Vaihdetaan Suomen talvi Australian kesään

Oon tässä jo jonkin aikaa ihmetelly omaa elämääni ja tullu siihen johtopäätökseen, et pysyn järjissäni melkein yksinomaa lomareissujen ansiosta, et arkea pystyy just ja just sietää, kun on joku matka buukattuna, mitä voi fiilistellä ja oottaa. Noi lomareissuthan sitte menee aina tosi mukavasti, on hauskaa ja stressitöntä (migreeninestolääkkeet voi lopettaa taas hetkeksi) ja elämänilo suorastaan pursuaa jokasesta ihohuokosesta. Mut se on sit se lomanjälkeinen aika (mulla alkaa yleensä jo kotimatkalla lentokoneessa), kun tuntuu, et mikään ei kiinnosta, vaan kaikki asiat täällä kotona lähinnä ahdistaa ja itkettää. Oon jo keksiny nimenkin tälle sairaudelle: postvacation depression (kuulostaa hienommalta enkuks) ja diagnosoinu sen itselläni lukemattomia kertoja.

Tultiin ystävänpäivänä himaan ihan mahtavalta 2,5 viikon reissulta, joka tällä kertaa sijoittui Balille ja Gileille. Oli kaikinpuolin onnistunu matka: loistoseura, hyvät ja lämpimät ilmat (ja ruuat), vähän surffailuu ja baaritteluu sekä -todella- huonot jutut. Sanomattakin selvää, et se kotiinpaluu oli taas vähintäänki helvetistä...Ekana iltana ei viel ollu pahimmillaan ja eka duunipäiväki meni jossain ihme sumussa, mut sitten se iski illalla pahempana kuin koskaan. Oon järkeilly, et toi sairauden vakavuus korreloi matkan onnistuneisuuden mukaan, mikä selittää kyseisen olotilan, mut viime aikoina oman lisämausteensa on tuonu myös tää kolmenkympin kriisi. Tää tilahan alko mulla heti, kun täytin 29 (varokaa vaan!!) eikä oo ainakaan vielä näyttäny helpottamisen merkkejä. Anyway, muutaman päivän tästä kärsittyäni, aloin miettiä, et tää oireilu selvästikin kielii jotain siitä, etten oo tyytyväinen arkeeni ja elämääni täällä Suomessa ja et ehkä ois aika oikeesti tehdä jotain asialle!

Avauduin aiheesta tietty monille mun ystäville ja systerille, ja voin kyl suositella tätä keinoa, koska näiden avautumisten johdosta yhtäkkiä tajusin, mitä mun pitää tehdä. Mun pitää toteuttaa mun pitkäaikainen haave -lähteä Ausseihin! Heti seuraavana päivänä kävinki sit jo poistamassa akateemisesta Australian lonely planetin ja aloin mietttii kuumeisesti kaikkia lähtemiseen ja Ausseissa elämiseen liittyviä asioita. Oon käyny Ausseissa kerran kuukauden lomareissulla vuodenvaihteessa 2008-2009 ja rakastuin tohon jättimaahan heti. Oikeestaan siitä lähtien oon kaipaillu sinne takas pidemmäks aikaa, mut aina on sit ollu -mukamas- kaikenlaisia esteitä. Nyt on jokatapaukses sellanen "now or never" -fiilis ja aion lähteä sinne tosiaan loppuvuodesta, todennäkösesti joulukuun alussa. Suunnitelmissa olis olla n. 6 kuukautta siellä, matkustella ja tehdä jotain duuneja ja älkää nyt naurako -vaikka onkin maailman pahimpii clichéitä- löytää itseni. Niin kovin Eat, Pray, Love -henkistä, I know...Ja joo, oon lukenu kirjan ja nähny leffan ja paljastettakoon vielä, itkeny leffan aikana. Mut ei siitä sen enempää!

Tähän lopuks Bondilta viime reissulla napattu kuva (mun tavoitteena on olla toi surffari tossa)