Punaista lankaa etsimässä

Tsiisus! Oon postannu tänne viimeks kaks ja puol viikkoo sitte - ja sillonki onnistuin kirjottaa ihan yhen lauseen. :E Ihan hirveesti ois asiaa koko ajan, mut jotenki ei vaan vuorokauden tunnit taas riitä! Miljoona juttuu tosiaan, mut sellasii, mistä haluun kirjottaa vähän tarkemmin - nyt oon vedessä pyörimisen ja itseni melkein tajuttomaks syömisen jäljiltä liian väsynyt pitkään ja järjelliseen postaukseen. Eli luvassa siis sarjassamme lyhyitä ja sekavia otteita lobsterin elämästä. Viime viikon maanantaina kävin J:n (vaimon) kaa Watson Bayssa tsiigailemas maisemii, ottamas kuvii ja syömäs fish´n ships. Tän viikon maanantaina olin taas vapaalla ja matkustin itekseni junalla Blue Mountainseille, ku ei aaltojakaan ollu. Molemmista olis luvassa omat pikku kuvaoksennuksensa postauksensa piakkoin - kuvat sain jo eilen ladattuu koneelle -progress!! :P Mut siis mitäs mä oon täällä puuhaillu...Alotin pari viikkoo sit hot joogan, ku oli pakko saada jotain jeesii niska-hartiaseudulle ja jotain muuta terveellistä harrastusta surffauksen lisäks. Siellä oon hikoillu järjettömästi ja yrittäny taivutella itteeni niihin luonnottomiin asentoihin - samalla ku oon toisinaan pidätelly naurua, ku oon sattunu näkemään itseni peilistä. Se touhu on kuitenki vaatinu niin paljon keskittymistä, et väkisinki on jääny kaikki stressi ym. salin ulkopuolelle, mikä on luonnollisestikin ihan rentouttavaa. Lihaksetkin oon saanu jonkin verran kipeiks aina joogailujen jälkeen, et kaipa se ihan suht tehokastakin on.

Surffi on jääny aika vähiin, ku oon taas tehny semipitkii päivii duunissa ja sit on joko ollu ihan flattii, super kylmä, tai lobsteri ei oo väsymykseltään kyenny vetää edes märkistä päälle. Tänään kuitenki selviydyin veteen, ku pääsin duunista kahdelta ja ennuste lupaili sopivia aaltoja. Tulin äkkii himaan ja skippasin taas ruokaostokset -heippa vaan sille valolle siellä jääkaapissa - vedin take out lounaan nassuun ja änkeydyn mun märkikseen. Keli oli vissiin semisti huonontunu aamusesta, ku vastassa oli semi-iso ristiaallokko. Aikamoista taisteluu oli ulos pääseminen, mut mukavastihan se vilponen vesi herätti duunin jälkeisestä koomatilasta. Suurin osa ajasta meni paddlatessa ja pesukoneessa pyöriessä, mut sitte mun kärsivällisyys palkittiin ja sain ekan kunnon aallon mun Bearilla! Olin NIIN fiilareissa, et pussasin (yes, I´ve lost it a long time ago) mun lautaa! Jonki aikaa viel koitin onneeni vedessä sen jälkeen, mut sit alko tulee liian ahdasta vedessä, eikä tuuletkaan yhtään parantunu, ni päätin rantautua. Täl viikol ois parasta päästä surffaa mahdollisimman useesti, ku ens viikol tulee yks pikku juttu iholle, eikä taas pääse veteen varmaan johonki viikkoon. Huomen ja perjantaina olis lyhyet päivät duunissa ja todella toivon, et surffi ois lobsterille sopivaa!

Anyway, hiekalle päästyäni oli luvassa taas tuttu rituaali: etsi fläbärit ja avaimet. Tää oli nyt varmaan joku viidestoista kerta, ku kävelen hölmistyneen näkösenä laudan kaa edes takas rannalla ettimässä mun fläbäreitä ja niiden alla olevii kotiavaimii. Siin on kyl kaikkee muuta ku fiksu olo, ku kierrät ympyrää ja etit huolestuneena jotain yhestä paikasta varmaan varttitunnin ja sit löydät sen jostain aivan muualta. Aina ennen veteen menoa jätän mun kamat siihen hiekalle ja katon jonku maamerkin, minkä perusteella ne pitäis löytyy helposti. Silti - joka kerta - kävelen siellä hiekkaa tuijottaen ku joku epätoivonen lokki. Mutta joo, fläbärit ja avaimet löyty ja lobsteri pääsi kotiin ja suihkuun. Sit hätäsille ruokaostoksille kalliiseen hevi (hedelmä-vihannes) -kauppaan  ja pari astetta kämäsempään, mut yhtä kalliiseen minimarkettiin. Koska en halunnu syödä purkkiruokaa tai pakastepizzaa, päädyin kasvistortilloihin. Muuten tosi terveellinen illallinen, jos sitä smetanaa tai fetajuustovuorta ei lasketa. Ihan hyvää siitä tuli, joskin edelleenki diggaan kanasta täytteenä. Just muuten tajusin, et on ollu vähän wräppitäyteiset pari  päivää: eilen söin lounaaks duunissa kanawräpin, tänään lounaaks kanaburriton ja sit noi kasvistortillat. Onkohan tää vaan joku vaihe, vai pitääks mun alkaa hakee apua? No joo, oiskohan tässä jo sekavaa sepostusta kerrakseen...yritän taas seuraavaan postaukseen saada jotain punasta lankaa...jep jep

Niin ja kuvissa on muuten mun lemppari-conssien lisäks mun uudet Billabongin lempparishortsit, jotka on ollu kovassa käytössä viime viikkoina! <3

Ai niin, oliks mulla joku blogi?

Johan on taas vierähtäny tovi viime postauksesta! Puolustuksekseni ajattelin kuitenki tarjota - vähäisen vapaa-ajan lisäks - noin viis päivää kestänyttä jäätävää oksutautia, joka hetkeks aikaa vei kokonaan mun voimat, ruokahalun ja melkein järjen. Heräsin toissa sunnuntai aamuna tosi pahaan oloon (ei sellaseen, joka ois aiheutunu edellisiltana nautituista muutamasta viini- ja olutlasista) ja parin minuutin päästä olinki jo nelinkontin kaakelilattialla puhumassa norjaa. Ravasin makkarin ja vessan väliä seuraavat 24 timmaa jotakuinki vartin välein ja ihmettelin, että mistä näitä senttejä oikein tulee. Mä en hetkeen ookaan onnistunu saamaan vatsatautia, enkä muistanukaan kuinka järkyttävää se voi pahimmillaan olla. Illemmal alko sit nousee kuume ja kun edes pieni vesihuikkakaan ei pysyny sisällä, kutsuin meiän kämpille lääkärin, ku duuniin ei pystyny seuraavana aamuna lähtee. Lekurilta sain piikin pahoinvointiin ja lääkettä kuumeeseen, mut muutaman minuutin torkahduksia lukuun ottamatta, yö meni aikamoisessa tuskan hiessä. Seuraava päivä meni kuumeessa, mut kelasin, et eiköhän se olo kohta ala paranee ja ruoka menee pikku hiljaa alas. I was wrong. Seuraavan kerran sain pienen annoksen kiinteetä ruokaa pysyy sisällä torstai-iltapäivänä, ku menin duunivuoron jälkeen lekuriin ja aloin vetää antibiootteja. Täytyy sanoo, et keskiviikkona ja torstaina oli duunis yks aika kalpee ja hiljanen tyyppi, ku toi vastentahtonen limupaasto yhdistettynä huonoon oloon vähän verotti. Anysay, siitä taudista selvittiin kuin selvittiinkin ja tänä aamuna otin vimosen antibiootin. Vieläki oon kiitollinen joka kerta, ku syön - ja pari ekaa päivää oli syömisen jälkeen suorastaan euforinen olo hahah! :D

No, vähän muitakin juttuja tapahtu viime viikolla, jotka hieman poikkes arjesta täällä. Meiän Japanilainen kämppishän tosiaan lähti Balin kautta takas kotiin ja olin surullinen siitä. J:n kaveri L oli kuitenki maksanu takuuvuokran siitä huoneesta ja olin toisaalta ilonen, koska L vaikutti tosi mukavalta tytöltä. No L sit päätti, ettei muutakaan tänne ihan vielä, vaan asuu viikon vanhassa kämpässään, ennen ku lähtee pariks viikoks käymään kotona Englannissa. Se halus jonku asumaan tohon huoneeseen siks aikaa, mut J yritti sille sanoo, ettei kannata lähtee yrittää niin lyhyeks aikaa ja et meistä ei oikein tunnu kivalta, et joku ventovieras asuis meiän kämpässä kaks viikkoo, ku tää ei oo mikään hostelli, vaan meiän koti. Noh, L sit ei vissiin oikeen kuunnellu, ku se marssitti tänne viime maanantaina jonku kundin kattoo sitä huonetta. Mulla ei ollu asiasta mitään tietoo ja olinki pahassa olossani sille raukalle aikas tyly. Tiistaina sit kuulen J:ltä, et L on illal tulossa jonku tytön kaa ja ku avaan oven, siel on L ja joku hippimimmi KAIKKINE KAMOINEEN.Aina mukava yllätys, ku oot kipeenä himassa menossa nukkumaan, et joku ventovieras muuttaa suoraan siltä istumalta sisään. No, olin siinä vaiheessa niin velttona ja väsynyt, etten jaksanu edes sanoo mitään, vaan painuin suoraan sänkyyn. Aamul ku herään neloselta duuniin, ihmettelen, et miks tääl kämpässä haisee voimakkaasti joltain palaneelta. Kelaan, et joku on polttanu pastansa tms. pahasti pohjaan ja lähen duuniin. Myöhemmin sit nään H:n (ranskalainen tyttö, joka asu mun huoneessa), joka valaisee mua edellisillan ja yön tapahtumista. H oli kohdannu edellis iltana aikamoisen yllätyksen, kun oven avaa ventovieras tyyppi  ja kämppä on ihan täynnä savua. Siinä se oli kuulemma hierassu silmiään ja yrittäny nähdä sen savun läpi, et onko tää meiän olkkari, vai onks se parin viinilasillisen jälkeen jotenki onnistunu harhailee väärälle ovelle. No kolmas asia, minkä se näkee, on tän mimmin kädessä oleva asia, joka kuulemma näytti jättimäiseltä palavalta ja savuavalta jointilta. Mimmi vaan selitti jotain liian suuresta liekistä, muttei ollu onnistunu sammuttaa sitä - haloo, laita se hanan alle lavuaariin! - tai tajunnu tuulettaa ja avata ovia ja ikkunoita. H on ihan raivona ja menee J:n huoneeseen kysyy, et mitä tääl tapahtuu. Ne sit menee yhdessä kysyy tältä mimmiltä, et yrittääks se polttaa meiät elävältä, vai mikä on meininki. Tää sit kertoilee jotain enkeleistä ja pahoista hengistä ja sanoo halunneensa puhdistaa jotain energiota, siunata sänkynsä ym. sekoa. J sit soittaa L:lle ja sanoo sille, et tän hullun kaa me ei asuta, et hoida tää  tyyppi pois meiän asunnosta. Täl välin se on lähteny keskel yötä pilkkopimeeseen kävelylle - kolmeks tunniks - eikä vastaa L:n puheluihin tai viesteihin. No vihdoin saadaan tää friikki sit ulos meiän asunnosta iltapäivällä, ku J lupautuu lähtee saattaa sitä johonki joogamestaan, mikä vuokraa huoneita. Läheiseen hostelliin kuulemma tää tyyppi ei pysty menee, koska siel on niin paljon ihmisii - Well hello, you are in Bondi! - et niitten henget häiritsee liikaa. Matkalla se oli sit kertoillu J:lle, kuinka aboriginaali-henget oli johdattanu sen Bondille ja et se oli edellisyönä istunu kolme tuntia niiden kaa juttelemassa - perfectly normal... L oli tästä episodista tosi pahoillaan ja kelattiin J:n kaa, et ehkä se on tarpeeks häpeissään ja tajuu nyt jättää asian sikseen. No ei. Seuraavat päivät se vaan ahdisteli J:tä ja mua puhelimitse, et voidaanko näyttää sille ja sille huonetta. Mua ei kiinnostanu yhtään ottaa stressiä asiasta ja olin muutenki ihan kypsä koko ihmiseen. Välttelin sitä J:n kaa vaan siihen asti, et se lähti Englantiin. Nyt siinä huoneessa kuitenki asuu kaks viikkoo yks ranskalainen tyttö - H:n kaveri - joka joutu lähtee toisesta asunnosta torakkaogelman vuoksi ja tarvitsi epätoivosesti huonetta. Paljon se ei englantii puhu, mut vaikuttaa hiljaiselta, suloiselta tyypiltä, joka siivoaa jälkensä eikä aiheuta ongelmia. Suoraan asiaa en oo siltä kysyny, mut tietääkseni ei myöskään puhu henkien kanssa.

Mango madness

A tartutti mulle mangoriippuvuuden - tai uskon, et tää on sen vika. Täällä ollessaan se nimittäin söi joka päivä vähintään yhen mangon ihan joka päivä. Tykkäsin mangosta kyl jo sillonki, mut vasta A:n lähdön jälkeen sekosin niihin. Nyt voisin vaan syödä, juoda ja levittää itteeni mangoa - ihan kokoajan. Kävin toissaviikol ostaa uuden body butterin, ku edellinen loppu aikaa sitte ja nää paikalliset perus kosteusvoiteet kuluu loppuun viikossa. Ja mikä tuoksu oli saatava - mango! Suihkushampoon loputtuu kävin ostaa uuden - mangon tuoksuisen.

Ironista täs mangohulluudes on, et ite mangot on niin kalliita, etten viitti täs rahatilantees niitä ostaa (yks mango maksaa jotain neljä dollarii). Keksin sit kaikenlaisii muita korvikkeita, mm. noita kropalle levitettävii ja smooothieita. Ostinpa jonku kaks litraa mangojugurttiiki Colesista lauantaina ja pohja on melkein näkyvissä siinäki ämpärissä...Niin ja niistä smoothieista! Tääl Sydneyssä (ehkä jossain muuallaki) on sellanen hieno ketju, ku Boost, mist saa aivan järkyttävän hyvää magic mango -smoothieta!! Jos joku sponssais, joisin niitä varmaan kolme päivässä... Ne on kuitenki semi kalliita, eikä niitä siks voi ihan joka päivä nauttii. Onneks Macca on tuonu tääl markkinoille mango-pineapple - smoothien, mikä oli sekin erittäin juomakelposta ja vähän huokeempaa. :) Taidanpa huomen sortuu siihen taas... :P

Btw. tiedostan, et täs postaukses ei oikeen ollu mitään järkee...

Kreisipakkausta

Apuaaaaaaaaaaaaaaaaa!! Nyt pitää ihan oikeesti alkaa tunkee noita kamoja rinkkaan - help me!! Kasasin eilen tosiaan mutsin ja faijan vuodesohvalle vaate- ja tavarapinoja sillä seurauksella, etten päässy omaan petiin nukkuu illal, ku en tienny, mihin oisin niitä siitä enää siirrelly, enkä halunnu aamuviiteen asti tunkee niitä sinne rinkkaan ja kirota, et mitä nyt jätän pois ja mitä otan mukaan. Mut nyt sitä on alettava, ei tässä muu auta.

Tollasesta määrästä puhutaan ja tosta puuttuu viel muutama vaatekappale, joka eilen oli viel pesukoneessa ja pari juttuu pitäis viel paikantaa erinäisistä pahvilaatikoista täällä. Niin ja siis sitä kosmetiikkahelvettii en oo viel edes alottanu kokoomaan. :E Kosmetiikasta puheen ollen, tulihan täs viel pari juttuu hankittuu sen torstain jälkeen. Lauantaina olin H:n seurana, ku se oli Stockan MAC:issa meikissä ja ostin viimein itelleni huultenrajauskynän.

Sävy matchas just eikä melkein mun huulten omaan väriin ja myyjän mukaan ton pitäis soveltuu eri väristen punien alle siks hyvin. Sit tänään kävin Yves Rocherilta poistaa viel vartalonkuorinnan, jota ois muutenki hyvä käyttää ennen auringonottoo, mut jota mun pitää nyt käyttää muutenki pari kertaa viikos, ku kävin aamul elämäni ekaa kertaa sokeroinnissa. Lopputulos oli kyllä sileä, mut voi hyvä luoja, et se sattu!! :E Kuulemma eka kerta on pahin ja seuraavat on jo paljon helpompii, kuhan ei sheivaile välissä. Mä todella toivon, et se pitää paikkansa.

Jeps mut nyt pitäis vissiin oikeesti alkaa kreisipakkaa, ennen ku on taas iltamyöhä ja pitää kiitää J:lle. Näihin kahteen veskaan (tai oikeestaan vaan tohon Kajkaan, ku Pirkkoon tulee läppäri ja lääkkeet) pitäis mahduttaa mun koko elämä - Oh dear god.

Häähullu

Oon tääl ihan sekasin huomisesta, ku E ja R saa toisensa! Tunnin pääst lähen täält duunista ja sit himan kautta hotelli Torniin yöks morsiamen ja kaasojen kaa. :) Täs erikoismielentilas en nyt pysty tuottaa mitään järjellistä tekstii, mut palaan sit joskus ens viikol jonkinnäkösel hääpostauksel. Nyt näihin tunnelmiiin ja tunteisiin, rakkautta kaikille! <3

Viisumeja hulluille

Tiiättekö mitä - sain tänään meilin, et mun viisumihakemus on hyväksytty jeee!!!! Eilen illalla täytin hakemuksen, niin aamupäivällä tuli jo vastaus - melko nopeeta toimintaa I´d say! :) Itse hakemus oli melko helppo täyttää: moniin kyssäreihin piti vastaa ei -minulla EI ole tuberkuloosia tai minä EN ole tuomittu (sota)rikollinen- ja moniin piti vastaa kyllä -KYLLÄ aion kunnioittaa Australian lakeja ja KYLLÄ minulla on tarpeeksi varoja elämiseen ja lentoihin- niin no, tulee olemaan niitä varoja...
Yhen kerran piti kilauttaa kaverille -kiitti L:lle avusta- kun en osannu kääntää nykyistä ammattiani enkuks, eikä googlekaan osannu mua auttaa, mut onneks kaveri osas! Vähän jouduin miettii myös ton parisuhdestatuksen kohdalla, kun ei ollu perinteistä "naimaton" tai "sinkku" -vaihtoehtoa, mut valitsin sit lopulta "Never married", kun ei mikään muukaan vaihtoehto käynyt. (Jos siinä ois ollu jotain tyhjää tilaa, niin oisin laittanu siihen vielä "and Never will".)

Niissä terveyteen liittyvissä kysymyksissä (joihin siis kaikkiin kandee vastaa EI) kysyttiin mm. et "Do you have a mental illness?" -vastasin siihen tietty "No", vaikka kyl koenki itteni ehkä vähän hulluks. Tuli mieleen se, kun kerroin systerille yhdestä L:n ja mun uima-altaassa -jo kahdesti- kohtaamasta vanhemmasta naishenkilöstä ja systeri totes, et ehkä se on silleen sopivasti hullu! Tää henkilö on siis siks hauska tapaus, kun tuli kerran viime syksynä nauraen kysymään, et ollaanko me L:n kanssa muistettu kehua itseämme, että itseään pitäis kehua aina kerran tunnissa! Sit kohdattiin uudestaan viime lauantai-aamuna, jolloin sano et "Teidäthän mä oonkin tavannu" ja et "No, ootteko muistanu kehua itseänne?" :D Naurahdetaan siinä sit L:n kaa ja tää jatkaa siitä, kuinka on ihanaa olla vanha, että täällä hän vaan juttelee mitä vaan kaikille komeille nuorille miehille, joille ei olis ikinä nuorena uskaltanu puhua. Ja että hiuksistakin tulee kuin piikkilankaa, ettei niitäkään tarvitse enää laittaa, kun pysyvät itsestään. Toteaa vielä naurahtaen, että tässä on meille mitä odottaa vanhuudessa ja lähtee reippain vedoin jatkamaan uintejaan. Todetaan L:n kaa, et onpas mahtava tyyppi ja et toivottavasti mekin ollaan vanhoina samanlaisia!

"Sopivasti hullu" on mun mielestä positiivinen attribuutti ja mä oon ainakin mieluummin sopivasti hullu kuin täysin järkevä, koska sehän nyt on selvää, et vähän hulluilla on aina hauskempaa! On mussa siis se järkevä ja organisoiva puolikin, enkä pystyis varmaan elää täysin vailla rutiineja ja sääntöjä, mut se täytyy kyl sanoo, et kaikkein hauskinta yleensä on ja elämä maistuu parhaimmalta sillon, ku tekee jotain spontaanisti ja seurauksia sen pahemmin miettimättä. Tarkotan niitä hetkii, ku miettii, et onhan tää nyt vähän hulluu, mut ihan sama -antaa mennä! Jälkeenpäin niistä jutuista saattaa sit seurata tietty jotain vähemmän kivaa, mut silti sitä yleensä jälkeenpäinki muistelee, et olipas kuitenki hauskaa! :D Hulluus on tietty niin suhteellinen käsite, et se merkkaa monille kovin erilaisia asioita. Joillekki hulluu on pelkästään jo se, et alkaa selvinpäin juttelee jollekin vieraalle ihmiselle, ku toiset on sitä mieltä, et täytyy vähintäänki hypätä base-hyppy johonki onkaloon pureskellen samalla maailman tulisinta chilii. Sit on niitä, joille hulluutta on se, et irtisanoo ittensä vakkariduunista ja lähtee puoleks vuodeks Australiaan. Joku viisas on joskus todennu, et enemmän ku mitään, mitä on tehny, sitä lopulta katuu niitä asioita, jotka on jättäny tekemättä. Mä uskon tohon! Ihan liian usein sitä jättää tekemättä jotain (oli se sit pientä tai isoa), koska joko pelkää tai sit ajattelee, mitä joku toinen haluaa (eikä mitä itse) -ja ihan liian usein ajattelee jälkeenpäin, et olis pitäny rohkaistua tai olis pitäny ajatella omia halujaan. Life is too short!

Loppukevennykseks (jottei menis liian syvälliseks):