Jesper red

Like my new shoes??

One fine day

Otin viime perjantain vapaaks duunista, ku yks kaveri tuli käymään Sydneyssä. Tavattiin A:n kaa N ku asusteltiin joulun aikaan hostellissa ja päädyttiin viettää oikeestaan melkeen koko joulu yhessä. N on Kiwi, mut asuu Queeslandissa ja mun onneks lens Uuteen-Seelantiin ja takas Sydneyn kautta, joten voitiin treffaa. :) Tavattiin aamulla Rockseilla ja mentiin syömään aamiaista Opera Bariin. Lobsteria lykästi ja sattu aivan mahtava lämmin ja aurinkoinen ilma ja oli ihan mukava istuu ulkona oopperataloo ja Harbour Bridgeä tuijotellen ja kahvia juoden. Meil ei ollu mitään pläänejä, mut haluttiin nauttii ihanasta ilmasta ja otettiin sit lautta Manlylle. En oo hirveesti viime aikoina viettäny aikaa Bondin (hima) ja Clovellyn (duuni) ulkopuolella, joten olin semi-innoissani hengailusta sekä Circular Quaylla että Manlyllä! Manlylle ku päästiin, suunnattiin heti rannalle kattelee surffii. Aika isoi aaltoi - jos swell ois ollu vähän pienempi, oisin raahannu mun Bearin mukaan - surffaili yks jos toinenki ja siinä istuttiin ja ihmeteltiin jonkin aikaa ja höpöteltiin, kunnes lähettiin tsekkaa N:n edelliskerral löytämää luolaa.

Aika mageeta, ku yhtäkkii kallionseinämäs oli sellanen maiskiaisenmentävä aukko, joka jatku jonkin matkaa - ilmeisesti veden aikaansaamana - luolana tai tunnelina. Takastullessa piti varoo mm. putoavia haita...

No nälkähän siinä tuli kiipeillessä ja päätettiin mennä johonki kivaan mestaan lounaalle. Päädyttiin kalahimoissamme Manly Grilliin lupaavan ruokalistan ja merinäköalan houkuttelemina. Siitä asti, ku tulin tänne, oon halunnu syödä kalaravintolassa meren äärellä - onneks siihen ei menny ku vähän yli puol vuotta! :P

Selattiin viinilistaa ja päädyttiin yhteen Rieslingiin sen osuvan nimen takii. Oltiin jouluaattoiltana A:n, N:n ja yhen neljännen tyypin kaa ulkona ja yhessä melusassa irkkubaarissa yritettiin jutella. Ihmettelen kovasti, ku kuulen vaan N:n toistavan lausetta "I´m a freak", kysyn "What?" ja vastaukseks saan vaan "I´m a freak!" Kelaan, et okei, leave it to me to find the weirdos again, kunnes melu hetkeks hiljenee ja kuulen vihdoin, mitä N on yrittäny kokoajan sanoo "I´m half Greek!".

Siinä sit nautittiin valkkarii - me kolme friikkii - ja juteltiin elämästä ja unelmista. Niin ja oli se safkaki aika hyvää...Uskollisena lohen ystävänä meinasin jo taas valkkaa tutun ja turvallisen annoksen, mut kalkkiviivoilla päätin kokeilla jotain uutta - hyvää oli barramundiki, varsinki valkoseks kalaks ja uuniperunaa onki jo ollu kova ikävä!

Piiitkän lounaan jälkeen alko jo vähän ilta pimenee ja mentiin laiturille oottaa lauttaa ja syömään jädee. Tuntu ihan minilomalta koko päivä ja pitkäst aikaa oli sellanen fiilis, et on nauttinu vapaapäivästä ihan täysillä. :) Ku päästiin takas tänne Bondille, pakotin N:n syömään mun edellisiltana loihtimaa juustokakkuu. En oo oikeen mitään tääl leiponu, ku meiän uuni on niin tehoton ja meiltä puuttuu vatkain, vuuat ja ties mitä. Ton juustiksen pysty kuitenki semihelposti duunaa, vaik käsi oliki ihan krampissa sen kerman vispilöinnin jälkeen.

Seuraavan päivänä piti taas herää duuniin ja Freakin piti lennellä himaan. Mut muistipahan hetkellisesti taas, mikä täs elämäs on tärkeetä. :)

I love my Bear

Pari viikkoo sitte kävin vähän ostoksilla.

Ja kotiin tulin tällasen kullan kanssa. Oli oikeestaan rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka kävinki välissä katsastamassa muita ehdokkaita. <3

Hän on 6´6 pitkä, sopivan leveä ja paksu ja hänellä on mukava paddlailla.

Hänen kanssaan on myös kevyempi liikkua ja mahdollista matkustaa.

Vielä en ole päässyt kokemaan hyviä aaltoja hänen kanssaan, mutta kuuleman mukaan hän on myös nopea ja helposti kääntyvä. :)

 

Niin, ja hän on ystäväni Bear.

Things I couldn´t live without

Good coffee

Electric blanket

Poached eggs -breakfast on Sundays

The view

Tuplavuoron ja parin viinilasin jälkeen

Koitan nyt toden teolla ryhdistäytyy tän bloggaamisen kaa, ku oikeesti haluisin höpötellä kaikesta täällä vähän useemmin ku kerran kahessa viikossa. Oon vaan jotenki ollu niin laiska tekee mitään ajatustoimintaa vaativaa - siitä, kuvastaako se mun postauksii mitenkään, voidaan olla montaa mieltä - duuniajan ulkopuolella. Saa nähä kauan tää ryhtiliike kestää, mut yritetään nyt ainakin! Tänään olin taas tuplavuorossa, mikä tarkottaa sitä, et avaan meiän kahvilan ja suljen sen. Avaaminen on ihan kivaa, vaik kiire onkin, mut sulkemisen sujuminen  riippuu aina niin monesta tekijästä, et aika kovasti saa sykkii, et pääsee duuniajan puitteissa lähtee. Ja sit jos kaikki saa tehtyy ajallaan - niin ku tänään - ja ehtii jopa siihen dösään (jonka aikataulu vois vaan olla yksinkertaistetusti "whenever"), niin on huono omatunto ja vähän paha olo niistä kaikista leivareista, mitä on tullu päivän ja illan aikana naamaansa ahdettua. Oon yrittäny keksii itelleni jos jonkinmoisia sääntöjä sokerin syömisen suhteen, mut oikeesti toi duunimesta on vaan liian haastava ympäristö mulle. Normipäivinä - useimmiten - pystyn viel olee herkuttelematta, mut tuplavuoroissa syön AINA liikaa. :E Mitä enemmän jää leivoksii myymättä, sitä sairaalloisemmaks mun toiminta muuttuu, ku suljen ovet ja jään niiden kanssa kaksin. En tiiä, oonks mä jotenki erityisen heikolla luonteenlaadulla varustettu vai mitä, mut alan olee aika järkyttyny itestäni...Jos jollain ois jotain vinkkejä näihin vaikeisiin tilanteisiin, niin olisin tosi kiitollinen! Jotain kai tässä täytyy tehä ennen ku täysin muutun Homer Simpsoniksi...

Anyway, kai täs taas kohta pitää lähtee hampipesulle ja nukkuu, ku aikasin on taas herätys...Onneks huomen on vaan lyhyt päivä ja jos oon onnekas, on aallot sopivan kokosia mulle ja pääsen mun Bearin kaa suolaveteen pyörimään. Illemmal lupauduin pomon kaa menee tapaa Clovelly ladies (muutamia meiän  kivoja naispuolisia kanta-asiakkaita) Clovelly hotelliin. Vähän jännittää nähdä niitä muissa merkeissä, ku on päivittäin tottunu vaan höpöttelee niitä näitä niiden kaa duunissa. Pomoki sano, et meiän täytyy yrittää vähän käyttäytyy (yleensä heitetään sen kaa jatkuval syötöl - joidenkin mielestä - ala-arvosta läppää), vaik mukavii tyyppejä onkin. Saa nähä, miten onnistuu, ku meiän molempien henkinen ikä vaikuttaa olevan 8-12. Toivottavasti ne on ehtiny tyhjentää pari viinipulloo ennen ku saavutaan paikalle, ni saattaa meiänki jutut vaikuttaa edes lähelle normaaleilta. Lyhyehkö ilta on kuitenki tulossa (ainaki mulle), ku perjantaina on taas tuplavuoro. Lauantaista ku taas selvitään, ni voi taas mukavasti sekottaa unirytminsä nukkuu pitkään sunnuntaina. :)

Ainiin, kuvissa on mun muutaman viikon takasii alelöytöjä. Farkut lähti mukaan Zarasta ja Leen Bad Ass -toppi Gluesta.

Kadehdittava kuvanlaatu

Torstai-illan Fuuki-asu :)

G´day mate! Täällä vietetään vapaapäivää - mulla on pitkäst aikaa kaks peräkkäistä vapaapäivää duunista woop woop - ja kokkaillaan kämppisten kaa Sunday roastia. Olin aamul ihan täpinöissäni menos surffaa mun uudella rakkaalla (ostin eilen ihan huikeen uuden laudan - postaus siitä tulossa pian), mut meri oli päättäny makaa täysin flattina koko päivän. :E Kävin T:n kaa lipittelee kahvii rantsussa ja pakko se oli todeta siinä tunnin parin tuijottelun jälkeen, et ei oo aallon aaltoa. Kelasin, et oisin vaan - semipakkomielteissäni - menny padlaa veteen, mut auringon paisteesta huolimatta tänään on tääl aika kylmä päivä, ni oisin vaan todennäkösesti jäätyny ja turhautunu, ku allonkorkeus tosiaan oli jotain 0 - 0,5 jalkaa. :P Paddling boardilla ois ollu hauskaa, mut ku en sellasta  -vielä- omista, ni oli sit pakko luovuttaa. I wish, I WISH, huomen olis edes jonkinlaista pieltä aaltoo, alkaa käymään sietämättömäks tää odottelu.... :E Anysay mitäs muuta täs viikolla on tapahtunu...Olin tos torstai-iltana pikkasen baarittelee, ku antibioottikuuri tosiaan loppu ja yks mun hyvä ystävä DB (erotuksena siis siihen friikkiin D, joka btw. tekstas mulle just äsken ekaa kertaa SEN illan jälkeen "Hey." - öö, joo en oo vastaamas) vietti vähän läksiäisiä. Onneks ei tarvinnu täl kertaa sanoo hyvästejä, ku DB palaa tänne takas viiden viikon päästä, on vaan lomailemas kotona Ranskassa. Oltiin eka T:n kaa lähibaaris parilla ja mentiin sieltä DB:n, A:n ja DA:n (miks kaikkien nimi alkaa kirjaimella D?!) kämpille vähän viinittelee. Sieltä sit Canteeniin hetkeks, ennen ku tajusin T:n kaa lähtee -mäkkärin kautta- himaan, neloselta ku oli taas herätys seuraavana päivänä. Duunis vähän väsytti, mut oli onneks lyhyt päivä, ni pysty hyvin handlaa. :D Iltapäiväl sit rohkaistuin soittaa yhelle entiselle pro-surffarille, jonka numeron olin saanu mun pomolta (jonka tuttu se siis on). C asuu ihan lähel tos Tamaramalla ja käski tulee käymään, ku halusin vähän neuvoja uuden surffilaudan oston suhteen. Siellä sit istuin, ku se selitti kaikenlaista ja kävin kattelee sen lautoja (niitä noin viittätoista) sen autotallissa. Supermukava tyyppi kyllä ja sano, et voi tulla antaa mulle surffiopetusta, ku asutaan niin lähekkäin. En kyl tiiä noista oppitunneista, ku hävettää oma kohellus jo valmiiks, mut sen nimen mainitsemalla sain ainaki hyvän diilin eilen Dripping Wetissä ja tietty arvokkaita neuvoja. :)

Hyvin näkyy kuvas toi mun uus Glee:n lempihuivi...

Lauta tosiaan lähti matkaan eilen duunin jälkeen, samoin kuin 850 dollarii pankkitililtä... :P Onneks sinne pitäis kuitenki parin viikon päästä ilmestyy ihan mukava rahamäärä, ku kävin torstaina tax return -officessa anomassa vähän veronpalautuksii. Ihan ku tossa ei olis ollu tuhlausta (tosin en haluu ajatella asiaa tuhlauksena, ku EN VOINU ELÄÄ ilman uutta lautaa) tarpeeks, ni kävin tänään T:n kaa tilaamassa uudet kenkärakkaat Platypuksesta. Viikon viiva puolentoista päästä, mun jalkoja koristaa seuraavat tennarimaailman helmet:

Noista punasista nauhoista en oikeen diggaa, mut muuten oon aika lailla rakastunu tohon väriin - ja ehkei täs konkurssissa enää yhet uudet kengännauhat paljoo tunnu heheh...Mut nyt täytyy hyppää suihkuun, ku lähetään varmaan vaimon kaa jonnekin parille. See you laters! <3

Ai niin, oliks mulla joku blogi?

Johan on taas vierähtäny tovi viime postauksesta! Puolustuksekseni ajattelin kuitenki tarjota - vähäisen vapaa-ajan lisäks - noin viis päivää kestänyttä jäätävää oksutautia, joka hetkeks aikaa vei kokonaan mun voimat, ruokahalun ja melkein järjen. Heräsin toissa sunnuntai aamuna tosi pahaan oloon (ei sellaseen, joka ois aiheutunu edellisiltana nautituista muutamasta viini- ja olutlasista) ja parin minuutin päästä olinki jo nelinkontin kaakelilattialla puhumassa norjaa. Ravasin makkarin ja vessan väliä seuraavat 24 timmaa jotakuinki vartin välein ja ihmettelin, että mistä näitä senttejä oikein tulee. Mä en hetkeen ookaan onnistunu saamaan vatsatautia, enkä muistanukaan kuinka järkyttävää se voi pahimmillaan olla. Illemmal alko sit nousee kuume ja kun edes pieni vesihuikkakaan ei pysyny sisällä, kutsuin meiän kämpille lääkärin, ku duuniin ei pystyny seuraavana aamuna lähtee. Lekurilta sain piikin pahoinvointiin ja lääkettä kuumeeseen, mut muutaman minuutin torkahduksia lukuun ottamatta, yö meni aikamoisessa tuskan hiessä. Seuraava päivä meni kuumeessa, mut kelasin, et eiköhän se olo kohta ala paranee ja ruoka menee pikku hiljaa alas. I was wrong. Seuraavan kerran sain pienen annoksen kiinteetä ruokaa pysyy sisällä torstai-iltapäivänä, ku menin duunivuoron jälkeen lekuriin ja aloin vetää antibiootteja. Täytyy sanoo, et keskiviikkona ja torstaina oli duunis yks aika kalpee ja hiljanen tyyppi, ku toi vastentahtonen limupaasto yhdistettynä huonoon oloon vähän verotti. Anysay, siitä taudista selvittiin kuin selvittiinkin ja tänä aamuna otin vimosen antibiootin. Vieläki oon kiitollinen joka kerta, ku syön - ja pari ekaa päivää oli syömisen jälkeen suorastaan euforinen olo hahah! :D

No, vähän muitakin juttuja tapahtu viime viikolla, jotka hieman poikkes arjesta täällä. Meiän Japanilainen kämppishän tosiaan lähti Balin kautta takas kotiin ja olin surullinen siitä. J:n kaveri L oli kuitenki maksanu takuuvuokran siitä huoneesta ja olin toisaalta ilonen, koska L vaikutti tosi mukavalta tytöltä. No L sit päätti, ettei muutakaan tänne ihan vielä, vaan asuu viikon vanhassa kämpässään, ennen ku lähtee pariks viikoks käymään kotona Englannissa. Se halus jonku asumaan tohon huoneeseen siks aikaa, mut J yritti sille sanoo, ettei kannata lähtee yrittää niin lyhyeks aikaa ja et meistä ei oikein tunnu kivalta, et joku ventovieras asuis meiän kämpässä kaks viikkoo, ku tää ei oo mikään hostelli, vaan meiän koti. Noh, L sit ei vissiin oikeen kuunnellu, ku se marssitti tänne viime maanantaina jonku kundin kattoo sitä huonetta. Mulla ei ollu asiasta mitään tietoo ja olinki pahassa olossani sille raukalle aikas tyly. Tiistaina sit kuulen J:ltä, et L on illal tulossa jonku tytön kaa ja ku avaan oven, siel on L ja joku hippimimmi KAIKKINE KAMOINEEN.Aina mukava yllätys, ku oot kipeenä himassa menossa nukkumaan, et joku ventovieras muuttaa suoraan siltä istumalta sisään. No, olin siinä vaiheessa niin velttona ja väsynyt, etten jaksanu edes sanoo mitään, vaan painuin suoraan sänkyyn. Aamul ku herään neloselta duuniin, ihmettelen, et miks tääl kämpässä haisee voimakkaasti joltain palaneelta. Kelaan, et joku on polttanu pastansa tms. pahasti pohjaan ja lähen duuniin. Myöhemmin sit nään H:n (ranskalainen tyttö, joka asu mun huoneessa), joka valaisee mua edellisillan ja yön tapahtumista. H oli kohdannu edellis iltana aikamoisen yllätyksen, kun oven avaa ventovieras tyyppi  ja kämppä on ihan täynnä savua. Siinä se oli kuulemma hierassu silmiään ja yrittäny nähdä sen savun läpi, et onko tää meiän olkkari, vai onks se parin viinilasillisen jälkeen jotenki onnistunu harhailee väärälle ovelle. No kolmas asia, minkä se näkee, on tän mimmin kädessä oleva asia, joka kuulemma näytti jättimäiseltä palavalta ja savuavalta jointilta. Mimmi vaan selitti jotain liian suuresta liekistä, muttei ollu onnistunu sammuttaa sitä - haloo, laita se hanan alle lavuaariin! - tai tajunnu tuulettaa ja avata ovia ja ikkunoita. H on ihan raivona ja menee J:n huoneeseen kysyy, et mitä tääl tapahtuu. Ne sit menee yhdessä kysyy tältä mimmiltä, et yrittääks se polttaa meiät elävältä, vai mikä on meininki. Tää sit kertoilee jotain enkeleistä ja pahoista hengistä ja sanoo halunneensa puhdistaa jotain energiota, siunata sänkynsä ym. sekoa. J sit soittaa L:lle ja sanoo sille, et tän hullun kaa me ei asuta, et hoida tää  tyyppi pois meiän asunnosta. Täl välin se on lähteny keskel yötä pilkkopimeeseen kävelylle - kolmeks tunniks - eikä vastaa L:n puheluihin tai viesteihin. No vihdoin saadaan tää friikki sit ulos meiän asunnosta iltapäivällä, ku J lupautuu lähtee saattaa sitä johonki joogamestaan, mikä vuokraa huoneita. Läheiseen hostelliin kuulemma tää tyyppi ei pysty menee, koska siel on niin paljon ihmisii - Well hello, you are in Bondi! - et niitten henget häiritsee liikaa. Matkalla se oli sit kertoillu J:lle, kuinka aboriginaali-henget oli johdattanu sen Bondille ja et se oli edellisyönä istunu kolme tuntia niiden kaa juttelemassa - perfectly normal... L oli tästä episodista tosi pahoillaan ja kelattiin J:n kaa, et ehkä se on tarpeeks häpeissään ja tajuu nyt jättää asian sikseen. No ei. Seuraavat päivät se vaan ahdisteli J:tä ja mua puhelimitse, et voidaanko näyttää sille ja sille huonetta. Mua ei kiinnostanu yhtään ottaa stressiä asiasta ja olin muutenki ihan kypsä koko ihmiseen. Välttelin sitä J:n kaa vaan siihen asti, et se lähti Englantiin. Nyt siinä huoneessa kuitenki asuu kaks viikkoo yks ranskalainen tyttö - H:n kaveri - joka joutu lähtee toisesta asunnosta torakkaogelman vuoksi ja tarvitsi epätoivosesti huonetta. Paljon se ei englantii puhu, mut vaikuttaa hiljaiselta, suloiselta tyypiltä, joka siivoaa jälkensä eikä aiheuta ongelmia. Suoraan asiaa en oo siltä kysyny, mut tietääkseni ei myöskään puhu henkien kanssa.