Haita ja aviomiehiä

Täs on viime päivinä tapahtunu kivoja juttuja tän mun Aussiprojektin kannalta. Sunnuntaina kävin vanhemmilla syömässä ja kerroin päätöksestäni niillekin. Odotin -varsinkin mutsilta- negatiivista suhtautumista, faija nyt yleensä kannustaa mua aina reissuihin liittyen, mitä nyt varottelee useista asioista, esimerkiks hai(kaloi)sta. Tiesittekö muuten, et noita haitahan voi siis olla ihan missä vaan? Ei oo pelkästään vaarana esim. Australian ja Balin rannikolla, kun nehän voi eksyä vaikka välimereen! Joskus 60-luvulla Suomessakin oli kuulemma tavattu hai (mikä sillihai se nyt olikaan), että varokaa kuulkaas vaan - ei oo se hauki vältsy ainoo vaara näis Suomenkaan vesissä! ;)

Mut siis isoksi yllätykseksi, myös mutsi oli ihan kannustavalla mielellä. Oli jotain jo aavistanutkin (ehkä nähny sen lonely planetin) ja kertoi lukeneensa viimeisestä Anna-lehdestä tarinan, missä joku vähän yli kolmekymppinen nainen oli kans repässy ja lähteny kiertää maailmaa.Ilmeisti oli myös vähän huomannu mun alakuloisuutta, että silläkin oli varmaan vaikutuksensa, mut haluun anysei kiittää sitä Anna-lehden mimmiä, joka tietämättään pohjusti munkin tietä -jopa ajoitus osui nappiin!
No joo, mut siis puhuttiin jo siinä sitten kaikista järjestelyistä, kämpän vuokraamisesta yms. ja olin tosi hyvällä mielellä. Mutsia huoletti, että miten mulle käy, jos sairastun siellä kauheen kaukana, mutta yritin sille vakuutella, että enköhän mä jotain sosiaalista verkostoa saa sielläkin rakennettua, etten oo ihan ypöyksin (toivottavasti!), jos jotain ikävää esim. sairauden muodossa käy. Paras oli kyl taas faijan kommentti (heti toisena): "mutta jos sä sitten joudut naimisiin siellä, niin äidin ja mun täytyy sitten tulla käymään". Mutsi siihen et "Ei ei, ei mitään sellaista". Tästä voi kai sit päätellä, et faija pelkää, et hai syö mut (täytyy antaa sen olla siinä uskossa, etten surffaa siellä) ja mutsi, et tapaan elämäni miehen, meen naikkareihin ja jään sinne! Vieläki naurattaa toi muotoilu "joutua naimisiin", ikäänku joku veis mut kahleissa maistraattiin ja pakottais sanoo tahdon, hahhah!

Joo mutta siis vielä ihan tahdon korostaa, et en mä sinne lähde sitä aviomiestä etsii, vaan itseeni ja jotain onneksi kutsuttua. Tosin, jos joku hyväkroppainen ja -luonteinen, hauska surffipoika mua siellä pyytää treffeille, niin tuskin mä siitä kuitenkaan mitään hernettä nenään vedän. Sen verran leikittelin ajatuksella, et kuvittelin, kuinka makaan siinä rannalla palvomassa aurinkoa ja sit joku kiva, valaista tykkäävä surffari näkee mut ja on samantien ihan myyty. Sit mennään kahville ja selviää, kuinka se on aina etsiny omaa valasrakasta ja ollaan onnellisia yhessä siitä lähtien. Mut sit mietin, et mun tuurilla siihen ei kuitenkaan tuu mitään kivaa surffarii, vaan Greenpeace ja sit ne pyörittää mut sinne mereen, ku ajattelee et heitän veivini siinä hiekalla. Et se siitä sitten.

Mutta niin lopuksi vielä se tänpäivänen hyvä uutinen: Sain kuulla, et saan seuraa heti reissun aluksi! A lähtee mun kaa samoilla lennoilla ja voidaan viillettää yhdessä ekat kolme viikkoo -me so happee!!! Vielä, kun saisin ylipuhuttuu kaikki ystävät ja rakkaat sinne visiiteille, niin mun ei tarttis tulla takas ollenkaan (ai miten niin ei saa jäädä ilman viisumii?)! Mutta siis tulkaahan ihmeessä käymään kaikki, joita tuo manner kiinnostaa -mun kristallipallo näytti, et teil tulee olee siel tosi kivaa ja ihanaa! ;)