Lombokki

Kukkuu! Kuka siellä? No maailman laiskin bloggarihan se täällä. :P Oon nyt lomaillu kaks viikkoo täällä pakastimessa, jota Suomeks kutsutaan ja ollu taas liian "kiireinen" postailemaan. Kaks viikkoo on kulunu asioita hoitaessa, syödessä, nukkuessa ja frendien kaa hengaillessa. Tuntuu, et kaikkia pitää nähdä mahdollisimman paljon, jotenki "varastoon", et sit Ausseissa ei olis niin kova ikävä - vaik tietenki on! Mut ihan kivaahan tällanen lounailla ja kahveilla käyminen ja yökyläily on. Lisäks se, et saa valvoo niin pitkään ku huvittaa ja herää enemmän tai vähemmän silloin ku haluu. Tosin nyt jo jännittää, et miten pääsee siihen iltaysiltä nukkuu ja aamuneljältä herää -rytmiin taas takas, mut turha kai sitä on murehtii vielä, kai sitä sit taas herää, ku herättävä on (sanoo neiti, joka lauantaisten juhlien jälkeen vietti koko eilisen päivän sängyssä). Mut kohta pitää lähtee taas stadiin kahvittelee ja glögitreffeille, niin yritetään nyt saada tää eka Lombok-postaus tehtyy, ettei mee taas ihan sekavaks tajunnanvirraks...

Eli Gililtä hyppäsin botskiin (jossa näin muuten yhen itävaltalaisen kundin Kutalta - tuol Indois tuntuu törmäävän aina tuttuihin naamoihin), joka vei Lombokille. En ollu tolla saarella ennen ollukaan ja olin kuullu, et siel kannattais pyrkii saaren eteläosaan Kuta Lombokille, jos halus päästä surffaa. Venematkan hintaan sisälty autokyyti satamasta (olikohan Bangsal) Kutalle, mikä oli hyvä, koska ajomatka oli jotain kaks tuntii ja sain koisii ainoona matkustajana etupenkillä suurimman osan ajasta. Lisäks kuski tuli sinne satamaan hakemaan, mikä oli helpotus, ku yrität päästä kamoines eteenpäin ja paikantaa itses ja joudut paikallisten kundien piirittämäks ja kuuntelet sitä "Blondie blondie, where are you going? Come with me, let´s have coffee!" hokemaa ja hihittelyä. Alkumatka (ennen mun nukahtamista) kului upeissa vehreissä vuoristomaisemissa ja muutaman minuutin ajon jälkeen alko ihan jäätävä näkyvyyden peittävä kaatosade, missä vaihees olin tyytyväinen, et mulla oli kuski, joka ajoi kaahailematta ja et olin kunnon maasturissa, jonku pikku fiatin sijaan. Noh päästiin perille Kuta Lombokille, jossa maisema näytti aika kuivalta ja karulta ja ympäristö aika yksinkertaselta ja köyhältä. Onneks oltiin saatu Uluwatussa T:ltä majoitussuositukseks Surfer´s Inn -niminen mesta ja pyysinki kuskia heittämään mut kamoineni sinne. 

Saatuani kamat huoneeseen päätin lähtee vähän kävelee ja tutkii uutta ympäristöö.

Mun hotelli oli ihan tien toisella puolella tosta rannasta, mut siellä ei harmi kyllä pystyny surffaamaan. Kävelin pitkin tietä, väistellen autoi ja skoottereita ja huomasin, et taidan olla ainoo tyyppi, joka tuolla kävelee, kaikki liikku jonkinlaisella moottoriajoneuvolla. Matkan varrel ei ollu paljoo muuta, ku pari pientä ravintolaa ja kiskamaisii kyhäelmii, mistä pysty ostaa perusjuttui suklaasta vesi- ja limupulloihin ja aurinkorasvaa ja muuta suhteessa kallista kosmetiikkaa. Täysin erilaista, ku Gileillä tai missään Balilla ja täytyy kyl myöntää, et siel yksin käppäilessä tuntu, et on vähän hukassa.

Näin jonku paikallisen surffikoulun (sellanen pikku kiska, minkä edessä oli muutama surffilauta ja missä mainostettiin surffiopetusta) ja kävin sieltä yheltä tyypiltä kysyy, missä tuol voi surffaa ja miten sinne pääsee ym. Olin parilta kaverilta kuullu pari mestaa nimeltä, mut mulla ei ollu mitään tietoo, missä päin ne oli ja miten ja millon sinne kannattais mennä. Tyyppi yritti kaupata mulle jotain pakettii, johon ois sisältyny kuljetukset autolla, mut hinta oli ihan älyttömän suolanen ja päätin, et sellasii summii kyl en ala maksaa. Käännyin takas ja päätin mennä johonki syömään ja takas hotellille, ku iltaki alko jo vähän pimenee. 

Matkalla takas ihmettelin, ku alko olee pikkasen vaikee hengittää ja huomasin, et tien toisella puolella poltettiin jonkinlaisia kasoja puutavaraa ja roskia. Savu täytti ilman ja ympäriinsä suhas autoja joiden lavoilla istu jonkin sortin poliiseja/sotilaita, joista joillain oli kädessä ase. Olin aika ihmeissäni, et mitä oikein tapahtuu. Myöhemmin kuulin, että toi ranta-alue oli vielä edellisenä päivänä ollu täynnä pieniä hotelleja, baareja ja ravintoloita, kunnes valtion tyypit oli tullu bulldozerin kaa ja pistäny kaikki rakennelmat maan tasalle ja noi poltettavat "kasat" oli useiden perheiden menneitä elantoja ja koteja. Kuuleman mukaan perheet oli aikoinaan rakentaneet valtion maalle eivätkä olleet maksaneet tonteistaan mitään. Nyt oli sitten valtio päättänyt ottaa maansa käyttöön ja kaipa siihen jotain hulppeita resortteja ollaan sit rakentamassa. Sääliks kävi noita ihmisiä, täytyy toivoo, et ne on saanu sentään jotain tulojaan säästöön ja pystyy alottaa alusta jossain muulla. Mut aika karuu kyllä, täytyy sanoa. Pienen ihmettelyn jälkeen päätin vaan mennä vikkelin askelin hotelliin ja pistää oven ja ikkunat kiinni, ennen ku mun huone täyttyy siitä savusta. Ilta kuluikin sitten huoneessa torkkuessa ja leffaa kattoessa. 

Seuraavana aamuna heräsin aikasin, kävin syömässä hotellin aamupalan ja päätin lähtee vuokraamaan skootteria. En ollu ikinä ennen ajanu moista ja vähän jännitti, mut päätin kokeilla, kun tuol ei muuten ois päässy oikeestaan liikkuu mihinkään. Sain sit sellaselta tuhdilta naishenkilöltä sen skootterin (jengi vuokraa tuol enimmäkseen omia pyöriään ja mitään vakuutuksia ei oo, et jos jotain sattuu, niin maksat) ja joku mieshenkilö näytti mulle, miten sillä ajetaan ja odotti ku kokeilin ajaa yhellä hiljasella tien pätkällä. Sit palattiin takas siihen kiskaan täyttää tankki. Siinä tankatessa sit kuulin vieressä muutaman ihmisen puhuvan suomea ja aloin juttelee niille. Kävi ilmi, et ne oli menossa yhdelle biitsille, minkä itekin halusin käydä tsekkaa ja ne kysy, jos halusin lähtee messiin. Olin yksin, en tienny reittiä ja ajoin ekaa kertaa skootterii - joo-o olin aika fiiliksissä tosta tarjouksesta. :) Sit vaan hotlalle hakee lautaa ja kamoja, skootteri käyntiin ja menoks. 

Ajettiin sellaselle biitsille, ku Selong Belanak, joka on kuvankaunis hevosenkengän muotonen ranta, josta mulla ei valitettavasti oo yhtään kuvaa, ku unohdin puhelimen ja kameran mun huoneeseen. Siel on beach break, jota pystyy surffaa, mut swelli oli niin pieni, et parii pikku beachietä lukuun ottamatta aika kulu lähinnä laudan päällä istuessa ja vedessä pulikoidessa. Maisemat oli kuitenki upeet, aurinko kuuma ja vesi lämmintä, joten kovin huonot ei ollu oltavat. Lounaaks vedettiin sairaan hyvät grillatut maissit ja sit lähettiin ajaa takas Kutalle. Voin tosiaanki suositella käymään tuol rannalla, jos nyt en surffin puolesta, niin kauniiden maisemien ja sen ihanan ajoreitin takii. Ajettiin pientä tietä, joka meni vehreiden peltojen läpi ja semikorkeilla mäillä ja joka puolella näky lehmiä, vuohia, koiria ja ties mitä. Liikennettä ei paljoo ollu ja lähinnä pitikin vaan tsiigailla, ettei eteen juokse niitä koiria, lehmiä tai tien vierellä kulkevia lapsia. Ja se skootterilla ajohan oli ihan sairaan kivaa! :) Sovin mun uusien suomalaiskaverien kaa illallistreffit ja hyökkäsin poolin kautta suihkuun. Peiliin katsoessa oli vastassa taas tuttu näky - lobster. Joskin ne normi biksurajat oli tällä kertaa vaihtunu topin ja shortsien rajoihin ja yläselässä viel bonarina fiksut repun olkaimien rajat. Veteen mennessänihän laitoin huolella aurinkorasvat ja naamaan sinkit, mut kiireessä lähtiessä en tajunnu, et tol ajomatkallakin vois palaa. Noh, nytpähän tiedän sit senkin. 

Mentiin yhdessä syömään sellaseen pienen kioskin näköseen mestaan, jossa sai älyttömän halvalla ruokaa, joka oli HYVÄÄ. Syötiin, juotiin muutamat bintangit ja painuttiin nukkuu. Seuraavana aamuna sovin surffideitit N:n ja N:n kaa ja lähettiin ajelee Gerupukiin.