, ku olin tehny mielipiteeni selväks jo aiemmin ja kelasin, et ehkä se nyt tajuu jättää tulematta. Parin tunnin päästä soi summeri ja rapusta paukkaa D, A ja R! En halunnu mitään draamaa, vaan sanoin vaan asiallisesti moi ja menin hengaa muualle. Hetken päästä oon partsilla kaverin kaa, ku huomaan, et R juttelee jotain vakavan näkösenä J:n (mun kämppiksen) kaa. Mietin, et mitäköhän ihmettä nyt tapahtuu, kunnes J kertoo mulle, et R luulee, et mulla ja D:llä on suhde ja et se on jatkunu jo jonkin aikaa. Juttelen sit R:n kaa ja se valaisee mua, et D on ilmottanu, et sil on ollu yhen illan juttu molempien mun kämppisten kaa - vale ja vale - ja et meillä on ollu juttuu jo jonkin aikaa - jättimäinen vale!!! Se oli kuulemma myös pyytäny R:ää tulemaan, ei suinkaan kehottanu jättää tulematta. Siis mitä vittua ihmettä??!! En voi uskoo, et ihminen, joka on ollu mulle niin läheinen ystävä täällä ja joka väittää olevansa R:n paras kaveri, voi tehdä jotain tollasta (sen lisäks et kertoo kaikille pokanneensa myös molemmat mun kämppiksistä)! Siis kuinka sairasta ja uskomattoman säälittävää! R:n kaa sit puhuttiin asiat halki - en mä sitä hyvänä tyyppinä edelleenkään pidä  - mut ollaan nyt kuitenki puheväleissä ja pystyttiin lähtee baariin porukalla. D:hän oli siis jo aiemmin poistunu paikalta - varmaan siinä vaiheessa, ku huomas, et mä ja R jutellaan. Aika pettyny olo on täl hetkel ja sellanen fiilis, et yhteenkään mieheen ei voi luottaa. En tiiä mitä pelii toi yks pelaa, mut inhottaa ajatus siitä, et se käyttää niin sanottuja ystäviään pelinappuloina kieroituneissa näytelmissään.

Kuvien linnut eivät liity tapahtumiin mitenkään.

Ehkämaailmansekavinpostausever

Siis mihin nää päivät menee??! Tuntuu, et mul ei oo enää aikaa tai energiaa bloggailla ollenkaan...ja sit ku vihdoin pääsen koneelle ja on hetki aikaa, en oikeen pysty täysillä keskittyy, minkä vuoks nää postaukset onki aikamoista sekalaista tajunnanvirtaa. Yritän parantaa tapani lähitulevaisuudessa, mut täs tulee nyt viel ainaki yks ehkä maailman sekavin postaus ever! :D Muutettiin tosiaan mun kämppiksen J:n kaa tänne Coogeelle 10 päiväks, ku J:n sisko ja sen mies lähti lomalle Thaikkuihin. Asustellaan tääl vanhana pariskuntana Rocky-koiran kaa ja täytyy kyl sanoo, et tuntuu aika luksukselta, ku on paljon tilaa, kauniisti sisustettu ja täysin remontoitu kämppä ja oma huone! Kivaa vaihteluu asuu välil jossain muualla ku Bondilla ja pyörii vähän muissa ympyröissä. Lisäks Coogee on vaan 20 minsan kävelymatkan päässä mun duunista ja säästän vähän aikaa duunimatkoissa. Eilen illal kokkailtiin fajitaksii ja pitkäst aikaa nautin keittiös hääräilystä, ku käytös oli moderni nopee kaasuhella ja laadukkaat pannut ja veitset joka lähtöön. Dinnerin jälkeen käytiin sit katsastaa Coogee Bay Hotel, mikä on tosi suosittu mesta täällä, mut missä ilmeisesti välil sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, ku sisään päästäkseen joutuu rekisteröityy niiden järjestelmään. Siinä seisoin hämmästyneenä, ku työntekijä skannaa mun ajokorttii, ottaa ylös henkilötietoi ja nappaa - erittäin onnistuneen - kuvan mun pärstästä. Mut ei siinä mitään - when in Rome ja sitä rataa. Mikään iso ilta ei ollu kyseessä, mut ihan hauskaa oli lipitellä viinii ja bissee ja jubailla hassujen tyyppien kaa. Suosittelen tota mestaa myös naishenkilöille, jotka kaipaa vähän itsetunnon kohotusta - sen verran kehuja ja iskuyrityksii sai kuunnella erinäisiltä mieshenkilöiltä heheh. :D Ilta päätty takeaway pizzamestaan, jossa heitettiin varmaan jotain puol tuntii "hyvää" läppäää slovakialaisen pizzapojan kaa. En ees muista, mistä ne jutut sai alkunsa, mut kovin hauskaa meil oli.

Tänään sit lööbailen tääl kämpillä ja vietän vähän laatuaikaa dogin kaa, joka tosin ei suostunu lähtee mun kaa kahvinhakureissulle aamulla, ku pelkäs et vien sen ikiajoiks pois sen kodista. J on tänään muutaman tunnin duunissa, mut tapaan sen illal cityssä, ku mennään mun duunipalaverin jälkeen ihmettelee Vivid Sydneytä http://www.vividsydney.com/. Pitkään ei voi tuol hengaa, ku aamul on taas herätys neloselta ja 13 tunnin tuplavuoro. Lohtua luo kuitenki ajatus siitä, et saan aamul vetää jalkaan ihanan lämpimät uggit, jotka toisen kämppiksen mukaan lähetti toi eilen kämpille jee! :) Btw. pahoittelen noita superhuonolaatusii kuvii, jotka otin viime lauantaina iltahämärissä mun paskasamsungilla. Halusin vaan esitellä (vaikkei siitä nyt oikeen mitään näykään) mun lemppariks muodostunutta, kirpparilta löytämää paitulimekkoo ja uutta vyötä!

Tramping

Tänään duunin jälkeen vittuunnuin turhauduin yhestä ihmisestä, jota mun ei toivon mukaan huomisen jälkeen tarvii enää miettii ikinä. En aio siitä sen enempää tääl avautuu, ku et tulin melko pahalle tuulelle yhestä viestistä. En viittiny ärsyyntyneenä (ja väsyneenä) lähtee laudan kaa koettelee onneeni aalloille, ku eilenki tuli semipahasti turpiin hahah. Mieluummin meen hyvillä mielin, niin et pystyn keskittyy enkä menetä hermojani, ku pyörin siel pesukonees viidettä kertaa puolen tunnin sisällä. Jotain oli pakko tehä hyvän mielen ja olon saavuttamiseks ja päätinki lähtee juoksee, ku en oo jaksanu sitäkään harrastaa hetkeen. Tunnin verran ku jolkottelin menemään ja sain hyvän hien päälle, muistin taas, miks juokseminen on niin kivaa! Siinä jos jossain saa päänsä hyvin tuuletettuu ja hyvän olon niin fyysisesti (jos niitä huomisii puujalkoja ei lasketa) ku henkisestikin. Takas himaan päästyäni tein parit vatsat ja hyppäsin suihkuun - olo oli 100% parempi. :) Tän päiväsen juoksun kunniaks heitänki tänne blogiin vihdoin kuvia mun ja A:n yhestä Uuden Seelannin tramping-sessiosta (upee aasinsilta eikö?)! Paikkana oli Queenstown ja ottaen huomioon, et oltiin edellisenä iltana maisteltu vähän viinii ja olutta, suoriuduttiin musta tosta erittäinki kunniakkaasti.

Noi maisemat ei mun pokkaril otetuissa fotoissa pääse tosiaankaan oikeuksiinsa, mut ehkä niistä jonkinlaista kuvaa saa. Niin nätti mesta kyl oli, et joutuu varmaan joku päivä vierailee uudestaan!

 

Tramping-polku kiemurteli suurimmaks osaks metsän keskellä ja arvatenkin ylämäkeen mentiin, välil aika jyrkästikin. Välis piti vähän puhallella, ku tuli aika hyvä kisahiki ja reidet ja peba huus hoosiannaa. Meil A:n kaa oli kuitenki tavoitteena ´buns of steel´, joten se mielessä jatkettiin vaan tarmokkaasti matkaa ja päästiin huipulle asti. ;D

Sanottiin A:n kaa noita samettivuoriks, ku ne näytti niin ihanan pehmeiltä ja halattavilta; Ilmeisestikään ei oltu ainoita höpsöi kävijöitä tuolla... :)

Tehtiin tollanen hieno merkki meille, ku muutki oli tehny. Olihan toi nyt kuitenki melkeen ku ois Everestille kiivenny. Huipulta näki myös lentokentän! :D

Though the truth may vary this ship will carry our bodies safe to shore

Terveisii täältä vanhuksen lauantai-illasta! Juon tässä kolmatta lasii valkkarii ja sen jälkeen onki (iltaysiltä) tän grannyn nukkumaanmenoaika. Tänään alko 8 päivän duuniputki, ja maanantain tuplavuoro ja aamunelosen herätykset mielessä pitää yrittää saada nukuttuu tarpeeks, ettei ihan zombina pyöri siel leipomossa! Lauantaisin on yleensäki kiirettä duunis, mut tänään (ku pomo oli poissa ja oltiin tyttöjen kesken) oli SUPER-kiire! Juostiin edes takas kokoajan (vajaan 10 minsan tauon ehin pitää 8,5 tunnin aikana) ja välil alko päässä heittää ja korvis soimaan, hah! Onneks välis pysty tankkaa vähän kofeiinii, et pysy jokseenki kartal asioista. :D Nyt lipitän tätä vikaa viinilasillista ja kuunteleen parii biisii, jotka saa kyyneleet silmiin, ku tuo mieleen hyvii muistoi parilta viime kuukaudelta. Kämppikset on kaikki bilettää tai jossain hengaa ja tulee ihan bridgetjonesmainen fiilis tääl yksin lauleskellessa ja vinii juodes hahahah :P Mut ens sunnuntai on vapaa ja jos vaan duuniputken päätteeks jaksan, lähen kyl jonnekki vähän ulkoilee ja tuulettaa päätä, etten ihan sekoo ja mummoudu täällä!

Anysay, tän viikon ykkösjuttu - niinku kuvista varmaan voi päätelläkki - oli mun eka OMA SURFFILAUTA. Oon käyny mun rakkaan kaa pari kertaa jo vesillä ja huomen ois tarkotus taas duunin jälkeen mennä metsästää aaltoi. Eilen ja tänään oli tosi flattii, eikä aaltoi  (tarpeeks vauhdikkaita mulle) tahtonu millään tulla. Kaks sain eilen, mut tänään saldoks jäi nolla, ku aloin jäätyy siel vedes niin pahasti ja kramppiki  päätti iskee jalkaan (mummo). Mut elättelen toiveita, et huomen ois vähän isompaa meininkii, et pääsis kunnol töihin ja aalloille eikä jäis melomiseks ja istuskeluks koko touhu, vaik kivaahan siel vedes on olla (viel kivempaa, ku on se märkäpuku). Ne, jotka faces on frendei, näkiki jo varmaan, et eilinen surffi oli toisessaki mieles aika spesiaali. Näin nimittäin ekaa kertaa elämässäni livenä delfiinejä ja paljon niitä! Siellä ne uiskenteli ja sukelteli edes takas ja näytti ylisöpöiltä. Ite varmaan näytin ihan retardalta, ku vaan hymyilin suunpielet korvissa ja hihittelin aina niitä bongatessani. :D

 Tällasii tääl fiilistellään täl hetkel!

Lobster Shake

Heee-ei! Olin eilen aamuvuoros siel leipomo-kahvilassa ja aloin kyselee pomolta vuoroista, kun halusivat Cafe Bondistakin tarjota mulle joitain vuoroja, jos saisin leipomosta fixed shifts eli joka viikko samat vuorot. No pomo sitte kysyi, et haluisinko työskennellä heille kokoaikaisesti? Sanoi, et oli tosi vakuuttunu musta jo silloin lauantaina, et oon fiksu ja energinen ja haluis mut tiimiinsä. What do u know - mulla on kokoaikatyö! :D O:n kaa viestittelin facessa ja se nauro, ku oon ollu nyt niin mones eri mestas duunissa. Kyl mullaki on alkanu olee vähän dizzy olo täs pyöritykses ja musta on ihanaa nyt olla duunis yhes paikas, keskittyy niitten juttuihin ja käytäntöihin ja opetella yhet työskentely- ja toimintatavat, mahdollisimman nopeesti ja hyvin. Pomo on ilonen ja mukava ja tosi kannustava, mikä tuntuu tosi tärkeeltä ainaki näin alkuvaihees, ku yrittää nopeesti opetella tekee kaikkii asioita. Kaks tyttöö, mitä oon nähny, on kans kivoi ja varsinki yhestä aussitytöstä diggailen ihan kybällä - on ehkä yks mukavimmista tyypeistä, mitä oon tavannu. Eilen näin ohimennen kolmannen ja seki vaikutti kivalta, ehkä saksalaiselta. Anysay, nyt on pari vapaapäivää, tää ja huominen ja lauantai-aamuna taas kuudeks töihin (mikä tarkottaa herätystä siinä nelosen aikaan). Ens viikon rosterii en oo viel nähny, ku en saa täl hemmetin vodaphonen liittymäl noita multimediaviestei auki (yritin tuntikaupalla eilen ettii netistä ohjeita ja ladata jotain asetuksii, mut ne ei vaan skulaa), mut varmaan aika työntäyteinen viikko on tulossa - jes! Täytyy tänään mennä ahdistelee noita vodaphonen myyjii Junctionille, jos ne sais noi asetukset kuntoon, et alkaisin vihdoin saamaan noita multimedioita auki.
Ainiin sellasii kuulumisii vielä, et kävin tossa viime viikolla lekurissa yhen kiusallisen vaivan vuoks. Ne jotka mut tuntee hyvin, tietää, et mulla on jo jonkin aikaa kädet tärissy vähän, ei mitään parkinson-luonteista tärinää siis, mut sellasta vakauden puutetta, etten pystyis esim. kirurgina työskentelee (mitään muita esteitähän tälle ei olisi). No täällä toi tärinä on vähän pahentunu ja näissä kahviladuuneissa tullu aika hyvin esille, kun pitää niitä piripintaan ahdettuja kahvikuppeja kannella lautasilla pöytiin ym. Officeduunis moinen tärinä ei oo paljoo häirinny ja joskus jossain juhlissa kuppeja kantaessani oon vaan naureskellu mun kavikuppineuroosille, mut täällä toi ei oo paljoo naurattanu. Hirveen nöyryyttävää kantaa varovasti yhtä kahvii kerrallaan pöytään ja ojentaa sitä tärisevin käsin asiakkaalle, ku muut - normaalit - työntekijät vie useita kerrallaan ja paljon nopeemmin. Asiakkaita moinen ei oo häirinny, itse asias 90% niistä on ollu tosi sulosia ja kannustavii ("Oh, is it your first day? Don´t be nervous, you´re doing fine honey!"), mut ku ite tiiät, et kyse ei oo hermoista vaan jostain fyysisestä ja jatkuvasta jutusta (hence, it would be my first day forever), niin alat vaan häpee ittees eikä asiakkaiden säälivät katseet tunnu kovin kivalta. Mua sit alko ottaa toi asia niin paljo päähän (ku monessa mestassa ois ilman sitä menny tosi hyvin), et menin viime viikol lääkäriin. Mukava naislääkäri totes, et ei oo kyl ihan normaalii nuorella ihmisellä tällanen tärinä ja määräs verikokeisiin. Multa otettiin laaja verenkuva ja yhteensä 6 putkee verta. Hoitaja oli aasialaistaustainen mies ja ilmeisen huolissaan siitä, etten pyörry, ku kyseli kaikkee, et pelkäänkö neuloja, oonko syöny lounaan ym. ym. Yritin sit vakuuttaa sille, et oon syöny ja etten tosiaankaan pelkää neuloja (multa on otettu tähän ikään mennes varmaan 10 000 verikoetta). Vähintäänki hämmentävä oli sen mieshoitajan kysymys siinä vaiheessa, ku se iski sen neulan suoneen, ku se kysy "How was it for you?" En tiiä, onks tää vaan mun likanen mielikuvitus, mut mulle tosta kysymyksestä tuli mielleyhtymä johonki ihan muuhun tilanteeseen, ku verikokeeseen ja kysyin ihmeissäni vaan et "Excuse me?" Sit se täsmens et "The needle, how was it for you, did it hurt?" ja naurahdin vaan, et ei, hyvä oli, ei sattunu, kiitos kysymästä. :D Nojoo, anyway, maanantaina kävin kuulemas kokeiden tulokset ja kaikki arvot oli kuulemma tosi hyviä, mitään erikoista ei löytyny niistä. Lääkäri faksas lähetteen sairaalaan neurologille ja sieltä sairaalasta soittivatkin tiistaina mulle. Kyseisel neurologil ei oo aikoja julkisel puolel ja joutuisin menee yksityiselle vastaanotolle, mut se ei olis ongelma, kun hoitajan mukaan saisin medicaresta takas suurimman osan palkkiosta, jolloin mun lopulliseks osuudeks jäis vaan jotain 30 dollarii. Ongelma on, et eka aika ois 20 kesäkuuta ja mietin, et onko järkee mennä niin myöhään, et pitäiskö vaan antaa asian olla ja mennä sit ihmettelee tota juttuu lääkärille Suomessa, ku oon takas siellä. Ku nyt en oo ees varma, oonko edes Sydneyssä enää kesäkuussa...Mutta täytyy varmaan soitella sinne takas ja kysellä, miten noi ajanvaraukset ja peruutukset menee siellä. Ainiin sellanen juttu viel (tähän järkkypitkän avautumisen loppuun), et ihan kohta pitäis ottaa yhteyttä Kilroyhin ja muuttaa mun paluulennon ajankohtaa. Toi lennon muutos maksaa joka kerralta 180€, joten hirveen montaa kertaa sitä ei haluis tehä, mut toisaalta, ku ei sitä kristallipalloo oo, niin tota omaa tulevaisuuttakaan ei oo niin helppoo ennustaa. Millonkas mä palaisin takas sinne Pohjolaan - ehdotuksii?! :D

Valentine´s at Bondi

Viime torstaina päätettiin O:n kaa tehä jotain illal, ku sattu olee Valentine´s Day eikä kumpikaan ollu koskaan viettäny sitä mitenkään. Sovittiin, et mennään jonneki syömään ja bisselle tääl Bondilla ja mäki päätin ihan pukee mekon päälle sen kunniaks. Päädyttiin sit lopulta Bondi Pizzaan, mikä on kiva paikka tos Cambell Paradella ihan rannas. Mesta oli ihan täynnä ihmisii ja pääteltiin, et ruuan on pakko olla hyvää siellä - ja niinhän se oli!

Tilattiin eri pizzat, mis toises oli mm. katkarapui ja chilii ja toises italialaisii lihapullii ja parmesania. Tais olla kalleimmat pizzat, mitä mä oon ikinä syöny (jotain 25 dollarii per lettu), mut oli kyl herkkuu kylmän bissen kaa! Pizzeriasta mentiin sit pariin mestaan bisselle ja lopuks bottle shopin kautta meiän parvekkeelle. Kuunneltiin musaa, tuijoteltiin taivasta ja juotiin skumppaa, mis vaihees molemmat repes, ku onnistuttiin sit kuitenki tekee jotain kornii ja kliseistä tona iltana, mikä ei ollu tarkotus! :D Mut kivaa oli ja vähän ikävä tulee tota iltaa nyt, ku O lähti maanantaina takas himaan.

Köyhän miehen vansit

Johonki trialiin menossa...

G´day! Päivät on taas menny niin nopeesti ja kaikenlaista on tullu mietittyy ja kaikkial pyörittyy, etten enää oikeen ees tiiä, mistä aina seuraavaks postaisin. Tästä seuraa, et tulee kirjoteltuu ja heiteltyy kuvii tänne ihan random järjestyksessä, sorry about that! :P Kuitenkin, oon täs parina viime viikkona käyny muutamis haastatteluis ja trialeis ja täl ja viime viikolla tehny parit vuorot parissa eri kahvilassa. Vakkariduunin oisin saanu sieltä tän viikkosesta mestasta ja aluks sen otinki vastaan, mut kolmen aamuvuoron jälkeen (5.30 - 10 am) totesin, ettei oo se mesta mulle. Ei sinänsä, et mulla ois varaa mitenkään nirsoilla duunin suhteen (enkä aiokaan), mut muutama tekijä siinä paikassa aiheutti mulle niin suurta stressiä, etten kokenu sitä enää sen rahan arvoseks. Harmittaa vaan, et peruin kaks vuoroo siinä viime viikkosessa kivassa mestassa, ku nyt oisin sit kuitenki voinu ne tehä tänään ja huomenna. But there´s no use crying over spilled milk ja sitä rataa, joten eteenpäin vaan sano lobsteri aalloissa. :) Eilen kävin kääntymäs yhessä leipomo-kahvilassa ja lauantai-aamuna meen niitten toiseen haarakonttoriin aamukuudeksi. Mulle ei ihan käyny selväks, saanko siitä lauantaista rahaa vai en, mut meen sinne anyway, ja toivon et se homma natsais! Mestana vaikutti vähän rennomalta verrattuna tän viikkoseen ja palkkaki ois pari dollarii parempi tunnilta - peukut siis pystyyn taas! :D Tänä iltana on sit yks haastis koskien myyntikeikkaa sunnuntaisil Sydney Soundwave festareilla. Kaikki raha ja duuni on taas täl hetkel erittäin tervetullutta, joten mielelläni menisin sinne myymään T-paitoja (tai jotain vastaavaa - en enää muista tarkkaan sitä mainosta). Flunssa on taas päällä täällä, mut toivon, etten saa mitään järkkyy yskänkohtausta siel ja et mun hieman nasaali ääni ei ihmetytä sitä haastattelijaa liikaa... :P

Jokin aika sit tuli hankittuu mustat tennarit, ku ei oikein ollu mitään siistei kenkii, mil ois voinu mennä trialiin tai ylipäänsä kahvilaan duuniin (siel ku ei saa olla avoinaisii jalkineita). Mieli ois tehny ostaa mustat Vansit, mistä oon nähny päiväunii jo jonkin aikaa (ja mitkä ois ollu vähän paremmat jalalle), mut budjetin sanelemana marssin Factoryyn poistaa 19 dollarin tossut. Pohjaa noissa on vaan nimeks, et mitenkään kauheen mukavat noi ei oo, mut musta näyttää - tarpeeks kaukaa ku kattoo - niiltä mustilta Vanseilta. Lisäks jos järjel ajattelee, ei oo ehkä kauheen kannattavaa ostaa 70 dollarin tennareit duunikengiks, ku ne joutuu parin kuukauden päästä todennäkösesti uusii kuitenki erinäisistä ulkonäkö- ja hygieniasyistä. :D Mut nyt suihkuun ja valmistautuu ja ihmettelee matkareittiä sinne haastispaikalle! Lähetän sinne Suomeen vähän aurinkoo ja lämpöö täältä! :)

Life of Pie

Oon viettäny viimeset pari päivää tääl koulussa. Eilen olin koko päivän Barista-kurssilla ja opin kaikenlaista mm. kahvipavuista, kahvikoneen ja grinderin käytöstä ja tietty niitten erikoiskahvien valmistuksesta. Valmistettiin oikeaoppista espressoo monen monta kertaa - on hyvin tarkkaa touhua se kuulkaas, et tulee just oikeenvahvusta, kermaista espressoo! :D Sen jälkeen oli vuorossa lisää teoriaa, minkä jälkeen päästiin siihen vaikeeseen osuuteen eli maidon vaahdotukseen. Sinänsähän se ei oo mitään avaruusteknologiaa, mut täydellisen, kuplattoman, tiheän ja tasaisen koostumuksen saaminen siihen vaahtoon ei oo kyl todellakaan mitenkään helppookaan. En todellakaan haluu aliarvioida suomalaista erikoiskahviasiakaskuntaa, mut veikkaan, et mun vaahdot ja kahvit kyl kelpais sille vallan hyvin. Tääl nää ihmiset on niin ybertarkkoja (ehkä jopa hysteerisiä) kahviensa suhteen, et ihan pelottaa, kuinka monta kuppii mulle palautetaan vihaisena, koska vaahto ei ollu täydellistä tai koska sitä oli se yks milli liikaa siinä latessa...Noh, ehkä sitä täytyis eka saada se kahviladuuni ja murehtii vast sitte sitä asiakaspalautetta enemmän! :P

No tänä aamuna oli sit viel yks kurssi (joka myytiin mulle sillä verukkeella, et jos teen mitään ruokaan liittyvää, ni ton kurssin läpäseminen on jonku asetuksen velvoittamaa), nimittäin Safety Food Handler. En vieläkään tiiä, onks se pakollinen kaikille, mut tulipahan nyt sit tehtyy seki (ja maksettuu 50 dollarii lisää). Anysay, kurssil opeteltiin aikamoinen setti kaikkee ruokaan ja hygieniaan liittyvää ja lopuks oli koe, joka piti läpäistä max yhdellä väärällä vastauksella. Läpi meni onneks ja toivottavasti tostaki kurssista sit jotain hyötyy on duunin saamisessa. Niin ja tosiaan tauol käytiin yhen teinipojan (17-vee aussikundi, johon tutustuin kahvikurssilla) kaa hakee kadun toiselt puolelta pikasta lounasta. Koska en ollu viel maistanu piirakkaa, piti kuulemma Pie Facesta tollanen steak and mushroom pie sitte ottaa.

 

Näyttää kuvas vähän joltain pervessiltä hillomunkilta, mut liha-sienipiiras se oli, jonka päälle heitetty kasa perunamuussii, tomaattikastiketta ja muussattuja herneitä. Ja maistuhan se, vallan hyvinki itse asiassa! :) Kurssin jälkeen menin sit taas tuttuun nettikahvilaan Bondi junctionilla, mis se aasialainen rahastajanainen varmaan pitää mua semisti outona, ku on toinen kerta täl viikol ja kolmas parin viikon sisällä, ku hengaan siellä printtailen juttuja...No päivittelin siel sit mun CV:tä mm. lisäämällä mun uudet upeet tutkinnot siihen. Luonnostelin myös mahdollista officeduunii varten jonkinlaista toimisto-cv:tä ja yhtäkkii huomasin viettäneeni siin koneen ääres yli kaks tuntii. Olin sit niin nälkänen, janonen, väsyny ja hikinen, et katoin etten oo ihan edustuskunnossa. Huomen meen sit aamusta - muutaman työtiedustelupuhelun (gumtreen duuni-ilmotukset) jälkeen CV:t kourassa kiertelee ja anelee kahvila/baariduunia, nyt ku on noi upeet certifikaatit ja se RSA:kin hallussa - WISH ME LUCK PLEASE!! :)

Mut nyt meen kuivattelee tätä mun valkosta reuhkaa (ent. hiukset) ja lukee mun uutta kirjavauvaa ennen matkaa höyhensaarille. Hyvää yötä (tai oikeestaan hyvää iltapäivää) sinne muruset! :)

Who are you?

Mun oli pakko kopsaa tän postauksen idea Sallalta, ku se oli niin kiva! :) What makes you, you? -sivulta löytyy erilaisii dioja, joita oli kiva selata ja joista oli hauska valkkaa ne omasta mielestä itseä kuvaavat. Täs tulee mun diat!

pics: http://andthatswhoiam.tumblr.com/