Elämäni pillerivillenä

Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää, mä mietin tänään, kun heräsin hirveeseen jysäriin takaraivossa. Kyllä, uskollinen ystäväni migreeni tuli taas vierailulle ja ei muuta ku lihasrelaksantti ja migreenilääke nassuun, et pysty raahautuu duuniin. Rapussa moikkasin naapurii (mua ehkä vähän nuorempi poika) joka lähti liikenteeseen samaan aikaan, mut se ei moikannu takas, vaan lähti juosten paikalta. Okei, en varmasti ollu hehkeimmilläni, mut en kai mä nyt niin pelottavan näkönen kuitenkaan ollu, ettei voi edes tervehtii ja et pitää lähtee juosten pakoon? Laitoin kuitenki olosta huolimatta meikkiäki tähän naamariin, ja kyl sillä on ainaki ennen saatu ihan semielävän näkönen feissi tästäki...

No duuniin ku pääsin, ni H huomas heti, et ei oo taas ihan terve kaveri ja ku katoin peiliin, ni kyl mun silmät näytti siltä, ku olis pahempiki putki takana. Onneks lääkkeet sai jokseenki toimintakykyseks, mitä nyt oli sellanen puolikiree vanne tossa ohimoilla ja toisaalta vähän hönö olo siitä relaksantista. Pakko kai on alottaa ne migreenin estolääkkeet taas (lopetin ne, ku lähin Balille), vaikkei nekään aina kyl pidä tota ystävää poissa, sen verran lojaali se on. Sain noi estolääkkeet joskus muutama vuos sitte, ku alko sellanen krooninen jomotus ja pahoinvointi - oli vähän niinku jokapäiväinen krapula ja pää tuntu painavan niin paljon, ettei sitä ois millään jaksanu pitää ylhäällä, vähän niinku mun kaula ois tehty ylikypsästä spagetista ja pää ois ollu joku vesimeloni siinä. Noh kävin sitte lekureilla ja testattiin kaikkee ja käytiin fyssarilla yms. ja lopuks lääkäri sano, et tos on sulle noi estolääkkeet! Tilitin siinä sit, et eihän tää näin voi mennä, et tulin lääkäriin, ku en haluu syödä niin paljon lääkkeitä ja mitä mä saan -lisää lääkkeitä. No eihän siinä sit muu auttanu ja noita pillereitä oon sitte syöny -annoksii nostaen ja laskien- ainaki jotain viis vuotta. Haittavaikutuksii ei mulla oo niin voimakkaita ilmenny, mitä nyt aiheuttaa jonki verran muistihäiriöitä ja väsyttää. Tosin 50mg päiväannoksella huimas niin paljon, et kävelin seinii pitkin, unohtelin pelottavan paljon kaikkee ja suu oli kuiva ku beduiinin sandaali. Laskin annosta parin päivän jälkeen.

Joo mut mietin vaan aina, et on niin paljon paskempiikin sairauksii, et loppujen lopuks tää migreeni, niska-hartiavaivat ja joku astman tapanen tsydeemi on kyl ihan siedettävii juttuja, vaikka ne välillä ottaaki päähän -kirjaimellisesti. Lääkkeet - liikunnan ym. ohella - kuitenki ihan hyvin auttaa noihin, ettei tarvii kauaa kärsii, eikä ne - toivon mukaan - aiheuta mitään vakavaa pysyvää damagee. Ja sitä paitsi mähän lähen muutaman kuukauden päästä Aussilaan ja uskon vakaasti, et ainaki toi migreeni jää suurimmaks osin tänne venailee. Ku jos noista migreenittömistä lomareissuista voi jotain päätellä, niin vaikka onki uskollinen ystävä, niin ei taida tykkää matkustamisesta! :D